Ero sivun ”Šamil” versioiden välillä

▲Imaami '''Imaami Shamil''' tai '''Šāmil''' ([[avaarin kieli|avar]]: Шейх Шамил; [[turkin kieli|turk.]]: Şeyh Şamil; [[Venäjän kieli|ven.]]: Имам Шамиль) ([[1797]]?–maaliskuu [[1871]]) oli [[Dagestan]]in [[avaarit (Kaukasia)|avaari]]en hengellinen johtaja ja sotapäällikkö, joka vastusti 25 vuotta Venäjän laajentumista [[Kaukasia]]an (1817–1859). Hän oli myös Dagestanin ja [[Tšetšenia]]n kolmas imaami (1834–1859).

▲Shamil syntyi Gimryn kylässä nykyisessä Dagestanissa. Hänen isänsä oli vapaa vuokraisäntä, mikä salli Shamilin opiskella [[arabian kieli|arabiaa]], [[logiikka]]a ja muita aiheita. Hän sai mainetta oppineena miehenä. Shamilin liittyi [[suufilaisuus|suufilaiseen]] muridilahkoon ja teki vuonna 1828 pyhiinvaelluksen [[Mekka]]an. Siellä Shamilin tapasi [[Abdel Kadir]]in, jolta hän oppi sissisotataktiikoita.

▲Shamilin aikoina [[Kaukasia]]n [[islam|muslimikansat]] olivat sodassa Venäjän kanssa. [[Iivana Julma]]n ajoista lähtien Venäjä oli laajentunut Kaukasusta kohti ja valloitti alueen [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnalta]]. Dagestan oli joutunut Venäjän haltuun [[Persia]]lta vuonna 1813 [[Gulistanin rauha]]ssa.

▲Muslimit tunsivat elämäntapansa uhatuksi ja julistivat [[pyhä sota|pyhän sodan]] venäläisiä vastaan. Joukkojen johtajana oli tuolloin mullah [[Ghazi Muhammad|Ghāzī Muḥammad]]. Shamil oli Ghazin lapsuudenystävä, ja hänestä tuli tämän oppilas. Ghazi kuoli taistelussa vuonna 1832 ja hänen seuraajansa Gamzat Bekin surmasivat hänen omat miehensä. Shamil valittiin vuonna 1834 Dagestanin kolmanneksi imaamiksi ja vastarinnan johtajaksi. Hän tuli tunnetuksi nimellä al-Imam al-Azam, koko Kaukasian johtaja. Shamil laajensi dagestanilais- ja tšetšeenijoukkoja ja voitti monia taisteluja venäläisiä vastaan vuoteen 1859 saakka. Hän käytti tehokkaasti sissitaktiikoita. Venäjä aloitti uuden sotaretken vuonna 1838, ja vaikka kapinallisten päätukikohta Ahulgo valloitettiin,Shamilia ei saatu kiinni.

▲Vuonna 1857 venäläiset päättivät päästä eroon Shamilista, jonka maine oli levinnyt [[Länsi-Eurooppa]]an asti, ja joka oli saavuttanut legendaarisen maineen paikallisten joukossa. Suuri ja hyvin varustettu armeija valtasi Shamilin linnoituksen [[Vedeno]]ssa huhtikuussa 1859 ja hänet piiritettiin joukkoineen [[Gunib]]issa. Syyskuun 6. päivänä 25. Shamilin tunnusti vastarinnan toivottomuuden ja antautui. Tämä päätti myös Kaukasian vuoristolaisten muun vastarinnan.

▲Shamil vietiin [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] nähtäväksi ja karkotettiin [[Kaluga]]an, [[Moskova]]n eteläpuolelle. Vuonna 1869 hän sai keisarilta luvan pyhiinvaellukseen [[Mekka]]an, jonne hän matkusti [[Konstantinopoli]]n kautta. Shamil kuoli [[Medina]]ssa vuonna 1871 ja hänet haudattiin Jannatul Baqiin. Hänen pojistaan tuli Venäjän ja Turkin keisarillisen armeijan upseereita.