Palsamointi

Palsamointi on useimmissa moderneissa kulttuureissa tapa, jota käytetään säilömään tilapäisesti ihmisruumis mädäntymistä vastaan, jotta se voitaisiin asettaa näytteille hautajaisissa. Suomessa tällainen menettely ei ole kovinkaan yleistä. Palsamoinnilla on pitkä historia ja monissa muissa kulttuureissa sillä on ollut suurempi uskonnollinen menetelmä.

Palsamoinnin historia

Palsamointia on harjoitettu monissa kulttuureissa. Kenties tunnetuin ja merkittävin palsamointia harjoittanut vanhan ajan kulttuuri oli muinainen Egypti, jossa kehiteltiin muumioimisen taito. Egyptiläiset uskoivat, että ruumiin muumioiminen auttoi sielua, joka palaisi asumaan säilöttyyn ruumiiseen.

Muita muumioimista harrastaneita kulttuureita olivat mm. Inkat ja muut Perulaiset kulttuurit, joiden ilmasto myös suosi muumioimista.

Euroopassa palsamoinnilla on ollut paljon hajanaisempia ilmentymiä. Sitä yritettiin aika ajoin, etenkin ristiretkien aikaan, kun ristiretkeläinen aatelinen halusi ruumiinsa säilöttävän kotona järjestettäviä hautajaisia varten.

Modernit palsamointimetodit kehittyivät etenkin Yhdysvaltain sisällissodan aikana samasta syystä kuin ristiretkilläkin. Kaukana kotoa kaatuneiden perheet halusivat ruumiit kotiin hautajaisiin.

1867 saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofman keksi formaldehydin, jonka säilyttävät ominaisuudet keksittiin pian. Formaldehydistä tuli palsamoinnin modernin taidon peruspilari.

Yhdessä vaiheessa myös arsenikkia käytettiin säilövänä nesteenä. Sitä ei kuitenkaan ole käytetty pitkään aikaan, koska arsenikilla säilötyt ruumiit saattavat myöhemmin pilata pohjavettä.