Ero sivun ”Tuulivoima Suomessa” versioiden välillä

 

Tuulivoimalle on ominaista rakentamisesta, korjauksista ja määräaikaishuolloista aiheutuneiden kustannusten suuruus verrattuna tuotettuun energiaan. Toisin sanoen tuulivoimaan investoimalla kestää kauan saada takaisin siihen sijoitetut varat ja tämänkin jälkeen tuulivoimalan tuottama voitto on vähäistä. Nämä tekijät tekevät tuotetusta sähköstä huomattavasti kalliimpaa perinteisiin sähköenergiantuotantomenetelmiin verrattuna. Suomessa käytetyt tuulivoimalat olivat keskimäärin vialla vuosina 1997–2006 kokonaisajasta 5&nbsp;% ja [[huipunkäyttöaika]] oli esimerkiksi vuonna 2006 ainoastaan 1&nbsp;800 tuntia. Sähköntuotanto talven kulutushuipun aikaan 14 vuoden keskiarvona (1993–2007) kertoo, että koko tuulisähkön [[nimellisteho]]sta on tuona aikana ollut käytössä ainoastaan 16&nbsp;%. Tuulivoimaa ei siis juuri ole käytettävissä silloin kuin energiaa eniten tarvittaisiin. Tuulivoimaa tuetaan sähköveron palautuksen verran eli 0,69&nbsp;senttiä kilowattituntia kohden ja lisäksi uuden teknologian tuulivoimainvestointeihin voi saada jopa 40&nbsp;% investointitukea.<ref>{{ Verkkoviite | Osoite=http://www.vtt.fi/inf/pdf/workingpapers/2007/W80.pdf | Julkaisija=VTT | Nimeke=Tuulivoiman Tuotantotilastot, Vuosiraportti 2006 | Julkaistu=2007 | Luettu=16. lokakuuta 2007}}</ref>

 

Vuodesta 2011 alkaen Suomessa tuulivoimalat ovat voineet saada [[syöttötariffi]]-takuuhintana 83,5 €/MWh. Takuuhintaa maksetaan 12 vuoden ajan. Uudet tuulivoimalat ovat voineet saada lisän, jonka kanssa syöttötariffi on 105,3 €/MWh. Lisää maksetaan enintään kolmen vuoden ajan vuoden 2015 loppuun saakka.<ref>http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/uusiutuvan_energian_tuet/syottotariffi</ref>