Ero sivun ”Samuli Paronen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lapsuudesta ja lähteistystä |
Varhaisvaiheista |
||
Rivi 25:
Paronen syntyi Virolahden Ravijoen kylässä ja oli vanhempiensa Väinö Parosen ja Ida o.s. Tasan ainoa lapsi. Suutari-isä oli ollut perustamassa paikallista työväenyhdistystä ja punakaartin jäsenenä osallistui [[Suomen sisällissota]]an. Väinö Paronen ei osallistunut väkivaltaisuuksiin tai taistelutoimiin, mutta hänet vangittiin toukokuussa 1918. Hän kuoli [[Tammisaaren vankileiri]]llä saman vuoden elokuussa.<ref>Hosiaisluoma, s. 20-22</ref>
Ompelutöillä itsensä ja poikansa elättänyt äiti puolestaan kuoli [[influenssa]]an vuonna 1932. Näin Samuli Paronen jäi orvoksi 14-vuotiaana. Paroselle määrättiin holhooja, mutta hän jäi kuitenkin asumaan kotimökkiinsä.<ref>Hosiaisluoma, s. 22-23, 25</ref>
Kansakoulun jälkeen Paronen elätti itsensä työmiehenä lähinnä metsä- ja maataloustöissä.
Helsingissä asuessaan Paronen meni naimisiin vuonna 1937 vuokraemäntänsä Aino Meurosen kanssa, joka oli häntä 20 vuotta vanhempi. Avioliitto jäi lapsettomaksi.<ref>Hosiaisluoma, s. 28</ref>
Eri paikoissa asuttuaan hän osti vuonna 1950 vaimonsa kanssa [[Janakkala]]sta maatilan. Siellä hän kirjoitti esikoisromaaninsa ''Kesä Aataminkylässä''.
Vuodesta 1964 lähtien Paronen asui osa-aikaisesti Riihimäellä ja muutti sinne pysyvästi vuonna 1968. Riihimäkeläiset tunnistivat Parosen pitkän ja kumaraisen hahmon isosta mustasta huopahatusta, joka peitti tummat tuuheat hiukset. Samuli Paronen oli tuttu näky Riihimäellä, sillä hän istuskeli mielellään puistoissa ja lukusaleissa, asemakahvilassa kahvilla tai syömässä. Hän hankki lisätienestiä rakennuksilla apumiehenä.
| |||