Ero sivun ”Vitaaliveljet” versioiden välillä

'''Vitaaliveljiksi''' (''vitaliaaneiksi'') kutsutaan 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun [[Itämeri|Itämerellä]] ja [[Pohjanmeri|Pohjanmerellä]] vaikuttanutta [[merirosvo]]jen ja [[kaappari|kaappareiden]] löyhää kokonaisuutta. Kyse oli enemmän tai vähemmän löyhästi toistensa kanssa tekemisissä olleista saksalaisista aatelismiehistä[[aateli]]smiehistä tai [[Porvaristo|porvareista]], jotka olivat hankkineet laivoja itselleen ja rosvosivat miehineen laivoja kuninkaiden nimissä. Vitaaliveljet sanoivat olevansa ”Jumalan”[[Jumala (kristinusko)|Jumalan]] ystäviä ja kaikkien vihollisia”. Heitä oli enimmillään yhteensä parisen tuhatta, ja he pystyivät varustamaan noin sata laivaa. Tärkeä keskuspaikka oli [[Gotlanti]], mutta 1300-luvun lopulla vitaaliveljiä majaili myös [[Suomi|Suomen]] rannikon linnoissa ja saaristossa.

Vitaaliveljet ryöstelivät laivoja pääasiassa [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] ja [[Ahvenanmeri|Ahvenanmeren]] välisellä alueella. Tiedossa on useita dokumentoituja tapauksia kaappauksista ja ryöstöistä, jopa kaupunkien ryöstelystä <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. Vitaaliveljien toiminta loppui Itämeren kaupankäynnin kasvaessa, kun kauppalaivat aseistettiin vahvemmin ja alukset alkoivat liikkua suuremmissa [[saattue]]issa.

Vitaaliveljien toiminta alkoi [[1300-luku|1300-luvun]] lopulla [[Gotlanti|Gotlannista]] käsin [[Ruotsi]]n kuninkaan [[Albrekt Mecklenburgilainen|Albrekt Mecklenburgilaisen]] antamien kaapparikirjeiden valtuuttamana. Kun kuningatar [[Margareeta I|Margareetan]] joukot saartoivat [[Tukholma]]n, kaapparijoukkiot yhdistyivät murtamaan saartoa ja toimittamaan elintarvikkeita saarrettuihin kaupunkeihin. Tästä tuleekin vitaaliveljien nimitys ([[latina]]a: ''victualia'' ’elintarvikkeet’), elintarvikkeiden kuljettamisesta piiritettyyn Tukholmaan Mecklenburgilaisen tukijoiden taistellessa Margareetaa vastaan <ref name="Itämeren_merirosvot40" />.

Vuonna 1394 vitaaliveljet ottivat haltuunsa Gotlannin [[Visby]]n, josta tuli heidän tukikohtansa ja pakopaikkansa aina vuoteen 1398 asti, jolloin [[Saksalainen ritarikunta|Saksalaisen ritarikunnan]] [[suurmestari]] [[Konrad V von Juningen]] nousi maihin Gotlannissa noin neljän tuhannen asemiehen ja 84 aluksen kanssa. Tämän seurauksena vitaaliveljet pakenivat ja Visby antautui heti. Saksalainen ritarikunta piti Gotlantia hallussaan vuoteen 1408 asti<ref name="Itämeren_merirosvot40" />. Margareetan päästyä voitolle valtataistelussa osa vitaliaaneista siirtyi hänen palvelukseensa, mutta enemmistö jatkoi kaapparitoimintaansa. Koska Albrekt Mecklenburgilaisen myöntämät kaapparikirjat eivät olleet enää minkään arvoisia, tuli kaappareista tuli virallisesti merirosvoja<ref name="Itämeren_merirosvot40">Ruusuvuori 2004, s. 40–61 </ref>.

1400-luvulle tultaessa vitaaliveljien toiminta oli tyrehtynyt tukijoiden ja tukikohtien puutteeseen. Käännekohtana voidaan pitää vuotta 1394, jolloin vitaaliveljet karkoitettiin Gotlannista. Tämän jälkeen vitaaliveljien johtajista vain Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels jatkoivat toimintaansa [[Pohjanmeri|Pohjanmerellä]] [[Friisein saaret|Friisein saarilta]] käsin 1&nbsp;500 miehen kanssa<ref name="Itämeren_merirosvot40" />. Johtajat saatiin vangittua ja teloitettua parissa vuodessa, joten vitaliaanien olemassaolo lähestyi loppuaan<ref name="THOP90"> The History of Piracy, Philip Gosse, 2007 (1932) sivut 90-92 </ref>. Vitaliaanit mainitaan viimeisen kerran [[1429]], jolloin tällä nimellä kutsuttu ryhmä ryösti ja poltti [[Bergen]]in <ref name="Itämeren_merirosvot40" />.