Wikipedia

Ero sivun ”Neuvostoliiton laivasto” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
RedBot (keskustelu | muokkaukset)
35 416 muokkausta
p r2.7.2) (Botti muokkasi: zh:蘇聯海軍
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 199 muokkausta
Säätöä
Rivi 2:
[[Kuva:Naval Jack of the Soviet Union.svg|thumb|167px|Neuvostolaivaston rainelippu]]
 
'''Neuvostoliiton laivasto''' ({{k-ru|Военно-морской флот СССР|Vojenno-morskoi flot SSSR}}) oli [[Punapuna-armeija|Neuvostoliiton armeija]]n [[laivasto]]haara. [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] laivastolla olisi ollut merkittävä osuus [[Varsovan liitto|Varsovan liiton]] toiminnassa, jos sota [[Pohjois-Atlantin liitto|NATONatoa]]:a vastaan olisi syttynyt. Sen tehtävä olisi ollut pysäyttää lisäjoukkojen saanti [[Atlantin valtameri|Atlantin]] yli Eurooppaan[[Eurooppa]]an. Neuvostoliiton laivasto toimi aktiivisesti [[Kylmäkylmä sota|Kylmänkylmän sodan]] aikana.
 
Neuvostoliiton laivasto jakautui useaan laivastoon: [[Neuvostoliiton pohjoinen laivasto|Pohjoinen laivasto]], [[Venäjän Tyynenmeren laivasto|Tyynenmeren laivasto]], [[Venäjän Mustanmeren laivasto|Mustanmeren laivasto]] ja [[Neuvostoliiton Itämeren laivasto|Itämeren -laivasto]]. Kaspian laivasto oli puoli-itsenäinen muodostelma hallinnollisesti Mustanmeren laivaston komennossa. [[Intian valtameri|Intian valtameren]] laivue oli Tyynenmeren laivastoon kuuluva. Muita osia olivat laivaston [[Neuvostoliiton ilmavoimat|ilmavoimat]], [[Neuvostoliiton merijalkaväki|merijalkaväki]] ja [[Neuvostoliiton rannikkotykistö|rannikkotykistö]]. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suurin osa neuvostolaivastoa muutettiin [[Venäjän laivasto]]ksi.
 
==Historia==
Venäläisillä ei ole ollut vahvaa laivastoperinnettä kuten esimerkiksi [[Espanjan laivasto|Espanjalla]] ja [[RoyalIson-Britannian Navymerivoimat|EnglannillaBritannialla]]. Osittain se on johtunut maantieteellisistä syistä, sillä Venäjällä ei ole ollut suoraa pääsyä suurille merille tai se on ollut jään peittämää. Toisaalta suurta intressiäkään ei ole ollut, sillä Venäjän sijainti keskellä [[Euraasia]]a on mahdollistanut lukuisat ja riittävät maakauppareitit.▼
 
Neuvostolaivasto muodostettiin [[1917]] [[KeisarillinenVenäjän Venäjäkeisarikunta|KeisarillisenVenäjän Venäjänkeisarikunnan]] laivastosta. Monet alukset jatkoivat palvelua [[Lokakuunlokakuun vallankumous|Lokakuunlokakuun vallankumouksen]] jälkeen, tosin eri nimellä. Neuvostoliiton laivaston ensimmäiseksi laivaksi voidaan kutsua kapinoinutta keisarillista risteilijää ''[[Aurora (laiva)|Aurora]]a'', jonka miehistö liittyi [[bolševikit|bolševikkien]] riveihin. Aikaisemmin merimiehet olivat nousseet kapinaan [[1905]] [[Panssarilaiva Potjomkin|Potjomkinilla]].▼
▲Venäläisillä ei ole ollut vahvaa laivastoperinnettä kuten esimerkiksi Espanjalla ja [[Royal Navy|Englannilla]]. Osittain se on johtunut maantieteellisistä syistä, sillä Venäjällä ei ole ollut suoraa pääsyä suurille merille tai se on ollut jään peittämää. Toisaalta suurta intressiäkään ei ole ollut, sillä Venäjän sijainti keskellä [[Euraasia]]a on mahdollistanut lukuisat ja riittävät maakauppareitit.
 
Neuvostoliiton laivasto, silloinen "Työläisten”Työläisten ja talonpoikain punainen laivasto"laivasto” ({{k-ru|Рабоче-Крестьянский Красный флот, РКФФ|Rabotše-Krestjanski Krasnyi Flot, RKKF}}) oli raihnaisessa tilassa sotien välisenä aikana, muodostuen vain neljästä Gangut-luokan taistelulaivasta[[taistelulaiva]]sta, jotka oli jaettu Itämerelle ja Mustallemerelle. Kun valtion sisäiset huomion kohteet muuttuivat, laivasto ei saanut paljon tukea tai koulutusta. Kuvaavana voidaan pitää silloista käsitystä Neuvostolaivaston vahvuudesta sitä, ettei sitä edes kutsuttu [[Washingtonin laivastosopimus|Washingtonin laivastosopimukseen]], joka rajoitti ja määritteli maailman laivastojen vahvuuksia.▼
▲Neuvostolaivasto muodostettiin [[1917]] [[Keisarillinen Venäjä|Keisarillisen Venäjän]] laivastosta. Monet alukset jatkoivat palvelua [[Lokakuun vallankumous|Lokakuun vallankumouksen]] jälkeen, tosin eri nimellä. Neuvostoliiton laivaston ensimmäiseksi laivaksi voidaan kutsua kapinoinutta keisarillista risteilijää ''[[Aurora (laiva)|Aurora]]a'', jonka miehistö liittyi bolševikkien riveihin. Aikaisemmin merimiehet olivat nousseet kapinaan [[1905]] [[Panssarilaiva Potjomkin|Potjomkinilla]].
 
