|
[[Kuva:Tomahawk Block IV cruise missile.jpg|thumb|250px|Tomahawk-risteilyohjus.]]
'''Ohjus''' on aktiivisesti ohjattu tai maaliin hakeutuva [[raketti]]moottorilla tai [[suihkumoottori]]lla varustettu [[ase]], jonka lentorataa säädetään lennon aikana (erottaen ohjuksen ja raketin). Ohjukset voidaan varustaa räjähtävin [[taistelukärki|taistelukärjin]], ydinasein[[ydinase]]in, erilaisilla [[kemiallinen ase|kemiallisilla]] ja [[biologinen ase|biologisilla aseilla]], tai muunlaisella hyötykuormalla. Ohjus-nimityksen on suomen kieleen keksinyt [[insinöörieversti]] Niilo Siltamaa.<ref>Sotilasaikakauslehti 6/1956</ref>
==Ohjusten jaottelua==
Ohjuksia voidaan jaotella monin eri tavoin.
Taktisia ohjuksia voidaan jakaa käyttötarkoituksensa mukaan [[ilmatorjunta]]-, [[ilmataisteluohjus|ilmataistelu-]]-, [[panssarintorjunta]]- ja [[ABM|ohjustentorjuntaohjuksiin]]. Nämä ohjustyypit ovat yleensä [[raketti]]moottorilla varustettuja ja niiden kantomatka on suhteellisen lyhyt ja käyttö rajattu.
[[Kuva:Fusée V2.jpg|thumb|250px|left|[[Saksa]]lainen [[V2-ohjus]].]]
Edelleen ohjuksia voidaan jakaa [[ballistinen ohjus|ballistisiin]] ja [[risteilyohjus|risteilyohjuksiin]]. Ohjuksia, joissa ei enää lentoreitin loppuvaiheessa käytetä ohjailua, kutsutaan ballistisiksi. Suuremmat [[ballistinen ohjus|ballistiset ohjukset]] muistuttavat [[avaruusraketti]]a, joka ammutaan [[avaruus (tähtitiede)|lähiavaruuteen]], ja se putoaa kohteeseensa polttoaineensa poltettuaan. [[Risteilyohjus]] taas on omalla [[suihkumoottori]]llaan lentävä, lentokonetta[[lentokone]]tta muistuttava ohjus.
Ballistisia ohjuksia käytetään pääasiassa [[ydinase]]iden,ydinaseiden [[kemiallinensekä ase|kemiallisten]] ja [[biologinen ase|biologisten]] aseiden toimittamiseen. Tavallista, räjähtävää taistelukärkeä voidaan käyttää, mutta niiden käyttäminen on vanhoilla ohjuksilla melkoisen epätarkkaa ja soveltuu lähinnä vain kaupunkien kokoluokkaa olevien laajojen maalien häiritsemiseen ja poikkeustapauksessa lamauttamiseen.
Risteilyohjukset voidaan varustaa samoin taistelukärjin. Lisäksi uudemmat risteilyohjukset on varustettu kehittynein ohjausmekanismein, jolloin niitä voidaan käyttää [[täsmäase]]ina pistekohteiden tuhoamiseen tavanomaisin asein.
==Ohjusohjelmia==
===Yhdysvaltalaisia ohjusohjelmia===
====Maavoimat====
*Thumper, 1944–1961, [[1944]]-[[1961]],Yhdysvaltain maavoimat|Yhdysvaltain maavoimien]] ohjelma, jossa pyrittiin löytämään suojaa [[natsi-Saksa|saksalaisten]] [[V2-ohjus|V2-ohjuksia]] vastaan. Ohjelma johti BAMBI:in (Ballistic Missile Boost Intercept), joka lakkautettiin [[1961]]
*Nike, [[1945]], Yhdysvaltain maavoimien ohjelma ohjuspuolustuksen kehittämiseksi
*Nike-Ajax, [[1953]], maavoimien ilmatorjuntaojusohjelma
*Nike-Hercules, [[1954]], maavoimien ilmatorjuntaohjusjärjestelmä
*Nike-Zeus, [[1956]], maavoimien tukikohtasuojeluohjelma, josta tulee Nike-X
*Nike-X, [[1963]], maavoimien monitutkajärjestelmä (ZMAR), johon lisätään myöhemmin Sprint-ohjusjärjestelmä
*Sentinel. [[1968]], Nike-X suunnattuna maanlaajuisesti [[Kiinan kansantasavaltaakansantasavalta]]a vastaan, [[vuonna 1969]] Sentinelistä tulee Safeguard, johon sijoitetaansijoitettiin mannertenvälisiä ohjuksia [[Pohjois-Dakota]]an ja [[Montana]]an.
