Ero sivun ”Itämainen tanssi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.1) (Botti lisäsi: ko:벨리댄스 |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 7:
Tarkempaa tanssin historiaa tunnetaan vasta noin sadan vuoden ajalta, kun länsimaiset matkailijat näkivät ja dokumentoivat erilaisia tansseja eri puolella osmani- ja arabikulttuurien vaikutuspiirissä olevia alueita. Länsimaihin tanssi saapui ensimmäisiä kertoja 1800-luvun lopulla, kun itämaisia tansseja esitettiin sekä Pariisin että Chicagon maailmannäyttelyissä ja nämä aikakaudelleen eksoottiset ja erikoiset tanssit kiihottivat katsojien mielikuvitusta ja aiheuttivat omalta osaltaan tanssin länsimaisen suuntauksen alkusysäyksen luomalla muun muassa myytin "Pikku Egypti" -nimisestä tanssijasta.
Nykyiseen muotoonsa esittävänä tanssina itämainen tanssi kehittyi kuitenkin vasta 1900-luvun alkupuolella, jolloin [[Kairo]]ssa ja [[Istanbul]]issa perustettiin tanssiesityksiä sisältäviä yökerhoja. Kuuluisaksi nousi etenkin Egyptissä vaikuttanut libanonilaissyntyinen Badia Masabni, jonka yökerhon tanssiestradeilta kohosi yleisön rakastamia tanssitähtiä, kuten Samia Gamal, Tahia Carioca ja [[Naima Akef]]. Egyptin viihdeteollisuus alkoi samoihin aikaan myös tuottaa laajalle arabimaailmaan levinneitä elokuvia, jolloin tanssin näkyvyyskin kasvoi ja samalla tanssiin alkoi sulautua vaikutteita myös länsimaisista tansseista ja Hollywoodin [[haaremi]]mystiikasta. Kun tanssi alkoi muodostua viihdemäiseksi, yleisölle esiintyvät tanssijat leimattiin helposti prostituoiduiksi, mutta samanaikaisesti taitavimpia tanssijoita myös ihailtiin ja ihaillaan edelleen. Tunnettuja egyptiläisiä tanssijoita ovat: Nagwa Fouad, Suheir Zaki, Fifi Abdou, Lucy ja Dina. Libanonin tanssijoista tunnetaan etenkin Nadia Gamal, Amani ja Samara ja turkkilaista tanssia parhaimmillaan ovat edustavat Nesrin Topkapi, Prenses Banu, Sema Yildiz, Tulay Karaca ja Asena.
Nykyään itämainen tanssi on levinnyt joka puolelle maailmaa, ja siitä on olemassa useita eri muotoja. Suomessa tanssitaan eniten egyptiläistä tanssityyliä, mihin on vaikuttanut monien tunnettujen egyptiläisten opettajien, kuten Raqia Hassanin, Mahmud Redan ja Yousry Sharifin, vierailut Suomessa ja suomalaisten tanssiyhdistysten ja tanssikoulujen tiivis yhteistyö. Tämä tyyli on nykyään maailmanlaajuisesti itämaisen tanssin tunnetuin muoto, jossa ei tarvita juuri harjoitusvälineitä, ja se sopii kaiken ikäisille. [[Turkki]]lainen tyyli poikkeaa egyptiläisestä lähinnä siinä suhteessa, että sen kokonaisilme on vauhdikkaampi ja liikeradat suurempia, mutta perusliikekieli on kuitenkin hyvin samanlainen eli itämaisen tanssin liikeradat pohjautuvat naisen vartalon luonnolliseen liikehdintään. Länsimaissakin, etenkin Yhdysvalloissa, jossa oma vatsatanssihistoria on lähes yhtä pitkä kuin nykymuotoisen egyptiläistanssinkin, on kehittynyt aivan omia vatsatanssin tyylejä, joista tunnetuimmat on niin sanotut ''American Cabaret'' ja ''American Tribal'', jossa painopiste on usean tanssijan yhteistyössä ja tanssin tunnelmassa, vaikka tässäkin tyylissä liikekieli pohjautuu itämaisen tanssin yleisesti käytettyihin liikkeisiin. Voidaankin ajatella, että koska vatsatanssi on jo alkuperältään monia kulttuureita yhdistävä tanssimuoto, on luonnollista, että siihen sulautuu jatkuvasti myös uusia vaikutteita.
| |||