Ero sivun ”Sabotage (albumi)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 40:
Albumi nauhoitettiin helmi-maaliskuussa [[1975]] edellisen albumin tapaan [[Lontoo]]n Morgan-studioilla, tosin joitain nauhoituksia tehtiin Brysselissä. Iommi: "Vuoden 1975 alusta aloimme kirjoittaa ja treenata ''Sabotage''-albumia varten. Albumin teko kesti ikuisuuden, koska olimme lähes joka päivä oikeudessa tai tapaamisissa lakimiesten kanssa. Meille sateli haasteita suoraan studioon entisiltä managereiltamme ja ties mistä. Se loppujenlopuksi tiivisti yhtyettä. Näiden tapahtumien vuoksi albumilla on 'The Writ' (suom. haaste)-niminen kappale ja albumin nimi on ''Sabotage''".<ref name="iommi"/>
Tuottajana toimi yhtye itse yhdessä Mike Butcherin kanssa. Kaikki kappaleet on merkitty yhtyeen nimiin ja sanoituksesta vastasi jälleen basisti [[Geezer Butler]], osin yhdessä laulaja [[Ozzy Osbourne]]n kanssa. Osbournen mukaan ''Sabotage''-albumista alkoi Tony Iommin määräysvalta studiossa.<ref name="remastered">Vuoden 2009 remasteroidun version kansilehti, Bill Ward ja Jerry Ewing</ref>
Albumin avaa "Hole in the Sky", keskitempoinen kappale joka kulkee Iommin raskaan, monikerroksisen kitarariffin voimalla. Se on albumin tunnetuimpia kappaleita ja mm. [[Pantera]] ja [[Machine Head]] ovat sen coveroineet. Kappale loppuu yllättäen ja ilman taukoa perässä tulee akustinen, lyhyt kitarainstrumentaali "Don't Start (Too Late)", joka sai nimensä tiettävästi nauhoittajan toistuvista "don't start! (suom. "älä aloita!)"-komennoista.<ref>Steven Rosenin haastattelut Tony Iommin kanssa</ref>
Rivi 50:
"Thrill of it All" sisältää nopeatempoisen, syntetisaattorilla säestetyn ja hieman gospel-vaikutteisen, "iloisemman" osuuden. Kappaleen alun säkeistöt tosin menevät keskitempoisesti raskaan riffin myötä. Kappaleen sanoma on positiivinen ja siinä kehoitetaan "unohtamaan ongelmat ja ottamaan elämästä ilo irti". Rumpali [[Bill Ward]] kertoo: "Loistavat lyriikat jälleen Geezerilta ja Ozzylta. Yhtye soittaa tiukasti yhteen siinä ja kappaleessa on jälleen yllättäviä temponvaihdoksia."<ref name="remastered"/>
Albumin toinen instrumentaali on mahtipontinen ja gootti-henkinen "Supertzar". Siinä Iommin raskasta riffiä säestää kuoro ja harpunsoittaja sekä Wardin marssimainen rumpukomppi. Iommi kertoo kappaleen synnystä: "Sävelsin 'Supertzar'-kappaleen kotonani mellotronilla, johon lisäsin sitten raskaan kitara-riffin. Vuokrasin studioon Lontoon filharmoonisen kuoron (English Chamber Choir), koska halusin oikean kuorotaustan kappaleeseen. Lisäksi studioon tuli naispuolinen harpunsoittaja. Kokemus oli uniikki: kuoro, harppu ja raskas heavy-riffi. Kaikki kuitenkin toimi loistavasti".<ref name="iommi"/> Osbourne: "'Supertzar' oli uskomaton biisi. Muistan äänityspäivän elävästi: Morgan-studioilla saapuessani löysin äänityskopista 40-henkisen kuoron ja 86-vuotiaan harpunsoittajan. Kokoonpanon mekastus kuulosti siltä kuin Jumala olisi säveltänyt taustamusiikkia maailmanlopulle. En edes yrittänyt laulaa mitään sen mekkalan päälle".<ref name="ozzy"/> Kappaleesta tuli pitkäaikainen intro-nauha yhtyeen konsertteihin.
Singlenäkin julkaistu "Am I Going Insane (Radio)" edustaa albumin pop-henkisempää, kaupallisempaa suuntausta ja siinä on syntetisaattorin voimalla kulkeva riffi. Kappaleen kirjoittanut Osbourne kuvailee laulussa yhtyeen ja itsensä sen hetkisiä raskaita tunnelmia.
