Ero sivun ”Pirkko Ryhäsen murha” versioiden välillä

'''Pirkko Inkeri Ryhänen''' ([[14. huhtikuuta]] [[1946]] [[Iisalmi]] – [[5. maaliskuuta]] [[1963]] [[Helsinki]]) oli suomalainen koululainen joka surmattiin Helsingin [[Kumpula]]ssa iltamyöhällä 5. maaliskuuta 1963 hänen ollessaan palaamassaan kotiinsa iltakoulusta. Teosta tuomittiin ehdonalaisessa vapaudessa tapahtumahetkellä ollut kirvesmies [[Torsti Ossian Koskinen]] (1924–1987) 12,5 vuoden [[kuritushuone]]rangaistukseen. Koskinen ehti kärsiä tuomiostaan 7,5 vuotta kunnes Pekka Tapio Lappalainen (s. 1946) tunnusti tehneensä teon. Koskisen tuomio purettiin ja hän sai rahallisen korvauksen vankilassaoloajastaan. Myöhemmin Lappalainen perui tunnustuksensa oikeudessa ja hän vapautui syytteistä todisteiden puutteessa. Pirkko Ryhäsen surma on edelleenkin selvittämättä.

Jyrängöntie ja Kumpula yleensä oli 1960-luvun alussa levotonta aluetta jolla sijaitsi tilapäisiä parakkiasumuksia (Toukolan puistotalot) ja siellä harjoitettiin myös pimeää viinanmyyntiä. Nykyisin alueella sijaitsee [[Helsingin yliopisto]]n matemaattis-luonnontieteellinen kampus.

Vahvassa humalassa ollut Koskinen oli kulkenut naisystävänsä Ester Dagmar Niemisen (s. 1916) kanssa noin tuntia ennen Ryhäsen puukotusta noin 300 metrin päässä [[Kustaa Vaasan tie]]n Elannon lähellä ja joutunut sanaharkkaan kadulla seisoskelleen kolmen [[lättähattu]]nuorukaisen kanssa. Koskinen raapaisi veitsellä poskeen yhtä nuorista, autonkuljettaja Rainer Tuunelaa ja pakeni sitten poliisin myöhemmin esittämän teorian paikalta samaan metsikköön joka rajautui lännessä Jyrängöntiehen. Muut ryhmässä olleet nuoret olisivat sitten lähteneet ajamaan takaa Koskista mutta eivät tavoittaneet tätä. Yksi takaa-ajajista oli pukeutunut samantapaisiin vaattesiiin kuin Pirkko Ryhänen.

Myöhemmin poliisitutkimuksissa alettiin pitää mahdollisena että humalassa ollut Koskinen olisi Jyrängöntielle tultuaan luullut pimeässä pitkiin hiihtohousuihin ja puolipitkään tummansiniseen toppatakkiin pukeutunutta Ryhästä yhdeksi takaa-ajajistaan. Ryhänen oli vartaloltaan tanakka ja hänellä oli lyhyeksi leikatut hiukset joten tämäkin seikka olisi saattanut erehdyttää Koskista luulemaan häntä pojaksi. Tällä perustella oikeus katsoi Koskisella olleen motiivin surmatekoon ja hänet tuomittiin tahallisesta taposta kuritushuoneeseen 12,5 vuodeksi.

Kuulustelussa Koskinen itse kertoi hakeneensa veitsen lähellä olleesta ns. ''Jussin mökistä'' jossa hän asui naisystävänsä kanssa sen jälkeen kun lättähatut olivat alkaneet ahdistella hänen naisystäväänsä. Koskinen oli sitten palannut veitsen kanssa ja raapaissut sillä yhtä lättähattua poskeen jolloin pojat olivat lähteneet pakoon. Tämän jälkeen Koskinen oli mennyt naisystävänsä kanssa Jussin mökkiin mutta lähtenyt sitten noin kello 20.50 hakemaan pimeää viinapulloa ns. ''Mustalais-Fannin mökistä'' jonne hän saapui noin 21.30. Hän palasi sieltä kello 22 erään Pena-nimisen peltisepän kanssa. Koskinen ei muistanut mitään 20.50–21.30 välisestä ajasta jolloin myös Ryhänen surmattiin.

Koskinen vapautui vankilasta 1. joulukuuta 1970 ja hän sai 93 290 markan (yli 100 000 euroa) korvaukset vankilassaolostaan. Alkoholismista kärsinyt Koskinen onnistui tuhlaamaan rahat kertoman mukaan kahdeksassa kuukaudessa. Viimeisinä elinvuosinaan Koskinen onnistui pääsemään irti alkoholista pitkiksikin ajoiksi ja hän eli silloin normaalia elämää.

Pirkko Ryhäsen surmaa käsiteltiin [[Åke Lindman]]in juontaman [[Ei vanhene koskaan]]-dokumenttisarjan osassa ''Erehdys''. Toimittaja [[Risto Juhani]] kirjoitti tapauksesta dokumenttiromaanin ''Torsti Ossian Koskinen: syyllinen-syytön'' (Tammi 1971) joka sisälsi otteita tutkinta- ja kuulustelupöytäkirjoista sekä kuvauksen Koskisen oikeudenkäynnistä ja tuomion purusta. Tapausta on käsitelty myös toimittaja [[Hannes Markkula]]n kirjassa [[Suomalainen murha 1953-1990]]. [[Maunu Kurkvaara]]n Koskisen oikeustaistelusta ohjaama elokuva [[Kujanjuoksu (elokuva)|Kujanjuoksu]] kuvattiin alkuperäisllä tapahtumapaikoilla Kumpulassa.