Ero sivun ”Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Aihe: - Voisi mainita myös tuon toisen samana vuonna tehdyn vastaavan elokuvan. |
→Aihe: - Kuvaillaan nyt tarkemmin kun kerran kuvaillaan. |
||
Rivi 54:
Elokuva tehtiin vain joitakin vuosia [[Kuuban kriisi]]n jälkeen, jolloin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen ydinsota oli ollut lähellä ja vältetty presidenttien [[John F. Kennedy]] ja [[Nikita Hruštšov]] välisillä puhelinneuvotteluilla. Silloisen puolustusministerin [[Robert McNamara]]n mukaan kriisi laukesi lähinnä ”onnekkaan sattuman” ansiosta. ''Tohtori Outolemmessä'' on selviä kaikuja Kuuban kriisistä, ja sitä voidaan pitää karmeana esimerkkinä siitä, millaisiin lopputuloksiin Kuuban kriisi olisi saattanut johtaa. Elokuvassa ironisoidaan politiikkaa, jossa sota on liian vakava asia poliitikkojen päätettäväksi, ja vain sotilaiden pitäisi päättää siitä. Kenraali Jack D. Ripperillä on valtuudet päättää yksin ydinasehyökkäyksestä, kun poliitikot ovat kykenemättömiä toimimaan.
Elokuvassa on nähty myös [[Toinen maailmansota|toiseen maailmansotaan]] liittyvää ironiaa: [[natsi-Saksa]]n toisessa maailmansodassa kukistaneet mahtivaltiot tuhoavat toinen toisensa, ja tilanteen pelastajaksi nousee vanha natsitiedemies, jonka suunnitelmat ovat kuin suoraan [[Adolf Hitler|Hitlerin]] suusta (hengissä pysyminen ja suvunjatkaminen sallitaan vain ihmiskunnan parhaimmistolle). Kun tohtori Outolempi selostaa suunnitelmaansa, hänen tahdottomasti toimiva oikea kätensä alkaa tehdä natsitervehdyksiä
30 vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen elokuvakriitikko [[Roger Ebert]] kommentoi, että hänen mielestään elokuva on säilynyt hyvin eikä ole vanhentunut. Sen loogisena päätöksenä oleva ydituho on Ebertin mielestä jotakin, mihin asti nykypäivän elokuvantekijät eivät todennäköisesti koskaan menisi.<ref name="Ebert" />
| |||