Ero sivun ”Rhythm and blues” versioiden välillä

'''Rhythm and blues''' (lyhyennetty usein '''R&B''' tai '''R'n'BR’n’B''') viittaa rajoitetummassa merkityksessä [[1950-luku|1950-luvulla]] ja [[1960-luku|1960-luvun]] alussa suosittuun afroamerikkalaisen populaarimusiikin tyyliin, joka vaikutti voimakkaasti [[rock]]musiikin syntyyn ja kehitykseen. Laajemmassa merkityksessä käsite tarkoittaa populaarimusiikin traditiota, joka [[jazz]]ia ja [[gospel]]ia lukuun ottamatta kattaa kaiken afroamerikkalaisen musiikin 1940-luvulta alkaen. Tähän traditioon kuuluvat moderni sähköinen [[blues]], varsinainen rhythm and blues -musiikki [[1950-luku|1950-]] ja [[1960-luku|1960]]-luvuilla, [[doo wop]], [[soul (musiikki)|soul]], [[funk]], [[disko (musiikinlaji)|disko]], [[hip hop]]/[[rap]] ja modernia elektronista tanssimusiikkia edustava "R”R&B"B”. R&B-lyhennettä voidaan käyttää myös koko rhythm and blues -traditiosta puhuttaessa.

Termi "rhythm”rhythm and blues"blues” korvasi 1940-luvun lopussa levylistojen nimissä aiemmin olleen termin, "race”race records"records”, joka oli sodan jälkeen alkanut tuntua rasistiselta. Billboardin hittilistoilla "rhythm”rhythm and bluesia"bluesia” edeltänyt termi oli "Harlem”Harlem hit parade"parade”, josta luovuttiin vuoden 1949 kesäkuussa. Vuonna 1948 RCA Victor levy-yhtiö käytti muotoa "blues”blues and rhythm"rhythm”, mutta Atlantic Records yhtiö ilmeisesti vakiinnutti muodon, jossa sanojen paikkaa oli vaihdettu.

Perinteistä rhythm and bluesia 1950-luvulla esittäviä artisteja ja yhtyeitä olivat esimerkiksi [[Fats Domino]], [[Drifters]], [[Ray Charles]], [[Platters]], [[Johnny Ace]], [[Clarence "Frogman"Henry|Clarence ”Frogman” Henry]], [[Frankie Ford]], [[Irma Thomas]], [[The Neville Brothers]], [[Dr. John]] ja [[James Brown]]. Doo wop yhtyeitä olivat esimerkiksi [[The Marcels]], [[The Flamingos]] ja [[The Crows]]

Ray Charles, James Brown ja muut heidän kaltaisensa artistit alkoivat yhdistää rhythm and bluesiin 1960-luvun alussa afroamerikkalaisesta gospel-musiikista tuttua "sielukkuutta"”sielukkuutta”, jolloin syntyi soul. Soul voi olla nopeiden gospel-kappaleiden tapaan rytmikästä musiikkia, mutta useimmat soul-levyt on täytetty hidastempoisilla kappaleilla. James Brown, Sly Stone ja muutamat muut artistit jalostivat soulin 1960-luvun loppupuolella monotonisemmaksi ja intensiivisempään rytmiin keskittyväksi [[funk]]iksi. 1970-luku oli funkin tärkein vuosikymmen, mutta funk ei kuitenkaan noussut suosiossa [[Marvin Gaye]]n ja [[Stevie Wonder]]in kaltaisten souliin keskittyvien artistien ohitse.

Varsinainen 1960-luvulla syntynyt [[rock]]musiikki on pääasiassa valkoisten esittämää, mutta funkin kautta myös jotkut mustat artistit lähestyivät musiikillaan rockia (ns. "”[[funk rock]]"”). Funkin ja soulin kaupallistettu ja suoraviivaistettu muoto oli 1970-luvun jälkipuoliskon diskomusiikki.

Funkista kehittyi kuitenkin myös alkujaan vähemmän kaupallinen musiikillinen suuntaus, [[rap]], jossa pääosaan nousi "rappaaminen"”rappaaminen” eli puhelaulu koneilla tehtyjen hitaiden rytmien päälle. Myös rap kaupallistui lopulta varsin nopeasti. Rapin nousun myötä torvisektiot ja muut aidot soittimet saivat lopullisesti väistyä koneiden tieltä, vaikka tällaista kehitystä oli tapahtunut jo pitkin 1970-lukua.

Disco-buumi hiipui 1980-luvulle tultaessa, mutta kaupalliset tahot onnistuivat jalostamaan rapista listoilla menestyvää musiikkia. Rapin ohella rhythm and blues -tradition nykymuotoa edustaa pitkälti koneiden säestämä, "sielukkaasti"”sielukkaasti” laulettu moderni tanssimusiikki, josta käytetään usein vain nimeä R&B.

[[Kuva:Rihanna-brisbane-cropped.jpg|thumb|200px|[[Rihanna]] on esimerkki nykyaikaisesta R&B -musiikista.]]

*sähkökitaralla soitettu "urbaani”urbaani blues"blues” nousee esiin