*Safeguard, [[1975]], järjestelmä tulee toimintakykyiseksi, Yhdysvaltain kongressi määrää [[vuonna 1976]] Safeguardin lakkautettavaksi
====Ilmavoimat====
*Gapa, [[1947]], [[Yhdysvaltain ilmavoimat|Yhdysvaltain ilmavoimien]] ohjelma maasta ilmaan laukaistavien ohjaajattomien lentokoneiden kehittämiseksi. Ohjelma liitettiin Thumperiin [[vuonna 1949]] tarkoituksena kehittää ''hit and kill'' -ballistinen ohjus
*Wizard, [[1955]], Yhdysvaltain ilmavoimien ohjustentorjuntaohjusohjelma, joka muuttuumuuttui hyökkäysohjusohjelmaksi
====Laivasto====
*Bumblebee, [[1947]], laivaston pinnasta-ilmaan -ohjusohjelma. Ohjelma jatkuujatkui vuonna [[1958]] Talosina
*Talos, [[1958]], laivaston ohjelma, josta tulee Polaris, SLBM-ohjelma
===Neuvostoliittolaisia ohjusohjelmia===
====Moskova====
*A-25, [[1953]], pommituskoneita varten tarkoitettu ilmatorjuntaohjus [[V-300]]
*A-25, [[1958]], Galosh-järjestelmän rakentamisen alku, tarkoituksena suojautua mannertenvälisiltä ohjuksilta. Vuoteen [[1967]] mennessä kehitettiin [[V-1000]]-ohjukset, [[vuonna 1962]] [[S-350]]-ohjus saadaansaatiin toimimaan ilmakehän ulkopuolella, mutta se ei kykenekyennyt iskemään monikärkiohjuksiin. [[Vuonna 1967]] Galosh-järjestelmän kehittäminen päättyy epäsuotuisten koetulosten vuoksi ja Moskova ilmapuolustetaan [[Tupolev Tu-126]] -pommituslentokoneiden Aldan-järjestelmällä. [[1975]] [[A-350]]-torjuntaohjus kykenee toimimaan monikärkiohjuksia vastaan.
*A-135, [[1978]] päivitetty järjestelmä. [[1980]] [[5V55]] suojaa ilmapuolustusyksiköt. [[1992]] A-135 on korvannut A-35:n.
====Leningrad (Pietari)====
*S-500, [[1961]], S-500 Griffin torjuntaohjukset yhden vaiheen maasta-ilmaan -ohjuksina. Järjestelmästä luovutaan [[vuonna 1963]]
*S-200, [[1963]], S-200 Gammon -torjuntaohjukset, jotka ovat kaksivaiheisia
*S-200V, [[1970]], S-200V Volga, jolla on suurempi kantama
*S-2000 Vega, [[1974]], edellisen uudistettu versio, rajoitetaan vuonna 1972 rajoitusneuvotteluissa yhteen paikkaan maiden kesken
==Ohjusten ohjausmekanismit==
Ohjus voidaan ohjata kohteeseensa monin eri tavoin.
Varhaisimmat komento-ohjatut [[Panssarintorjuntaohjuspanssarintorjuntaohjus|panssaritorjuntaohjukset]] (= PST-ohjusohjukset) perustuivat ampujan ohjaukseen ja ohjauskomentojen välittämiseen ohjukselle sen perästä kelalta purkautuvaa johtoa pitkin. Myöhemmät PST-ohjukset perustuvat optiseen kuituun ja radio-yhteyksiin, esimerkkinä amerikkalainen[[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] TOW 2A/2B ja TOW-RF. Venäläinen Kornet-E puolestaan on säteenseuraaja eli se tarkkailee pyrstönsä ilmaisimella [[laser]]-säteen voimakkuutta pyrkien linjaan sen kanssa. AmerikkalainenYhdysvaltalainen helikopterista[[helikopteri]]sta laukaistava [[AGM-114 Hellfire|Hellfire]] hakeutuu kohteesta heijastuvaan laser-säteilyyn. Sekä [[Venäjä|venäläiset]] että amerikkalaisetyhdysvaltalaiset ovat ottaneet palveluskäyttöön myös [[tutka|tutkan]]n säteilyyn hakeutuvia PST-ohjuksia, mutta niiden kalleuden vuoksi ne ovat muualla epäsuosiossa. Uusimmat PST-ohjukset ovat "epäsuoria"”epäsuoria” eli ne voivat lukittua maaliinsa vasta laukaisun jälkeen, tällöin laukaisupaikan ei tarvitse olla näköyhteydessä kohteeseen. Esimerkkinä [[Falklandin sota|Falklandin sodassa]] tehty koe, jossa brittisotilaat valaisivat kannettavilla laser-laitteilla maalia, johon [[Harrier]]-hävittäjästä laukaistu ohjus hakeutui.
Ilmataistelu- (AAM, ''air-to-air missile'') ja ilmatorjuntaohjuksissa (SAM, ''surface-to-air missile'') on käytetty kohteen löytämiseen siitä lähtevää [[lämpösäteily]]ä tai tutkaohjausta. Lämpösäteilyä eli infrapunasäteilyä maalin seurannassa käyttäviä ohjuksia pyritään hämäämään pudottamalla lämpösäteilyä lähettäviä soihtuja. Kohteen löytävä tutka voi olla myös ohjuksen laukaisseessa lentokoneessa tai maassa, jolloin ohjauskomennot välitetään ohjukselle radiolinkillä. Varhainen amerikkalainenyhdysvaltalainen Sparrow-ohjus hakeutui tutkan säteilyyn, jolloin maalia "valaistiin"”valaistiin” tutkalla valonheittimen tapaan. Myöhempi amerikkalainenyhdysvaltalainen [[AMRAAM]] voi toimia myös itsenäisesti, tosin ulkoisen tutkan apu varmistaa osuman.
Risteilyohjuksissa voidaan käyttää maalin löytämiseen inertiapaikannusta, hahmon- tai maastontunnistusta tai satelliittipaikannusta. Esimerkkinä amerikkalainenyhdysvaltalainen [[BGM-109 Tomahawk|Tomahawk]]. Risteilyohjusten etuna on tarkkuus ja heikkoutena pieni taistelukärki sekä kallis hankintahinta.
==Lähteet==
| 