Versio 16. elokuuta 2012 kello 09.16 muokkaa TjBot (keskustelu \| muokkaukset) 14 411 muokkausta p r2.7.2) (Botti lisäsi: hi:कारक ← Vanhempi muutos		Versio 18. elokuuta 2012 kello 21.43 muokkaa kumoa Otrfan (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 120 616 muokkausta rv, Liton muokkauksia Uudempi muutos →
Rivi 1: ~~Kieliopillinen~~Morfologinen '''sija''', eli '''sijamuoto''' ~~eli '''~~(kaasus~~'''~~) on [[nomini]]n [[taivutus (kielioppi)\|taivutusmuoto]]. Sen avulla ilmaistaan nominin suhdetta lauseen muihin jäseniin. Jotkin [[kielitiede\|kielitieteen]] suuntaukset, muun muassa [[sijakielioppi]], nimittävät sijoiksi myös todellisten lauseiden pohjana olevan merkitysrakenteen kategorioita eli ''syväsijoja''. Niitä oletetaan olevan pieni, rajallinen määrä ja ne voivat todellisissa ilmauksissa toteutua eri tavoin. Esimerkiksi syväsija ''väline'' ilmaistaan suomen kielessä usein morfologisella [[adessiivi]]sijalla (''Avasin oven '''avaimella'''''), mutta joskus myös [[nominatiivi]]lla ('''''Avain''' avasi oven''). [[Uralilaiset kielet\|Uralilaisissa kielissä]], johon suomi kuuluu ja [[indoeurooppalaiset kielet\|indoeurooppalaisissa kielissä]]~~, johon useimmat eurooppalaiset kielet kuuluvat,~~ sijamuotojen määrä on kulkenut enimmäkseen eri suuntiin. Molemmissa on alun perin ollut noin seitsemän tai kahdeksan sijaa, mutta nykyään on uralilaisille kielille tyypillistä on, että niissä on paljon enemmän sijoja kuin indoeurooppalaisissa. == Syntymekanismi == Rivi 50: ==Sijat eri kielissä== ===~~Englanti~~Suomi=== Suomen yleiskielessä on 15 sijaa: [[nominatiivi]], [[akkusatiivi]], [[genetiivi]], [[partitiivi]], [[essiivi]], [[translatiivi]], [[inessiivi]], [[illatiivi]], [[elatiivi]], [[adessiivi]], [[allatiivi]], [[ablatiivi]], [[abessiivi]], [[instruktiivi]] ja [[komitatiivi]]. Kolme viimeksi mainittua ovat harvinaistumassa. Murteissa esiintyy lisäksi [[eksessiivi]]. Kaikki kielioppikirjat eivät ole pitäneet suomen akkusatiivia eri sijana, koska [[persoonapronomini\|persoonapronomineja]] lukuun ottamatta se esiintyy aina jonkun muun sijan kaltaisena. Sijat ilmaistaan sijapäätteillä.▼ Englannissa ei varsinaisesti katsota olevan sijamuotoja lainkaan (paitsi tietenkin nominatiivi), mutta genetiivistä on jäänteenä omistusta ilmaiseva s-pääte elollisia olioita tarkoittavissa sanoissa ja persoonapronominien epäsäännölliset omistusmuodot, akkusatiivista persoonapronominien objektimuodot.▼ Määritelmällinen raja sijamuotojen ja [[adverbi]]johdannaisten välillä ei suomessa ole aivan yksiselitteinen; joskus myös [[prolatiivi]] luetaan sijamuodoksi, mahdollisesti eräät muutkin johdannaistyypit, joita käytetään vain muutamista sanoista. Osa näistä on nykykielestä muuten hävinneitä sijoja, jotka ovat jäänteitä uralilaisesta kantakielestä. Kysymys siitä, nimitetäänkö näitä muotoja sijamuodoiksi vai adverbijohdoksiksi, on tulkinnanvarainen, koska näissä muodoissa taipuvat vain muutamat sanat. Tällaisia suomesta kuvattuja adverbisijamuotoja ovat [[superessiivi]], [[delatiivi]], [[sublatiivi]], [[latiivi]], [[temporaali]], [[kausatiivi]], [[multiplikatiivi]], [[distributiivi]], [[temporaalinen distributiivi]], [[situatiivi]], [[oppositiivi]], [[separatiivi]] ja [[lokatiivi]].▼ ~~===Esperanto===~~ ~~Esperantossa on kaksi sijaa: nominatiivi ja akkusatiivi.~~ Toisaalta esimerkiksi instruktiivia käytetään etupäässä vain tietyissä vakiintuneissa yhteyksissä, jotka miltei yhtä hyvin voitaisiin käsittää myös adverbeiksi.▼ ===Romaaniset kielet===▼ Romaanisissa kielissä - [[romanian kieli\|romanian kieltä]] lukuun ottamatta - sijataivutusta ei enää ole. Ainut sija on [[nominatiivi]].