Ero sivun ”Kivinokka” versioiden välillä

1900-luvun taitteessa lähes puolet helsinkiläisistä oli työväestöä, joka asui pääasiassa [[Pitkäsilta|Pitkänsillan]] pohjoispuolella. Vuonna 1900 tehty asuntotutkimus osoitti, että työväestön vallitsevana asuntotyyppinä olivat yksiöt, joissa asui keskimäärin 3,4 asukasta. Työväestön kaupunginosat vuokrakasarmeineen oli tarkoituksella suunniteltu ja rakennettu tiiviiksi, lähes ilman puistoja.

 

 

Helsingin [[työväenyhdistys|työväenyhdistykset]] halusivat parantaa ahtaissa ja vaatimattomissa asunnoissa asuvan työväestön elinoloja tarjoamalla kesävirkistystä puhtaassa luonnossa. Yhdistykset alkoivat vuokrata [[Vanhankaupunginlahti|Vanhankaupunginlahden]] rantoja ja saaria leiriytymispaikoikseen. Vuonna [[1901]] alettiin vuokrata [[viikki|Viikistä]], nykyisen [[herttoniemi|Herttoniemen]] hyppyrimäen edustalta niemeä, joka ristittiin Mölyläksi. Vuonna [[1907]] Kuusisaareen eli nykyiseen Kuusiluotoon perustettiin posteljoonien kesäsiirtola. Myöhemmin työläisnuoret alkoivat leiriytyä Kivinokassa. Vuonna [[1883]] perustettu Raittiusyhdistys Koitto aloitti kesäsiirtolatoiminnan Vanhankaupunginlahden keskellä sijaitsevassa Lammassaaressa kesällä [[1904]], ja jatkaa sitä edelleen. Lammassaaressa yövyttiin aluksi havumajoissa, sitten kangasteltoissa. Vuoden [[1913]] tienoilla alettiin koota pahvista kojuja, jotka purettiin talveksi. Pysyviä lautamökkejä alettiin rakentaa [[1940-luku|1940-luvulla]]. Lammassaaressa on nykyisin 112 kesämajaa, osa niistä 1940-50-luvulta. Saaren korkeimmalla kohdalla kohoaa arkkitehti [[Vilho Penttilä]]n suunnittelema, vuonna [[1905]] rakennettu kansallisromanttinen Pohjolan Pirtti, jykevä pyöröhirsirakennus, joka [[1960-luku|1960-luvun]] lopulle asti oli yksi Helsingin suosituimpia kesäajan tanssipaikkoja.