Versio 14. elokuuta 2012 kello 11.47 muokkaa Pekkajp (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 4 669 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 14. elokuuta 2012 kello 14.01 muokkaa kumoa Pekkajp (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 4 669 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 43: == Albumin sisältö == Albumi nauhoitettiin Rockfield-studioilla [[Wales]]issa 1991-1992. Tuottajana toimi mm. [[Deep Purple]]n ja [[Queen]]-yhtyeen kanssa aiemmin toiminut saksalainen Reinhold Mack. Niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti ''Dehumanizer'' on yhtyeen raskaimpia albumeja. Laulaja Dion mukaan yhtye ei palannut vanhoihin kaavoihin ja albumista tehtiin tietoisesti moderni ja raskas.<ref name="nicholls"/>. Levyn nimi tulee sanasta [[dehumanisaatio]], joka tarkoittaa epäinhimillistämistä, joka näkyy kansikuvassa, jossa konemainen hirviö on kaapannut ihmisen. Kaikki kappaleet on merkitty Dion, Iommin ja Butlerin nimiin. Levyn avaa "Computer God", joka kertoo ihmiskunnasta, jossa tietokoneet ovat ottaneet vallan. ~~Keskitempoinen~~Konemaisen intron sisältävä keskitempoinen kappale sisältää nopeamman loppuosan, johon Iommi soittaa soolon. Kappaleen oli alunperin säveltänyt Geezer Butler, ja hänen sooloyhtyeensä oli soittanut sitä 1980-luvun puolivälissä<ref name="nicholls"/>~~. Myös "Master of Insanity" oli alun perin Butlerin yhtyeen materiaalia ja sen on säveltänyt Butlerin tuolloinen kitaristi Jimi Bell~~, ~~vaikkakin~~tosin ~~hän~~huomattavasti eierilaisena ~~saanut krediittiä kappaleesta<ref name="nicholls"/>~~versiona. "After All (The Dead)" edustaa albumin hitaampaa, doom-henkistä materiaalia. Kappaletta soitettiin myös livenä ja se toimi avauskappaleena, kun kokoonpano teki kiertueen vuonna [[2007]] [[Heaven and Hell (yhtye)\|Heaven & Hell]]-nimen alla. Singlenä ja videona julkaistu nopeatempoinen "TV Crimes" kertoo raha-ahneesta tv-evankelismista. Single nousi Brittein listalla sijalle #33. Hitaampaa ja doom-henkisempää tavaraa albumilla edustavat "After All (the Dead)", "Letters from Earth" josta julkaistiin myös hieman erilainen versio "TV Crimes"-singlen b-puolella, "Too Late" ja "Sins of the Father" joka tosin sisältää nopeamman loppuosan. Nopeampi "Time Machine" oli hieman erilaisena versiona [[Wayne's World]]-elokuvan soundtrackilla ja tämä aiemmin nauhoitettu, Leif Masesin tuottama<ref name="iommi"/> versio julkaistiin alunperin Yhdysvaltain CD-version bonuksena. Albumin päättävät [[wah wah]]-kitara-intron sisältävä "I"-kappale ja raskaan riffin ja synkän lyriikan omaava "Buried Alive". Singlenä ja videona julkaistu nopeatempoinen, Appicen nopean rumpukompin ja Iommin synkän riffin myötä kulkeva "TV Crimes" kertoo raha-ahneesta tv-evankelismista. Kappaleen keskiosa muistuttaa yhtyeen vuoden 1980 ''[[Heaven and Hell (albumi)\|Heaven and Hell]]''-albumilta löytyvää "Neon Knights"-kappaletta, jonka keskiosa on myös hyvin samankaltainen. Single nousi Brittein listalla sijalle #33. == Albumin vastaanotto mediassa ==▼ "Letters from Earth" kulkee raskaan riffin ja hitaamman kompin myötä, mutta keskivaiheen soolon ajaksi kappale nopeutuu. Kappaleesta julkaistiin hieman erilainen versio "TV Crimes"-singlen b-puolella. ''Dehumanizer'' julkaistiin kesäkuussa 1992. Pohjois-Amerikassa sen julkaisi Warner Bros.in talliin kuulunut Reprise Records ja muualla maailmassa I.R.S. Records. Positiivisesta vastaanotosta huolimatta listasijoitukset (US #44 ja UK #28) jäivät odotetumpaa alhaisiksi ja varsinkin paljon rahaa sijoittanut Warner Bros. pettyi tuloksesta<ref name="nicholls"/>. Tosin albumin julkaisun aikoihin perinteinen heavy metal-musiikki ei ollut valtavirtaa ja listoja hallitsivat grunge- ja alternative-yhtyeet, joista tosin moni oli ottanut vaikutteita Sabbathilta<ref name="iommi"/>. Albumilla Sabbath oli kuitenkin pitänyt raskaan, ja jopa aiempaa raskaamman, linjansa eikä lähtenyt kosiskelemaan valtavirran yleisöä. ▼ Myös monivivahteinen "Master of Insanity" oli alun perin Butlerin yhtyeen materiaalia ja sen on säveltänyt Butlerin tuolloinen kitaristi Jimi Bell, vaikkakin hän ei saanut krediittiä kappaleesta.