|
'''Cooperin testi''' taieli '''Cooper-testi''' on testi, jolla mitataan maksimikestävyyttä. Sen kehitti [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] tohtori [[Kenneth H. Cooper]] [[1968]] Yhdysvaltain armeijalle. Ideana testissä on edetä 12 minuutissa niin pitkälle kuin pääsee. Cooper-testi korreloi koko väestössä hyvin [[maksimaalinen hapenottokyky|maksimaalisen hapenottokyvyn]] (VO<sub>2</sub>max) kanssa ja sopii käytettäväksi suuren ihmisjoukon kuntotason selvittämiseen.
LapsetLapsille saattavatjärjestetään juostamonesti puolicooperinniin elisanottu puolicooper, jossa juostaan kuusi minuuttia. Suomessa Cooper-testi tuli koulujen vakiotestiksi jo 1970-luvulla. Ihanteellinen tulos alle kolmekymmentävuotiaalle juoksijalle on yli 2 800 metriä,{{lähde}} joskin kestävyysurheilua harrastaneelle 3 000 metrin ylitys on normaalia.
Testi on hyvin laajassalaajalti käytössä, vaikkakin sitä myös kritisoidaan laajastirunsaasti. Yleisimpiä kritiikin aiheita on se, että testi mittaa vain hyvin kapeaa fyysisen kunnon aluetta: lähinnä ns.niin sanottua maksimikestävyyttä. Huonokuntoiselle Cooperin testin vaatima kova rasitus ei ole riskitön,. Tämän jatakia etenkin iäkkäämmilleikääntyneille henkilöille voi jokin muu testaustapa olla suositeltavampi. Esimerkiksi [[UKK-instituutti|UKK-instituutin]] kävelytesti on huomattavasti turvallisempi, javaikka sekin pyrkii mittaamaan maksimaalista hapenkulutusta epäsuoralla tavalla.
Cooperin testi sopii parhaiten kohtalaisen kokeneille juoksijoille. Testitulos on luotettavinluotettavimillaan, mikäli testattava onnistuu juoksemaan testin melko tasavauhtisesti, mutta "kaikkensa antaen". HyvinOikein suoritettu Cooperin testi antaa varsin luotettavan arvion siitä juoksuvauhdista, jolla saavutettaisiin maksimaalinen hapenkulutus maksimirasitustestissä. Tästä voidaan myösedelleen arvioidalaskea maksimaalinenarvio hapenkulutus,maksimaalisesta muttahapenkulutuksesta. seTämä arvio on jokuitenkin hieman epäluotettavampiepäluotettava, koska juoksun taloudellisuus vaihtelee ihmisten kesken, toisinmikä tarkoittaa, sanoenettä eri ihmiset saavuttavat samalla hapenkulutuksella hieman eri juoksuvauhdin.
Hapenkulutus (VO<sub>2</sub>) suhteutetaan urheilijan painoon. American College of Sports Medicine (ACSM) käyttää hapenkulutuksen arviointiin laskukaavaa
<math>V\text{O}_2 = (0,2 * v) + 3,5,</math>
missä ''v'' on juoksunopeus metreinä minuutissa,. ja kaavaKaava antaa arvioidun hapenkulutuksen millilitroina painokiloa kohti minuutissa.
Esim. 3 000 m cooperissa juoksevalle henkilölle edellä mainitulla kaavalla saadaan arvioitua VO<sub>2</sub>max:
<math>((0,2 * 3000 / 12) + 3,5)\, \text{ml}/\text{kg}/\text{min} = 53,5\, \text{ml}/\text{kg}/\text{min}.</math>
Etiopialaisen [[Kenenisa Bekele]]n maailmanennätys 5 000 metrillä on 12.37,35 –: Cooper-testin 12 minuutissa hän ehtisi tällä vauhdilla juosta noin 4 755 metriä.
{| class="wikitable"
| alle 1100 m
|}
== Lähteet ==
| 