Ero sivun ”Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
Palmgren piti [[Maksim Gorki]]a Venäjän ja Neuvostoliiton kirjallisuuden välittäjänä. Hänen mukaansa Gorki kuvasi yläluokan ongelmien yltävän yhteiskunnan pohjaan asti, esimerkiksi teoksissa ''Pohjalla'' ja ''Äiti'', jotka [[Stanislavski]]n teatteri toi laajempaan julkisuuteen 1900-luvun alussa.
 
Lokakuun 1917 vallankumous sekoitti kirjallisuuden. [[Vladimir Majakovski]], Isaak Babel, Aleksei Tolstoi jne. ottivat johtavan aseman Gorkin tuotannon jatkuessa. Teatterin puolella esiintyi Prolekultin kaltaisia suuntauksia. 1920-luvun NEP-kaudella sekasortoinen kirjallisuus alkoi painottua työn ja työläisten kuvauksina, kirjojen niminä olivat esim. Sementti, Tehdas metsässä ja Vesivoimalaitos. Myöhemmin kirjat alkoivat kuvata viisivuotissuunnitelmiin liittyvä tarinoita. [[Mihail SolohovŠolohov]] on esim. kirjoittanut Aron raivaajat-kirjan. Osa näistä kirjoista oli vuoteen 1940 mennessä käännetty saksaksi, englanniksi ja ruotsiksi muttei ymmärrettävistä syistä juurikaan suomeksi; poikkeuksena esim. 1930 Gummeruksen kustantamana Aleksei Tolstoin ''Tsaari Pietari I''. 1930-luvulla kärkeen nousivat uudestaan Gorki ja Mihail SolohovŠolohov Neuvosto-Venäjän sisällissotaa romaanillaan "Hiljaa virtaa Don".
 
[[Luokka: Vuoden 1940 kirjat]]