<ref name="nicholls"/> Kappale sisältää hieman industrial-henkisen intron ja se kulkee hieman erilaisen tahtilajin ja Butlerin bassoriffin myötä. Intron jälkeen kappaleen riffi ja tahtilaji muuttuvat säkeistöissä ja myös kertosäkeessä on erilainen riffi ja komppi. Odotuksia heikommasta menestyksestä huolimatta albumi on fanien suosikki<ref name="sabbathcom"/> ja se on saanut pääosin positiivisia arvosteluja metallimaailmassa<ref>http://www.metal-archives.com/reviews/Black_Sabbath/Dehumanizer/529/ arvosteluja albumista Metal Archives-sivustolla</ref>. Myös albumin muusikot ovat pitäneet albumia arvossa ja negatiivisessa mielessä ovat todenneet "albumin ilmestyneen huonona ajankohtana"<ref>yhtyeen haastatteluja ''Neon Nights''-DVD:llä 2010</ref>. Tosin kosketinsoittaja Geoff Nicholls ja kesken levytyksen lähtenyt rumpali Cozy Powell ovat todenneet myöhemmin koko reunionin ja Dion paluun olleen turha, koska yhtyeen ''Headless Cross'' ja ''Tyr''-albumit tehneen kokoonpanon noste oli vahva<ref name="nicholls"/> ja levy-yhtiöllä oli Powellin mielestä liian ylioptimistiset odotukset Dion paluusta vaikka jäsenet (lue Dio ja Powell) eivät edes tulleet toimeen keskenään<ref name="nicholls"/>. Tony Iommi on jälkeenpäin todennut hienoista kappaleista huolimatta nauhoitusten kärsineen yhtyeen kireästä ilmapiiristä<ref name="iommi"/>.▼ Nopeampi "Time Machine" oli hieman erilaisena versiona [[Wayne's World]]-elokuvan soundtrackilla ja tämä aiemmin nauhoitettu, Leif Masesin tuottama<ref name="iommi"/> versio julkaistiin alunperin Yhdysvaltain CD-version bonuksena. Kappale oli albumin ainoa joka pysyi yhtyeen setissä vielä paria vuotta myöhemmin Tony Martinin palattua laulajaksi. Myös jotkut arvostelijat ovat pitäneet tätä albumia "tarpeettomana sivuloikkana" niin Dion kuin Sabbathinkin uralla, koska Diolla oli vahva sooloura tuolloin ja Sabbath oli löytänyt hienon laulajan Tony Martinista<ref>http://www.levyarvostelut.fi/levy/19/black-sabbath-dehumanizer/ arvosteluja Levyarvostelut.fi-sivustolla</ref>. ▼ "Sins of the Father" alkaa hitaammalla tempolla ja hieman melodisemman kitarakuvion myötä, muuttuen kuitenkin yhtyeen tyyliin raskaammaksi ja synkemmäksi säkeistöjen aikana. Puolivälissä kappale nopeutuu ja muuttuu erilaisen riffin myötä kulkevaksi. "Too Late"-kappaletta voidaan pitää albumin ns. balladina. Siinä Nichollsin kosketinsoittimet säestävät kuuluvasti Iommin melankolista, rauhallista kitarakuviota. Kitarasoolon aikana kappale raskautuu, palaten sen jälkeen takaisin rauhallisempaan kuvioon. Albumin päättävät [[wah wah]]-kitara-intron sisältävä ja keskitempoisesti kulkeva "I"-kappale ja raskaan riffin ja synkän lyriikan omaava "Buried Alive", joka tosin sisältää melodisemman soolo-osuuden. ▲== Albumin julkaisu, vastaanotto mediassa ja yhtyeen mielipiteet == ▲''Dehumanizer'' julkaistiin kesäkuussa 1992. Pohjois-Amerikassa sen julkaisi Warner Bros.in talliin kuulunut Reprise Records ja muualla maailmassa I.R.S. Records. Positiivisesta vastaanotosta huolimatta listasijoitukset (US #44 ja UK #28) jäivät odotetumpaa alhaisiksi ja varsinkin paljon rahaa sijoittanut Warner Bros. pettyi tuloksesta.<ref name="nicholls"/>. Tosin albumin julkaisun aikoihin perinteinen heavy metal-musiikki ei ollut valtavirtaa ja listoja hallitsivat grunge- ja alternative-yhtyeet, joista tosin moni oli ottanut vaikutteita Sabbathilta.<ref name="iommi"/>. Albumilla Sabbath oli kuitenkin pitänyt raskaan, ja jopa aiempaa raskaamman, linjansa eikä lähtenyt kosiskelemaan valtavirran yleisöä. ▲Odotuksia heikommasta menestyksestä huolimatta albumi on fanien suosikki<ref name="sabbathcom"/> ja se on saanut pääosin positiivisia arvosteluja metallimaailmassa.