Ero sivun ”Kārlis Ulmanis” versioiden välillä

Kārlis Ulmanis syntyi maanviljelijäperheeseen [[Berze]]ssä vuonna 1877. Hän kävi lukiota [[Jelgava]]ssa ja valmistui maitotaloutta opettaneesta koulusta Itä Preussista vuonna 1897. Vuosina 1902–1903 hän opiskeli puolestaan [[Sveitsi]]n [[Zurich]]issa maataloutta ja jatkoi alan opintoja vuonna 1905 [[Leipzig]]issä.<ref name="lv">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.president.lv/pk/content/?cat_id=910 | Nimeke = Kārlis Ulmanis | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Latvijas Valsts prezidenta kanceleja | Viitattu = 9.7.2012 | Kieli = {{lv}} }}</ref> Opintojensa jälkeen hän työskenteli agronomina, sosiaalityöntekijänä ja [[Liivinmaa]]lla ilmestyneen ''Lauksaimnieks''–lehden toimittajana. [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen]] aikana hän esitti mielipiteitään latvian kielen opetuksesta kouluissa, mikä johti hänen vangitsemiseensa. Häntä pidettiin vankina [[Pihkova]]ssa, josta hän vapautui vuonna 1906. Sittemmin hän työskenteli jonkin aikaa veljensä maatilalla kunnes hän muutti Saksaan lopuvuodeksi 1906 ja alkuvuodeksi 1907 opettamaan maataloutta. Vuonna 1907 hän muutti [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] ja opiskeli [[Nebraskan yliopisto]]n maatalousosastolla. Hän valmistui 1909 ja palasi Latviaan 1913 toimien jälleen agronomina.<ref name="s. 1067">Roszkowski ja Kofman 2008, s. 1067</ref>

[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisessä maailmansodassa]] Ulmanis tuki latvialaisia pakolaisia auttaneita järjestöjä ja toimitti ''Zeme''−nimistä lehteä vuosina 1914−1915. Vuonna 1917 hän oli mukana perustamassa [[Latvian maanviljelijöiden liitto]]a (''Latviešu Zamnieku Sanienba'') ja nousi yhdeksi sen johtohahmoista. Vuodesta 1918 eteenpäin hän toimi Latvian itsenäisyyden puolesta. Latvian julistauduttua itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918 Ulmaniksesta tuli hallituksen pääministeri. Tämän tehtävän ohella hän toimi myös esimerkiksi sotaministerinä ja maatalousministerinä eri ajanjaksoina. Ulmaniksen hallituksen piti kuitenkin paeta [[Riika|Riiasta]] [[Liepaja]]an kommunistien vallattua kaupungin tammikuussa 1919. Pääasiassa saksalaiset ja virolaiset joukot löivät punaiset saksalaisten ottaessa haltuunsa Riian, mutta saksalaisten joukkojen komentaja [[Rüdiger von der Goltz]] yritti asettaa oman nukkehallintonsa [[Andrievs Niedra]]n johdolla Ulmaniksen hallinnon tilalle. Hanke kaatui kuitenkin kun Ulmanis pääsi pakenemaan Liepajasta [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittialuksella]]. Lisäksi virolais−latvialaiset joukot löivät saksalaiset niin sanotussa [[Landeswehrin sota|Landeswehrin sodassa]] ja ottivat takaisin haltuunsa Riian 23. tammikuuta 1919. Ulmaniksen hallitus palasi kaupunkiin 8. kesäkuuta. Sota ei kuitenkaan ollut vieläkään ohitse, vaan latvialaiset joutuivat vielä puolustautumaan [[Pavel Bermondt-Avalov]]in joukkoja vastaan. Ulmanis haavoittui lievästi heitä vastaan käydyssä taistelussa lokakuussa 1919. KokoTilanne Latviarauhoittui olikuitenkin Ulmaniksennopeasti hallinnonBermondt-Avalovin vallassajoukkojen vastakukistamisen vuoden 1919 lopullajälkeen. Ulmanis allekirjoitti hyökkäämättömyyssopimuksen [[Neuvosto Venäjän-Venäjä]]n kanssa elokuussa 1920 ja samalla Venäjä tunnisti Latvian itsenäisyyden. Ulmanis toimi pääministerinä 18. kesäkuuta 1921 saakka.<ref name="s. 1067" />

Seuraavissa parlamenteissa Ulmanis johti puolueensa toiseksi suurinta osastoa ja toimi useissa ministerinviroissa. Hänestä tuli jälleen päministeri joulukuusta 1925 toukokuuhun 1926. Seuraavan kerran hän nousi pääministeriksi maaliskuussa 1931 ja jatkoi saman vuoden joulukuuhun. Hän käytti valtaansa vaalipiiriuudistusten estämiseksi hajottaenvähentäen näin parlamentin valtaa. Jotkut esittivät jo tuolloin epäilyksiä hänen suunitelmistaan suuremmasta vallasta. Noustessaan taas pääministeriksi 17. maaliskuuta 1934 hänen ongelmiaan olivat 1930−luvun suuri lama ja oikeiston vallankaappausuhka. Käyttäen apunaan puolueensa puolisotilaallisia joukkoja Ulmanis julisti poikkeustilan 15. toukokuuta 1934 ja useita äärioikeiston ja vasemmiston edustajia pidätettiin.<ref name="s. 1068" /> Samankaltaisia vallankaappauksia oli tapahtunut jo aijemmin [[Liettua]]ssa [[Antanas Smetona]]n ja Virossa [[Konstantin Päts]]in toimesta<ref name="lv" />. 11. heinäkuuta 1936 Ulmanis otti maan presidentin tehtävät itselleen ja alkoi luoda omaa [[Henkilöpalvonta_(politiikka)|henkilökultti]]aan. Hänen poliittiseen ajatteluunsa kuului talonpoikien keskeinen asema yhteiskunnassa ja keskikokoisten perhemaatilojenperheiden omistamien maatilojen tärkeys taloudessa.<ref name="s. 1068">Roszkowski ja Kofman 2008, s. 1068</ref> Hän kannatti myös "Latvia latvialaisille" ajattelua maassa, jossa noin neljäsosa väestöstä kuului eei etnisiin vähemmistöihin<ref name="lv" />.