Ero sivun ”Venäjän keisarillinen kaarti” versioiden välillä

Venäjän ensimmäiset länsimaisittain organisoidut hallitsijan henkivartiojoukot syntyivät [[Pietari Suuri|Pietari I:n]] aloitteesta 1600-luvun lopulla korvaamaan Venäjän aiempi, poliittisesti vaaralliseksi muodostunut ja epäluotettava maan vanhempi sotaväki, [[streltsit]]. Vuonna 1682 Pietari majoittui äitinsä kanssa Moskovan ulkopuolella sijainneeseen [[Izmailovo]]n kylään, jossa sijaitsi Romanov-suvun omistamat tilat. Pietari kävi sieltä käsin Preobraženskojen kylässä, jossa hän muodosti harjoittelumielessä oman leikkiarmeijansa ({{k-ru|Потешные войска}}) oppiakseen modernia eurooppalaista sodankäyntiä. Leikkiarmeija koostui Pietarin nuoruuden ystävistä, nuorista aatelispojista ja hänen isänsä hovin palvelijoista. Aikaa myöten Pietari ja hänen kumppaninsa kasvoivat ja sotaleikeistä tuli monimutkaisempia ja realistisempia, ja niihin haettiin sotilasneuvonantajiksi ja komentajiksi ulkomaisia upseereita, joista tuli joukkojen vakinaista upseerikuntaa. Miesmäärän kasvaessa päätettiin perustaa toinen vastaavanlainen sotilasyksikkö läheiseen Semjonovskojen kylään. Vapaaehtoisten kasvattaessa leikkiarmeijan vahvuutta, se organisoitiin lopulta vuonna 1687 omiksi [[Henkikaartin Preobraženskin rykmentti|Preobraženskin]] ja [[Henkikaartin Semjonovin rykmentti| Semjonovin jalkaväkirykmenteiksi]], joista tuli Venäjän ensimmäiset länsimaalaisittain organisoidut, varustetut ja vaatetetut sotilasyksiköt. Pietarin luoma leikkiarmeija turvasi hänen asemansa tulevana hallitsijana maan 1600-luvun lopun epävarmoissa poliittisissa olosuhteissa ja tukivat häntä kapinoivaa, vallankaappausta yrittävää streltsiä vastaan.