<ref>http://www.metal-archives.com/reviews/Black_Sabbath/Dehumanizer/529/ arvosteluja albumista Metal Archives-sivustolla</ref>. Myös albumin muusikot ovat pitäneet albumia arvossa ja negatiivisessa mielessä ovat todenneet "albumin ilmestyneen huonona ajankohtana".<ref>yhtyeen haastatteluja ''Neon Nights''-DVD:llä 2010</ref>. Tosin kosketinsoittaja Geoff Nicholls ja kesken levytyksen lähtenyt rumpali Cozy Powell ovat todenneet myöhemmin koko reunionin ja Dion paluun olleen turha, koska yhtyeen ''Headless Cross'' ja ''Tyr''-albumit tehneen kokoonpanon noste oli vahva<ref name="nicholls"/> ja levy-yhtiöllä oli Powellin mielestä liian ylioptimistiset odotukset Dion paluusta vaikka jäsenet (lue Dio ja Powell) eivät edes tulleet toimeen keskenään.<ref name="nicholls"/>. Tony Iommi on jälkeenpäin todennut hienoista kappaleista huolimatta nauhoitusten kärsineen yhtyeen kireästä ilmapiiristä.<ref name="iommi"/>. ▲Myös jotkut arvostelijat ovat pitäneet tätä albumia "tarpeettomana sivuloikkana" niin Dion kuin Sabbathinkin uralla, koska Diolla oli vahva sooloura tuolloin ja Sabbath oli löytänyt hienon laulajan Tony Martinista.<ref>http://www.levyarvostelut.fi/levy/19/black-sabbath-dehumanizer/ arvosteluja Levyarvostelut.fi-sivustolla</ref> Allmusic-sivuston arvostelija pitää albumia "kohtalaisena, mutta ei loistavana".<ref name="allmusic">http://www.allmusic.com/album/dehumanizer-mw0000079888 arvostelu Allmusic-sivustolla</ref> == Albumin kiertue ja kokoonpanon hajoaminen == Albumin julkaisun aikoihin yhtye aloitti kiertueen Etelä-Amerikasta tehden keikkoja Brasiliassa ja Argentiinassa jatkaen myöhemmin Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Lehdistössä yhtye vakuutteli jäsenten välien olevan kunnossa ja vanhojen riitojen jääneen taakse.<ref name="sabbathcom"/>. Pian kuitenkin Dion ja muun yhtyeen (Iommi ja Butler) välille tuli uusi särö, kun ex-vokalisti Ozzy Osbourne kutsui Sabbathin lämmittelemään häntä ja esiintymään alkuperäisellä kokoonpanolla Osbournen "jäähyväiskonserttiin" Costa Mesaan marraskuussa [[1992]]. Osbourne oli tuolloin päättänyt vetäytyä lavoilta ja hän halusi lopettaa keikkailun Sabbathin kanssa. Dion mielestä Sabbathin ei kuulunut lämmitellä ketään ja varsinkaan Osbournea, joka oli aiempina vuosina haukkunut niin Sabbathia kuin Dioakin.<ref name="nicholls"/>. Kiertueella yhtye oli muutenkin jakaantunut kahteen ryhmään Dion ja Appicen pitäessä yhtä ja Butlerin ja Iommin ollessa omissa oloissaan.<ref name="nicholls"/>. Marraskuun saavuttua Iommi elätteli vielä toivoa, että Dio esiintyisi Costa Mesan konsertissa<ref name="iommi"/>, mutta Dion pidettyä päänsä [[Oakland]]in konsertti 13. marraskuuta jäi Dion viimeiseksi Black Sabbath-nimen alla. Dion tilalle Costa Mesan konsertteihin laulajaksi tuli lyhyellä varoitusajalle [[Judas Priest]]-yhtyeestä tuttu [[Rob Halford]]. Viimeisenä iltana 15. marraskuuta 1992 Black Sabbath esiintyi alkuperäisessä kokoonpanossaan (Iommi, Butler, Osbourne ja rumpali [[Bill Ward]]) neljän kappaleen verran. Osbourne palasi kuitenkin lavoille kolmen vuoden kuluttua. Tämän jälkeen Dio ja Vinnie Appice perustivat Dio-yhtyeen uudelleen ja Iommi ja Butler jatkoivat Sabbathia ja ottivat laulaja Tony Martinin takaisin. Dion mukaan koko Costa Mesa-episodi oli "sekamelska" ja hän koki tehneensä turhan uhrauksen laittaessaan Dio-yhtyeen tauolle Sabbathin takia.<ref name="nicholls"/>. Hän totesi myös, että Black Sabbathin ilmapiiri ei ollut juurikaan muuttunut kymmenen vuoden aikana ja se oli suurin syy kokoonpanon hajoamiseen.<ref>http://www.dio.net/faq/why_sabbath_2.html infoa aiheesta Dio.net-sivustolla</ref>. Kokoonpano palasi vielä kerran yhteen vuonna [[2006]] [[Heaven and Hell (yhtye)\|Heaven & Hell]]-nimikkeen alla ja toimi aina Dion kuolemaan ([[2010]]) saakka. ==Kappaleet==

Ero sivun ”Dehumanizer” versioiden välillä