Ero sivun ”Nuorakeraaminen kulttuuri” versioiden välillä

Nuorakeraaminen kulttuuri eli vasarakirveskulttuuri tai venekirveskulttuuri saapui Etelä- ja Lounais-Suomeen Koillis-Puolasta ja Baltiasta. Vasarakirves oli sotakirves. Usein tämän on tulkittu merkitsevän aivan uuden väestön saapumista, sillä monet nuorakeraamisen kulttuurin tavat poikkesivat [[kampakeraaminen kulttuuri|kampakeraamisista]]. Nuorakeraaminen kulttuuri toi Suomeen uuden asumustyypin, [[maja]]n.

Nuorakeraaminen kulttuuri levisi maan lounais- ja eteläosaan suurin piirtein [[Kokkola]]n, [[Tampere]]en ja [[Viipuri]]n kautta kulkevan linjan eteläpuolelle. Nuorakeraaminen kulttuuri erotti Suomen alueen lounais- ja eteläosat sisämaasta hyvin jyrkästi. Jako jatkui myöhemmissä kulttuureissa aina rautakaudelle asti. Nuorakeraamiset ihmiset eivät haudanneet vainajiaan kampakeraamisesta kulttuurista tuttuihin punamultahautoihin, vaan ns. hocker-asentoon (kyyrypolviasento, jossa vainaja makaa vasemmalla kyljellään) yksittäishautoihin. Saviastiat olivat niukkakoristeisia, kampakeraamisia astioita pienempiä ja pyöreitä. Kulttuurin asuinpaikat sijaitsevat vesistöjen lähellä, rannikolla korkeintaan parin kilometrin päässä merestä. Kulttuurin piirissä ilmeisesti vesistöt olivat tärkeitä kulkureittejä. Näihin aikoihin vedenkulkijoiden käytössä oli lähinnä koverrettuja [[ruuhi]]a sekä [[nahkapohjainen vene|nahkapohjaisia veneitä]] - lautaveneitä ei vielä ollut.

Arkeologi Heikki Matiskaisen mukaan kulttuuri saapui Suomeen uuden väestön mukana, kun taas Jukka Luoto uskoo kulttuurin levinneen aikaisemman väestön keskuuteen ilman merkittäviä väestönsiirroksia. Usein on arveltu, että nuorakeraaminen kulttuuri toi maanviljelyn ja karjanhoidon Suomeen, mutta tästä ei ole löydetty selkeitä todisteita. Ensimmäiset merkit [[vuohi]]sta Suomessa ovat nuorakeraamisen kulttuurin ajalta.