|
==Historia==
Zeron kehittely alkoi vuoden 1937 alussa, heti [[Mitsubishi A5M]] Clauden saavuttua tuotantoon. Keisarillisen Japanin laivasto asetti koneelle aikaisekseen uskomattomat vaatimukset: nopeusjoiden mukaan nopeuden tuli olla 500 km/h,. nousukykyNousutavoite oli 3 000 metriin 3,5 minuutissa ja lentoajaksilentoajan tuli olla kaksi tuntia normaalinopeudella tai 6–8 tuntia säästönopeudella. Nakajiman tehdasNakajima-yhtiö piti vaatimuksia mahdottomina toteuttaa, mutta Mitsubishi tarttui haasteeseen. Tuloksena oli vuoden 1939 loppupuolella valmistui ensimmäinen prototyyppi, A6M1 11-shiki. Kone sai tyyppimerkinnän ”12-shi” keisari [[Hirohito]]n 12. hallintovuoden, 1940, mukaan. Koska vuosi 1940 on japanilaisen keisarikalenterin mukaan vuosi 2400, kone sai nimen ''Rei-shiki jōkansentōki'' (Nolla-tyypin laivahävittäjä), josta muodostettiin lyhenne ''Reisen''. Koska [[japanin kieli|japanin]] kielen [[kanji]] ''rei'' voidaan lukea myös ''zero'', konetta kutsuttiin myös nimellä ''Zerosen'', millä nimellä se yleisimmin tunnetaan. Liittoutuneiden A62M2-mallille antamat nimet olivat ”Ben”, myöhemmin ”Ray” ja lopulta ”Zeke”, joka oli Zeron virallinen tunnistusnimi, vaikka. ”Zero” sittemmin jäi käytännössä lentäjien käyttämäksi nimeksi. A6M3 mallia luultiin alun perin täysin uudeksi koneeksi, ja sille annettiin aluksi nimeksi ”Hamp”.
==Rakenne ja aseistus==
Zero oli rakenteeltaan alatasoinen ja kokometallinen. Peräsin ja ohjainpinnat olivat kangaspäällysteiset. Rakenteen materiaalina oli
kevyt ja kova mutta hauras [[duralumiini|”Extra-Super Duraluminum” -alumiiniseos]].
Kevyen rakenteensa ansiosta Zero pystyi täyttämään asetetut vaatimukset suorituskyvystä sekä kantamasta, mutta varjopuolina olivat ohjaamon panssaroinnin puute sekä polttoainesäiliöt joissa ei ollut panssaria tai itsetiivistyvää kumipäällystettä.
Zero oli rakenteeltaan alatasoinen, kevyestä ja kovasta mutta hauraasta [[duralumiini|”Extra-Super Duraluminum” -alumiiniseoksesta]] rakennettu hävittäjä. Koneen peräsin ja ohjainpinnat olivat kangasverhoiltuja. Kevyen rakenteensa ansiosta Zero pystyi täyttämään sille asetetut vaatimukset ketteryydestä sekä kantamasta, mutta varjopuolina olivat panssaroinnin puute sekä polttoainesäiliöiden haavoittuvuus.
Ohjaamon ”kasvihuonetyyppinen” rakenne antoi lentäjälle vapaan näkymän ympärilleen aiheuttaen kuitenkin jonkin verran vääristymiä näkökenttään kaarevien lasien vuoksi. Radion lisäksi Zerossa oli radiokompassi pitkien matkojen suunnistamista varten sekä radiosuuntima-antenni ohjaajan takana. Tosin lentäjät useimmiten poistivat radion koska se oli tuohon aikaan raskas ja tilaa vievä muutenkin ahtaassa ohjaamossa.
Zeron aseistuksena oli alun perin kaksi mallinimellä Tyyppi 97 lisenssivalmistettua 7,7 mm [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläistä]] Vickers-[[konekivääri]]ä, jotka oli sijoitettu runkoon moottorin yläpuolelle. Lisäksi kummassakin siivessä oli yksi Tyyppi 99 malli 1 -mallinimellä lisenssivalmistettu 20 mm Oerlikon-[[konetykki]]. Tämä aseistus oli ajankohdan huomioon ottaen kunnioitettavansuunnitteluaikaan tehokas, joskin 20 mm tykkien ammusten lähtönopeus oli alhainen, mikä aiheutti ongelmia suhteessa konekiväärien osumakuvioon. Muuna aseistuksena voi olla kaksi 60 kg:n pommia, yksi kummankin siiven alla. Zero voitiin varustaa rungon alle sijoitettavalla lisäpolttoainesäiliöllä.
==Palveluksessa ja uusia versioita==
Kuormana Zero pystyi kantamaan lisäpolttoainesäiliön rungon alla sekä kaksi 60 kg:n pommia, yhden kummankin siiven alla.
Zeron kevyt rakenne sekä pieni siipikuormitus aiheuttivatmahdollistivat koneenhyvät ylivertaisuuden kaartotaistelussakaartotaisteluominaisuudet. [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Curtiss P-40|P-40 Tomahawk]], [[Grumman F4F Wildcat|F4F Wildcat]] ja brittiläisten [[Hawker Hurricane]] -hävittäjät olivat jonkin verran altavastaajan roolissaheikompia ensimmäisen sotavuoden ajan lähinnä lentäjien puutteellisen koulutuksen takia, kunnes liittoutuneet kehittivät sopivat taistelumetodittaistelumenetelmät Zeroa vastaan. Paras niistä oli käyttää hyväksi Zeron huonohkoa syöksynopeutta hyökkäämällä nopeusedun turvin Zeron kimppuun yläpuolelta ja irtautumalla taistelusta jatkaen syöksyä Zeron ohi. Vasta [[F6F Hellcat]]in saavuttua rintamalle myös Zeron suuri nousunopeusetu tasoittui. Silti Zero oli erittäin vaarallinen vastustaja kokeneen japanilaispilotin käsissä sodan loppuun asti.
A6M:n ensimmäinen palveluskäyttöversio oli A6M2 tyyppi 11, joka tuli laivueisiin 1940 lopussa. Toisen maailmansodan alussa sarjatuotanto oli aloitettu, ja tuotantomallina oli A6M2 tyyppi 21, jossa oli tukialuskoukku, kääntyvät siivenkärjet ja ahtimella varustettu Nakajima Sakae -moottori. Loppuvuodesta 1942 palvelukseen tuli A6M3 tyyppi 32, jossa oli tylpät siivenkärjet ja joka sai liittoutuneiden koodistossa nimen ”Hamp”. Koneen lopullinen sarjatuotantomalli, A6M5, jossa oli edeltäjiään tehokkaampi moottori ja parempi aseistus, tuli laivuekäyttöön loppuvuodesta 1943. Tämä malli palveli kaikilla japanilaisilla [[lentotukialus|lentotukialuksilla]] sodan loppuun asti.
| 