Ero sivun ”Guillaume de Nogaret” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 15:
Nogaret'n vastuulliset tehtävät lisääntyivät vuosisadan vaihteesta lähtien. Hän oli tosiasiassa edesvastuussa henkilökohtaisesti mitä erilaisemmista asioista. Jotkin näistä asioista olivat hyvinkin merkittäviä,{{kenen mukaan}} kuten esimerkiksi Montpellier'n kaupungin jatko Mallorcan kuinkaan kanssa sekä Figeac'n kaupungin asemaa koskevat neuvottelut, joiden tuloksena kuningas myönsi kaupungille vapaakaupungin oikeudet.
 
Vuosisadan vaihteesta oli peräisin Nogaret'n kiinnostus kirkollisiin asioihin.{{lähde}} Tämä tapahtuu aluksi kulisseissa kuten Languedocin uskonnollisten mellakoiden yhteydessä ja Bernard Saisset'n, piispa joka vaati Philip IV Kauniin eroa, tapauksessa. Myöhemmin hän oli täydessä julkisuudessa, kun hän vuonna [[1303]] kuuluisassa puheessaan toi julkisuuteen paavi [[BonifaciusBonifatius VIII]] rikokset. Tällöin Guillaime de Nogaret’n nimi liitettiin lopullisesti ja pysyvästi paavin ja kuningas Filip IV Kauniin välirikkoon. Jo aiemmin vuonna [[1300]] Nogaret oli lähetetty paavin luokse{{Lähde}}, jossa hän luovutti maalauksellisen ja suuretki väritetyn selontekonsa.
 
===Tapaus [[Bonifatius_VIII|Bonifatius VIII]]===
Nogaret'n todellinen nousu kuninkaan läheiseksi voidaan päivätä helmikuuhun vuonna [[1303]], kun hän vaikutti Filip IV:n mielipiteeseen, että tämä suostumaan ottamaan oman osansa paavin vallasta ja tuoda tämä vaikkapa pakolla Ranskaan. Missä kirolliskokous, joka olisi koolla tämän asia tähden, erottaisi paavin. Yhdessä kolmen muun henkilön kanssa hän vastaanotti [[7. maaliskuuta]] [[1303]] salakirjoitetun viestin kuninkaan kansliasta, jossa heidän tulee: "mennä tiettyyn paikkaan... ja tehdä tietylle henkilölle asioita, jotka nähtiin parhaaksi tehdä". Juhlallisessa kuninkaallisessa kokouksessa [[12. maaliskuuta]] [[1303]], joka pidettiin [[Louvre]]ssa, Guillaume de Nogaret piti puheen, jonka puitteissa hän lanseerasi kaikki mahdolliset syytökset paavi Bonifatius VIII:tta vastaan. Hän julisti yleisen kirkolliskokouksen tärkeyttä, jotta paavin asiat tutkittaisiin. Tämä tosiasiassa edellytti oikeusprosessia.