Kyseinen efekti yhdistyy suoraan Butlerin bassokuvion myötä albumin päättävään pitkään "The Writ"-kappaleeseen. Musiikillisesti kappale on yhtyeelle tyypillisen raskas sisältäen erilaisia osioita ja mm. kaksi kevyempää, cembalolla soitettua säkeistöä. Sanoituksellisesti kappale oli suora hyökkäys entistä manageria kohti. Ward: "'The Writ'-biisissä on kuultavissa kaikki se viha manageriamme kohtaan. Kyynisyys, petturuus, kusetus...kappale on suora haistatus häntä kohtaan".<ref name="remastered"/> Osbourne oli tyytyväinen kappaleeseen: "'The Writ'-biisistä olen erityisen ylpeä. Kirjoitin lähes koko sanoituksen itse ja tuntui melkein kuin olisin avautunut psykiatrille. Kaikki Meehania kohtaan tuntemani viha ryöppysi ulos."<ref name="ozzy"/>
Useimmissa vinyyli- ja kasettipainoksissa sekä remasteroiduilla CD-versioilla kuullaan viimeisen kappaleen jälkeen n. 23 sekuntia kestävä, hyvin hiljaisella voluumilla nauhoitettu Osbournen ja Wardin "studiopelleily", jossa he laulavat pianon säestyksellä Nitty Gritty Dirt Bandin "Blow on a Jug"-kappaletta.<ref name="sabbathcom">http://www.black-sabbath.com/discography/blacksabbath/sabotage/ infoa albumista Black-Sabbath.com-sivustolla</ref>
== Kansitaide ==
Albumin kansitaide on herättänyt huomiota vuosien aikana. Rumpali Bill Ward: "Idea 'käänteisestä peilistä' tuli kun keskustelin roudarimme Graham Wrightin kanssa. Luonnostelimme idean paperille ja muu yhtye hyväksyi sen. Ainoa mitä ei sovittu oli vaatetus ja siitä lähtien olemme saaneet kuulla loputtomia arvosteluja kannesta. Mutta mielestäni se on edelleen hyvä".<ref name="remastered"/> Iommi: "Kansi on luultavasti yksi noloimmistamme. Bill lainasi punaiset sukkahousut vaimoltansa ja Ozzy puki ylleen jonkin japanilaisen kimonon. Olemme saaneet kuulla kannesta jälkeenpäin."<ref name="iommi"/>
== Albumin julkaisu ja vastaanotto ==
Albumi julkaistiin Pohjois-Amerikassa heinäkuussa 1975 [[Warner Bros]]in toimesta. Britanniassa albumi julkaistiin kuukautta myöhemmin ja sen julkaisi siellä, ilmeisesti sopimuksellisista syistä [[NEMS Records]], joka oli entisen managerin Patrick Meehanin yhtiöitä. Euroopassa ja muualla maailmassa albumin julkaisi [[Vertigo Records]].
Edellisen ''[[Sabbath Bloody Sabbath]]''in tavoin myös ''Sabotage'' sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta. Yhtyettä monesti aiemmin kritisoinut amerikkalainen [[Rolling Stone]]-lehti hehkutti albumia: "'Sabotage' ei ole vain yhtyeen paras sitten ''[[Paranoid]]''in, vaan se voi olla jopa yhtyeen paras koskaan. Yhtyeen fanit rakastavat ilman muuta albumia ja jotka eivät ennen ole perustaneet yhtyeestä voivat kiinnostua siitä tämän myötä".<ref name="rollingstone">http://www.rollingstone.com/music/albumreviews/sabotage-19750925 arvostelu Rolling Stone-lehdessä, Billy Altham, syyskuu 1975</ref> Huolimatta hyvistä arvosteluista albumi jäi sijalle 28. Billboardin albumilistalla ollen siihen mennessä yhtyeen huonoin sijoitus uudella mantereella. Uudet suuntaukset, kuten [[AOR]], [[glam rock]] ja [[disco]]-musiikki olivat nousussa tuolloin Yhdysvalloissa ja perinteisten englantilaisten heavy rock-yhtyeiden suosio oli lievässä laskussa. ''Sabotage'' nousi Pohjois-Amerikassa kultalevyksi vasta vuonna [[1997]].<ref name="popoff"/> Kotimaassaan Britanniassa menestys oli parempaa ja albumi nousi top-10:een myyden kultaa nopeassa ajassa.
== Kappaleet ==
| |||