Ero sivun ”Sija” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 50:
==Sijat eri kielissä==
===
Englannissa ei varsinaisesti katsota olevan sijamuotoja lainkaan (paitsi tietenkin nominatiivi), mutta genetiivistä on jäänteenä omistusta ilmaiseva s-pääte elollisia olioita tarkoittavissa sanoissa ja persoonapronominien epäsäännölliset omistusmuodot, akkusatiivista persoonapronominien objektimuodot.▼
Suomen yleiskielessä on 15 sijaa: [[nominatiivi]], [[akkusatiivi]], [[genetiivi]], [[partitiivi]], [[essiivi]], [[translatiivi]], [[inessiivi]], [[illatiivi]], [[elatiivi]], [[adessiivi]], [[allatiivi]], [[ablatiivi]], [[abessiivi]], [[instruktiivi]] ja [[komitatiivi]]. Kolme viimeksi mainittua ovat harvinaistumassa. Murteissa esiintyy lisäksi [[eksessiivi]]. Kaikki kielioppikirjat eivät ole pitäneet suomen akkusatiivia eri sijana, koska [[persoonapronomini|persoonapronomineja]] lukuun ottamatta se esiintyy aina jonkun muun sijan kaltaisena. Sijat ilmaistaan sijapäätteillä.▼
===Romaaniset kielet===▼
Määritelmällinen raja sijamuotojen ja [[adverbi]]johdannaisten välillä ei suomessa ole aivan yksiselitteinen; joskus myös [[prolatiivi]] luetaan sijamuodoksi, mahdollisesti eräät muutkin johdannaistyypit, joita käytetään vain muutamista sanoista. Osa näistä on nykykielestä muuten hävinneitä sijoja, jotka ovat jäänteitä uralilaisesta kantakielestä. Kysymys siitä, nimitetäänkö näitä muotoja sijamuodoiksi vai adverbijohdoksiksi, on tulkinnanvarainen, koska näissä muodoissa taipuvat vain muutamat sanat. Tällaisia suomesta kuvattuja adverbisijamuotoja ovat [[superessiivi]], [[delatiivi]], [[sublatiivi]], [[latiivi]], [[temporaali]], [[kausatiivi]], [[multiplikatiivi]], [[distributiivi]], [[temporaalinen distributiivi]], [[situatiivi]], [[oppositiivi]], [[separatiivi]] ja [[lokatiivi]].▼
Romaanisissa kielissä - [[romanian kieli|romanian kieltä]] lukuun ottamatta - sijataivutusta ei enää ole. Ainut sija on [[nominatiivi]].▼
Toisaalta esimerkiksi instruktiivia käytetään etupäässä vain tietyissä vakiintuneissa yhteyksissä, jotka miltei yhtä hyvin voitaisiin käsittää myös adverbeiksi.▼
Muinaisruotsissa oli samat neljä sijaa kuin saksassa ([[nominatiivi]], [[akkusatiivi]], [[genetiivi]] ja [[datiivi]], mutta nykyruotsin sijoja ovat vain [[nominatiivi]] (perussija) ja [[genetiivi]]. Genetiivin pääte on s. Poikkeuksena ovat persoonapronominien genetiivimuodot paitsi han-pronominin genetiivimuoto ''hans''. Akkusatiivista ovat jäänteenä persoonapronominien objektimuodot.▼
▲===Viro===
===Saksa===
Saksassa on neljä sijaa: [[nominatiivi]], [[datiivi]], [[akkusatiivi]] ja [[genetiivi]]. Itse substantiivilla on vain harvoja sijapäätteitä. Sijataivutuksessa tärkeämmässä osassa ovat artikkelit.
===
Viron sijajärjestelmä on hyvin samantapainen kuin suomen. Suomen sijoista virossa ei ole akkusatiivia eikä instruktiivia. Toisaalta virossa on yksi suomesta puuttuva sija, [[terminatiivi]]. Lisäksi viron komitatiivin pääte (ga) on aivan eri alkuperää kuin suomen komitatiivin pääte (ine).
▲Muinaisruotsissa oli samat neljä sijaa kuin saksassa, mutta nykyruotsin sijoja ovat vain [[nominatiivi]] (perussija) ja [[genetiivi]]. Genetiivin pääte on s. Poikkeuksena ovat persoonapronominien genetiivimuodot paitsi han-pronominin genetiivimuoto ''hans''. Akkusatiivista ovat jäänteenä persoonapronominien objektimuodot.
===
▲Suomen yleiskielessä on 15 sijaa: [[nominatiivi]], [[akkusatiivi]], [[genetiivi]], [[partitiivi]], [[essiivi]], [[translatiivi]], [[inessiivi]], [[illatiivi]], [[elatiivi]], [[adessiivi]], [[allatiivi]], [[ablatiivi]], [[abessiivi]], [[instruktiivi]] ja [[komitatiivi]]. Kolme viimeksi mainittua ovat harvinaistumassa. Murteissa esiintyy lisäksi [[eksessiivi]]. Kaikki kielioppikirjat eivät ole pitäneet suomen akkusatiivia eri sijana, koska [[persoonapronomini|persoonapronomineja]] lukuun ottamatta se esiintyy aina jonkun muun sijan kaltaisena. Sijat ilmaistaan sijapäätteillä.
▲Englannissa ei varsinaisesti katsota olevan sijamuotoja lainkaan (paitsi tietenkin nominatiivi), mutta genetiivistä on jäänteenä omistusta ilmaiseva s-pääte elollisia olioita tarkoittavissa sanoissa ja persoonapronominien epäsäännölliset omistusmuodot, akkusatiivista persoonapronominien objektimuodot.
▲Määritelmällinen raja sijamuotojen ja [[adverbi]]johdannaisten välillä ei suomessa ole aivan yksiselitteinen; joskus myös [[prolatiivi]] luetaan sijamuodoksi, mahdollisesti eräät muutkin johdannaistyypit, joita käytetään vain muutamista sanoista. Osa näistä on nykykielestä muuten hävinneitä sijoja, jotka ovat jäänteitä uralilaisesta kantakielestä. Kysymys siitä, nimitetäänkö näitä muotoja sijamuodoiksi vai adverbijohdoksiksi, on tulkinnanvarainen, koska näissä muodoissa taipuvat vain muutamat sanat. Tällaisia suomesta kuvattuja adverbisijamuotoja ovat [[superessiivi]], [[delatiivi]], [[sublatiivi]], [[latiivi]], [[temporaali]], [[kausatiivi]], [[multiplikatiivi]], [[distributiivi]], [[temporaalinen distributiivi]], [[situatiivi]], [[oppositiivi]], [[separatiivi]] ja [[lokatiivi]].
▲===Romaaniset kielet===
▲Romaanisissa kielissä - [[romanian kieli|romanian kieltä]] lukuun ottamatta - sijataivutusta ei enää ole. Ainut sija on [[nominatiivi]].
▲Toisaalta esimerkiksi instruktiivia käytetään etupäässä vain tietyissä vakiintuneissa yhteyksissä, jotka miltei yhtä hyvin voitaisiin käsittää myös adverbeiksi.
Usein luullaan, että sijojen määrä tekisi suomesta ulkomaalaisille vaikean kielen. Todellisuudessa suomen kieliopin ulkomaalaisille eniten pulmia tuottavat kohdat, lukuun ottamatta sitä, mihin kohtaan [[objekti]] tulee, eivät liity sijataivutukseen.<ref>Suomi vieraana kielenä, artikkeli Suomi vieraana kielenä Uppsalan yliopistossa</ref>
{{Sijamuodot}}
| |||