|
Caponen pidätyksen jälkeen Lahjomattomat hajosi ja Ness työskenteli samanlaisten ryhmien johtajana ympäri Yhdysvaltoja kieltolain kumoamiseen asti.
Kieltolain kaaduttua Ness siirtyi taistelemaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan; Clevelandin kaupungin turvallisuuspäällikkönä eli korkeimpana poliisiviranomaisena hän siivosi ensin korruption alaistensa keskuudesta: virka-aikana juopotelleet poliisit saivat oikopäätä potkut sekä kaksikin lahjuksia ottanutta [[ylikomisario]]ta (alkutekstissä poliisikapteenia) lähti vankilaan. Samoin poliittiset kiipijät joutuivat muihin tehtäviin ja tilalle asetettiin toisarvoisissa tehtävissä olleita rikollisten "kostonjumalia".
Vastustajien yritykset kilpistyivät siihen, että kaupungin korkein poliittinen johto oli valallaan vannonut Nessille, että mitään poliittista asiaan puuttumista ei tapahtuisi, kun hän tekisi työtään: olipa kyseisellä rikoksesta kiinni jääneellä millaisia ystävyyssuhteita tahansa mille tasolle tahansa, ne katkeaisivat heti rikossyytteen tullen. Tosin Ness vannoi puolestaan, että todisteiden tulisi olla ehdottoman luotettavia.
Tämä nähtiin mm. ylikomisario Lewis E. Howlandin oikeudenkäynnissä: asianajajan väitteet, että todistajat olisivat vain vanhalle viholliselleen kostavia entisiä viinatrokareita, kumottiin vakuuttavalla tavalla ja Howland lähti pakkotyöhön lahjusten vaatimisesta ja vastaanottamisesta kieltolain aikana. Selvimmäksi todisteeksi hänen syyllisyydestään todettiin moninkertainen yli varojen eläminen: mistään ei löytynyt laillista selitystä sille, miten hän saattoi kuluttaa rahaa keskimäärin neljä kertaa virallisen kuukausipalkkansa verran. Sen sijaan tutkinnassa paljastui kaksikin hänen omistamaansa, mutta [[bulvaani]]en ylläpitämää luvatonta [[yökerho]]a, '''White Swan''' ja '''Black Hat''', joissa harjoitettiin kovien panosten [[uhkapeli]]ä.
Toisen ylikomisarion, Theodor L. Draken kohdalla langettavaksi muodostuivat alkuperältään laittomiksi todetut useiden satojen tuhansien dollarien pankkitalletukset, vaikka Drake olikin syrjään vetäytyvä ja asui varsin askeettisesti vanhassa puutalossa aivan pieneen palkkaansa sopivalla tavalla.<ref> Fraley: Eliot Nessin Tuntemattomat </ref>
Kun poliisi oli asianmukaisessa kunnossa, Ness hyökkäsi sitten alamaailmaa johtanutta '''Mayfield Road Mob''' -liigaa vastaan. Pitkän taistelun tuloksena liigan johtaja Augustus 'Big Augie' Bonelli ja hänen lähimmät apurinsa joutuivat vankilaan.
Myös rahtiasemilla harjoitetun suojelukiristyksen Ness nitisti: gangsterit oli ollut tapana kerääntyä kuorma-autojen ympärille vaatimaan, että rikollisporukoita palkattaisiin purkamaan kuormat ja lastaamaan uudet viiden dollarin minuuttipalkalla - tai kuljettajat hakattaisiin, auto rikottaisiin ja kuorma levitettäisiin ympäri aluetta.
Ness raivostui tällaisesta ja lähetti asialle [[Golden Gloves|Kultaiset hansikkaat]] voittaneen kovaotteisen raskaan sarjan nyrkkeilijän, poliisikapteeni James Bradleyn johtaman "Vandaalijoukkueen", joka oli koottu raskaan sarjan nyrkkeilijöistä.
Joukkue hajaantui asemille ja muutamat kovimmat olivat kuljettajina: kun kiristäjät tulivat ja saivat jyrkän kiellon, yritys aloittaa kuljettajien pieksäminen päättyi siihen että Vandaalijoukkue saapui paikalle ja kiristäjät olivat pahasti hakattuja, kun heidät kuormattiin mustamaijoihin. Pari tällaista tempausta riitti puhdistamaan rahtiasemat - ja Nessin kauden loppuun asti valpas Vandaalijoukkue keskittyi hakkaamaan suojelukiristyksen harjoittajia; tuloksena oli tämän rikoslajin kertakaikkinen katoaminen koko osavaltiosta.
Ness kirjoitti uransa jälkeen kirjan Lahjomattomat (''The Untouchables''). Kirja saavutti suuren suosion ilmestyessään vuonna 1957, hieman Nessin kuoleman jälkeen. Kirjasta tehtiin vuosina [[1959]]-[[1963]] suosittu samanniminen tv-sarja, josta tehtiin uusi versio vuosina [[1993]]-[[1994]] sekä [[Brian de Palma]]n ohjaama [[Lahjomattomat|elokuva]] vuonna [[1987]]. Siinä Nessiä näyttelee [[Kevin Costner]]. Sekä tv-sarjoja, elokuvaa että kirjaa on dramatisoitu huomattavasti ja yhtäläisyydet todellisuuden kanssa ovat vähäisiä.
Eliot Nessillä oli kaikista viranomaisista ehkä useimpia alamaailman langettamia kuolemantuomioita, ja kaksi kertaa hänen autostaan löydettiin moottoriin asennettu räjähde. Ness kuitenkin kuoli sydänkohtaukseen kotonaan toukokuussa 1957.
Myös hänen Chicagon aikainen alaisensa Paul Robsky kirjoitti muistelmiaan yhteistyössä Fraleyn kanssa (Paul Robsky - Oscar Fraley: '''Viimeinen Lahjomaton'''<ref>Jyväskylä : Gummerus, 1970, suomentanut Alpo Simanainen</ref>. Kirja on hiukan värikkäämmin toteutettu kuin Nessin tiukasti asialinjalla pysyvä: siinä kerrotaan myös kolmesta petturista, joita kaikkiaan kahteentoista lahjomattomaan mahtui.
== Viitteet ==
| 