▼ ===~~Ruotsi~~Viro=== Viron sijasto on melkein samanlainen kuin suomen. Suomesta puuttuva sija on [[terminatiivi]]. Muinaisruotsissa oli samat neljä sijaa kuin saksassa ([[nominatiivi]], [[akkusatiivi]], [[genetiivi]] ja [[datiivi]], mutta nykyruotsin sijoja ovat vain [[nominatiivi]] (perussija) ja [[genetiivi]]. Genetiivin pääte on s. Poikkeuksena ovat persoonapronominien genetiivimuodot paitsi han-pronominin genetiivimuoto ''hans''. Akkusatiivista ovat jäänteenä persoonapronominien objektimuodot. ===Saksa=== Saksassa on neljä sijaa: [[nominatiivi]], [[datiivi]], [[akkusatiivi]] ja [[genetiivi]]. Itse substantiivilla on vain harvoja sijapäätteitä. Sijataivutuksessa tärkeämmässä osassa ovat artikkelit. ===~~Viro~~Ruotsi=== Ruotsissa on aiemmin ollut samat neljä sijaa kuin saksassa, mutta nykyään vain [[nominatiivi]] ja [[genetiivi]]. Niiden lisäksi ruotsissa persoonapronomineilla on akkusatiivimuodot, joita kutsutaan myös objektimuodoiksi. Viron sijajärjestelmä on hyvin samantapainen kuin suomen. Suomen sijoista virossa ei ole akkusatiivia eikä instruktiivia. Toisaalta virossa on yksi suomesta puuttuva sija, [[terminatiivi]]. Lisäksi viron komitatiivin pääte (ga) on aivan eri alkuperää kuin suomen komitatiivin pääte (ine). ===~~Suomi~~Englanti=== ▲Englannissa ei varsinaisesti katsota olevan sijamuotoja lainkaan (paitsi tietenkin nominatiivi), mutta genetiivistä on jäänteenä ~~omistusta ilmaiseva~~ s-pääte elollisia olioita tarkoittavissa sanoissa ~~ja persoonapronominien epäsäännölliset omistusmuodot, akkusatiivista persoonapronominien objektimuodot~~. ▲Suomen yleiskielessä on 15 sijaa: [[nominatiivi]], [[akkusatiivi]], [[genetiivi]], [[partitiivi]], [[essiivi]], [[translatiivi]], [[inessiivi]], [[illatiivi]], [[elatiivi]], [[adessiivi]], [[allatiivi]], [[ablatiivi]], [[abessiivi]], [[instruktiivi]] ja [[komitatiivi]]. Kolme viimeksi mainittua ovat harvinaistumassa. Murteissa esiintyy lisäksi [[eksessiivi]]. Kaikki kielioppikirjat eivät ole pitäneet suomen akkusatiivia eri sijana, koska [[persoonapronomini\|persoonapronomineja]] lukuun ottamatta se esiintyy aina jonkun muun sijan kaltaisena. Sijat ilmaistaan sijapäätteillä. ▲===Romaaniset kielet=== ▲Määritelmällinen raja sijamuotojen ja [[adverbi]]johdannaisten välillä ei suomessa ole aivan yksiselitteinen; joskus myös [[prolatiivi]] luetaan sijamuodoksi, mahdollisesti eräät muutkin johdannaistyypit, joita käytetään vain muutamista sanoista. Osa näistä on nykykielestä muuten hävinneitä sijoja, jotka ovat jäänteitä uralilaisesta kantakielestä. Kysymys siitä, nimitetäänkö näitä muotoja sijamuodoiksi vai adverbijohdoksiksi, on tulkinnanvarainen, koska näissä muodoissa taipuvat vain muutamat sanat. Tällaisia suomesta kuvattuja adverbisijamuotoja ovat [[superessiivi]], [[delatiivi]], [[sublatiivi]], [[latiivi]], [[temporaali]], [[kausatiivi]], [[multiplikatiivi]], [[distributiivi]], [[temporaalinen distributiivi]], [[situatiivi]], [[oppositiivi]], [[separatiivi]] ja [[lokatiivi]]. ▲Romaanisissa kielissä - [[romanian kieli\|romanian kieltä]] lukuun ottamatta - sijataivutusta ei enää ole. Ainut sija on [[nominatiivi]]. ▲Toisaalta esimerkiksi instruktiivia käytetään etupäässä vain tietyissä vakiintuneissa yhteyksissä, jotka miltei yhtä hyvin voitaisiin käsittää myös adverbeiksi. Usein luullaan, että sijojen määrä tekisi suomesta ulkomaalaisille vaikean kielen. Todellisuudessa suomen kieliopin ulkomaalaisille eniten pulmia tuottavat kohdat, lukuun ottamatta sitä, mihin kohtaan [[objekti]] tulee, eivät liity sijataivutukseen.<ref>Suomi vieraana kielenä, artikkeli Suomi vieraana kielenä Uppsalan yliopistossa</ref> ~~==Lähteet==~~ ~~{{viitteet}}~~ {{Sijamuodot}} Rivi 97 ⟶ 89: [[da:Kasus]] [[de:Kasus]] ~~[[dsb:Pad (gramatika)]]~~ [[el:Πτώση]] [[en:Grammatical case]] Rivi 107 ⟶ 98: [[fr:Cas grammatical]] [[gl:Caso gramatical]] ~~[[hi:कारक]]~~ [[hsb:Pad (gramatika)]] [[hr:Padež]]

Ero sivun ”Sija” versioiden välillä