Ero sivun ”Toivo Mäkelä” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv, sukulaisen maininta riittää, sukunimikaimoja on turha luetella (Elonet tuntee 169 Mäkelää...)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli Kotkan teatteri, jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]] -filmatisoinnissa ''Pitkäjärveläiset'' ([[1951]]) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja tv-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979.
 
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin Kassilan ohjaamissa elokuvissa ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)| Elokuu]]'' ([[1956]]) ja ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' ([[19621961]]). Ensimmäisessä hän näyttelee juoppoa kanavanvartijaa ja jälkimmäisessä hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa ''[[Pähkähullu Suomi]]'' ([[1967]]). Hänen viimeiseksi suureksi elokuvaroolikseen jäi valokuvaajan (sekin alkoholistin) rooli [[Rauni Mollberg]]in lämminhenkisessä komediassa ''[[Aika hyvä ihmiseksi]]'' ([[1977]]) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan [[Jussi (palkinto)|Jussi-patsaansa]].
 
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja tv-rooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna [[1960]] hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla.