Ero sivun ”Francesca (maalaus)” versioiden välillä

Väinö Blomstedtin Francesca muistuttaa joiltain osin Italian vanhojen kirkkojen [[fresko]]ja. Tätä vaikutelmaa luovat sen madonnanmainenmadonnamainen Francesca, läpikuultavat väripinnat sekä maalauksen pysähtynyt, hieman taianomainen tunnelma. Maalaus vie katsojan toiseen maailmaan, se on unen ja unohduksen valtakunta. Väripinnan alla on kuin vaaleanruskea kangas, joka luo yleisvärisävyn maalaukselle.

Blomstedtin Francescan lähtökohta on [[Dante Alighieri|Danten]] [[Jumalainen näytelmä|Jumalaisen näytelmän]] kohtaus, jossa runoilija tapaa Helvetissä ikuiseen kaipaukseen tuomitut langenneet rakastavaiset, Francesca di Riminin ja Paolon. Unikon tuoksu, muistot, unet ja näyt luovat yhdessä näkymättömän, katsojan pysähdyttävän todellisuuden.

Väinö Blomstedt opiskeli 1890- luvun puolivälissä Pariisissa [[Paul GaugininGauguin]]in ateljeessa. Tämä oli tärkeä ajanjakso hänen siirtyessäsiirtyessään sen jälkeen yhä enemmän symbolismiin, sen aiheisiin ja ilmaisuun.

Anja Olavinen: Väinö Blomstedt: Francesca. Teoksessa Ateneum- opas. Toim. Timo Huusko, 2007, s.59.