Ero sivun ”Italia (1922–1945)” versioiden välillä

'''Italia''' vuosina [[1922]]–[[1945]]1922–1945 oli käytännössä yksipuoluejärjestelmäinen[[yksipuoluejärjestelmä]]inen maavaltio, jossa pyrittiin vakauttamaan taloutta [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeisestä tilanteesta [[korporaatio]]illa. Ammattiyhdistysliikkeen, hallituksen ja työnantajien välille pyrittiin muodostamaan neuvottelusuhteita, jotka olisivat hillinneet lakkoja ja niistä koituvia taloudellisia menetyksiä. Käytännössä tämä edellytti vallan keskittämistä [[Italian pääministeri|pääministeri]] [[Benito Mussolini]]n kaudella.

Aikakausi alkoi [[Fasci di Combattimento]]-järjestön pohjalta 7. marraskuuta [[1921]] perustetun [[Partito Nazionale Fascista]]n, kansallisen fasistipuolueen, vallankaappauksella. 20 000 puolueen jäsentä marssi 28. syyskuuta 1922 [[Rooma]]an ja sai [[Italian kuningas|kuningas]] [[Viktor Emanuel III|Viktor Emanuel III:n]] suostumaan siihen, että Benito Mussolini tuli nimitetyksi pääministeriksi. Aluksi Partito Nazionale Fascista oli yhteistyössä myös muiden puolueiden kanssa sosiaalidemokraattista puoluetta lukuun ottamatta, johon suhtauduttiin jyrkän kielteisesti. Partito Nazionale Fascistan puheenjohtaja Mussolini oli ollut ensimmäisen maailmansodan aikana sosiaalidemokraatti, mutta joutunut syrjään siksi, että oli kannattanut Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan, mikä oli ollut sosiaalidemokraattien rauhanaatteen vastaista.

Vallan keskittäminen tapahtui vaalilain muutoksella. Valtiopäiväedustaja [[Giacomo Acerbo]]n ehdottamalla [[legge Acerbo]]lla päätettiin, että puolue, joka sai 1/4 äänistä, sai 2/3 valtiopäiväpaikoista. Laki hyväksyttiin 18. marraskuuta [[1923]]. Partito Nazionale Fascistan muiden samanhenkisten kanssa muodostama yhteistyövaaliliitto, La Lista Nazionale, kansallinen vaalilista, sai 6. huhtikuuta [[1924]] 61,3 % prosenttia äänistä. Sosialistijohtaja [[Giacomo Matteotti]] murhattiin 10. kesäkuuta 1924. Mahdollisuus yksipuoluevaltaan muodostui.

[[Vuonna 1925]] Italiasta tehtiin yksipuoluemaa. Muut kuin fasistipuolue tulivat kielletyiksi. [[Vuonna 1923]] perustettu [[Gran Consiglio del Fascismo]], Italian suuri fasistineuvosto, koordinoi valtion politiikan 9. joulukuuta [[1928]] – 25. heinäkuuta [[1943]].

Ulkopolitiikassa johtoajatuksena oli ''[[Mare nostrum]]'', ”meidän meremme”. Tarkoituksena oli vahvistaa [[Italian kuningaskunta|Italian kuningaskunnan]] asemaa kaikkialla [[Välimeri|Väli­merellä]], mihin liittyi siirtomaiden hankkiminen Väli­meren rannoilta. Italia valloitti myös [[Abessinia]]n [[1935]]–[[1936]]1935–1936 huolimatta maan kuninkaan [[Haile Selassie]]n yrityksistä saada [[Kansainliitto|Kansainliiton]] maat tueksi vastustamaan valtausta.

Italia liittyi myös [[kolmen vallan sopimus|kolmen vallan sopimukseen]] ja oli aktiivinen myös pohjoisessa [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopan]] asioissa. Tämä vei Italian mukaan [[toinen maailmansota|toiseen maailmansotaan]], johon se liittyi aluevaatimusten osoittamiseksi [[Ranska]]lle vasta sitten, kun Ranska oli jo melkein kukistunut [[taistelu Ranskasta|saksalaisten hyökkäyksestä]] [[1940]].

Italia kävi sotaa Afrikassa [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistynyttä kuningaskuntaaIsoa-Britanniaa]] vastaan, mutta koska se alkoi jäädä häviölle, joutuivat [[natsi-Saksa|saksalaiset]] tulemaan [[Afrika Korps]] -nimisenä joukkona tueksi.

[[Vuonna 1941]] Italia ryhtyi hyökkäämään [[Albania]]n kautta [[Kreikka]]an mutta tuli torjutuksi. Tämän vuoksi Saksa joutui hyökkäämään [[Jugoslavia]]an ja Kreikkaan, mistä aiheutui [[operaatio Barbarossa]]n myöhästyminen ainakin kahdella kuukaudella, mistä seurasi se, että hyökkäys joutui osittain aikaisempaa ankarammin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] talven olosuhteiden vaivaamaksi ja pysähtyi marras-joulukuussamarras–joulukuussa [[Moskovan taistelu]]un.

[[Vuonna 1943]] [[Sisilian maihinnousu]]sta alkaen fasistinen Italia joutui uhanalaiseksi [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisten]] edetessä Etelä-Italiasta kohti pohjoista. Tämä johti Italian irrottautumiseen sodasta marsalkka [[Pietro Badoglio]]n tekemän vallankaappauksen avulla. Italian kuningas antoi pidättää Mussolinin.