Ero sivun ”Ensio Rislakki” versioiden välillä

Ensio Rislakki syntyi [[1896]] Hausjärvellä pastori Ludvig Hjalmar Svanbergin poikanaperheeseen. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi [[1916]] hän ryhtyi lyhyiden yliopisto-opintojen jälkeen lehtimieheksi. Rislakki työskenteli toimittajana muun muassa [[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]] [[1922]]–[[1927]], [[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehdessä]] [[1927]]–[[1932]] sekä [[Yhtyneet Kuvalehdet|Yhtyneiden Kuvalehtien]] lehdissä sekäja erilaisissa kustannustehtävissä [[1934]]–[[1944]]. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi Suomen Kuvalehden päätoimittajana [[1952]]–[[1960]]. 1930-luvulla hän toimi Elokuva-aitan päätoimittajana sekä, oli perustamassa Seuraa sekä oli sen päätoimittajana.

Rislakki julkaisi vuodesta [[1927]] alkaen lukuisia pakina- ja parodiakokoelmia nimimerkillä Valentin. Hänet tunnetaan parhaiten parodioistaan, joissa ironisoidaan eri kirjallisuuden lajityyppejä, kuten muistelmia, rakkauskertomuksia tai historiallisia romaaneja. Kielelliseen leikittelyyn ja terävään satiiriin perustuvien parodioiden rinnalla muu Valentinin pakinatuotanto on vakavampaa ja usein myös synkkämielisempää. Rislakki toimitti laajasta pakinatuotannostaan valikoimat ''55 parasta'' ([[1945]]), ''Ah tuskaa -– toiset 55 parasta'' ([[1953]]) ja ''Parhaat parodiat'' ([[1956]]).

Rislakki oli ahkera matkailija, ja hän julkaisi useita matkakirjoja, joissa hän kertoi matkustuskokemuksistaan eri puolilla maailmaa. ''Mazamorra'' ([[1948]]) kertoi Etelä-Amerikasta, ''Tau-wow'' ([[1950]]) Kanadasta ja ''Tuolla puolen Limpopon'' ([[1952]]) Etelä-Afrikasta. Rislakin kirjat, kuten matkakirjat yleensäkin, olivat suosittuja sodan jälkeisenä aikana, jolloin tavallisilla suomalaisilla ei ollut varaamahdollisuuksia matkustaa ulkomaille.