1930-luvulla, kun teollistuminen ja tulevaan sotaan varautuminen Neuvostoliitossa käynnistyi, neuvostolaivastosta suunniteltiin yhtä maailman voimakkaimmista laivastoista. Tähän ohjelmaan kuuluivat mm.muun muassa ''Sovetski Sojuz'' (''Советский Союз'') -luokan taistelulaivat, joita alettiin rakentaa neljää vuodesta 1938 eteenpäin. Näistä yksikään ei ehtinyt valmistua ennen [[natsi-Saksa|Saksan]] [[operaatio Barbarossa|hyökkäystä Neuvostoliittoon]] kesällä 1941, ja sodan jälkeen niiden rakennusta ei jatkettu. Saman kohtalon kokivat kaksi Kronštadt-luokan risteilijää. Ainoa ennen sotaa valmistunut projekti oli kuuden Kirov-luokan risteilijän (projekti 26) sarja 1935–1944 (kts. [[Kirov (1938)|Kirov]]). Neuvostotelakat alkoivat kuitenkin rakentaa kiireisesti sukellusveneitä[[sukellusvene]]itä, joita oli käytössä joitain kymmeniä sodan alkaessa.▼
▲Neuvostoliiton laivasto, silloinen "Työläisten ja talonpoikain punainen laivasto" ({{k-ru|Рабоче-Крестьянский Красный флот, РКФФ|Rabotše-Krestjanski Krasnyi Flot, RKKF}}) oli raihnaisessa tilassa sotien välisenä aikana, muodostuen vain neljästä Gangut-luokan taistelulaivasta, jotka oli jaettu Itämerelle ja Mustallemerelle. Kun valtion sisäiset huomion kohteet muuttuivat, laivasto ei saanut paljon tukea tai koulutusta. Kuvaavana voidaan pitää silloista käsitystä Neuvostolaivaston vahvuudesta sitä, ettei sitä edes kutsuttu [[Washingtonin laivastosopimus|Washingtonin laivastosopimukseen]], joka rajoitti ja määritteli maailman laivastojen vahvuuksia.
 
▲1930-luvulla, kun teollistuminen ja tulevaan sotaan varautuminen Neuvostoliitossa käynnistyi, neuvostolaivastosta suunniteltiin yhtä maailman voimakkaimmista laivastoista. Tähän ohjelmaan kuuluivat mm. ''Sovetski Sojuz'' (''Советский Союз'') -luokan taistelulaivat, joita alettiin rakentaa neljää vuodesta 1938 eteenpäin. Näistä yksikään ei ehtinyt valmistua ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon kesällä 1941, ja sodan jälkeen niiden rakennusta ei jatkettu. Saman kohtalon kokivat kaksi Kronštadt-luokan risteilijää. Ainoa ennen sotaa valmistunut projekti oli kuuden Kirov-luokan risteilijän (projekti 26) sarja 1935–1944 (kts. [[Kirov (1938)|Kirov]]). Neuvostotelakat alkoivat kuitenkin rakentaa kiireisesti sukellusveneitä, joita oli käytössä joitain kymmeniä sodan alkaessa.
 
=== Toinen maailmansota ===
{{Pääartikkeli|[[Toinen maailmansota]]}}
 
[[Talvisota]] vuonna 1939 johti [[Talvisodan merisotatoimet|toimintaan Itämerellä]], pääosin taisteluihin suomalaisten linnakkeiden ja venäläisten laivojen välillä.
 
Toisen maailmansodan aikaan Neuvostoliiton laivaston suurimmat alukset olivat vallankumousta edeltävän ajan Gangut- tai tuolloin nimeltään ''[[Oktjabrskaja revoljutsija]]'' -luokan taistelulaivat,joita oli neljä, lisäksi oli seitsemän 7[[risteilijä]]ä risteilijää( 4neljä modernia Kirov-luokan risteilijää, 59 [[hävittäjä (laiva)|hävittäjää]] (tyyppi 7seitsemän hävittäjää ja 7U hävittäjää), 218 sukellusvenettä, 268 torpedovenettä[[torpedovene]]ttä, 22 partiovenettä, 88 miinanraivajaa[[miinanraivaaja]]a, 77 sukellusvenehävittäjää ja muita pienempiä aluksia vuonna 1941. RoyalBritannian Navylaivasto siirsi vuonna 1944 Neuvostoliiton käyttöön [[Revenge-luokka (taistelulaiva)|Revenge-luokan]] [[HMS Royal Sovereign (05)|''HMS Royal Sovereignin'']], joka sai nimen ''Arhangelsk''.
 
Neuvostoliiton laivasto suojasi [[Lend-lease]]-kuljetussaattueita Saksan [[Kriegsmarine]]n hyökkäyksiltä.
Itämerellä suuri osa Itämeren -laivastosta oli suljettu [[Suomenlahti|Suomenlahden]] pohjukkaan suomalaisilla ja saksalaisilla miinakentillä 1941–1944.
 
=== Kylmä sota ===
[[Kuva:Alfa_class_submarine_2.jpg|thumb|260px|left|Neuvostoliittolainen Alfa-luokan sukellusvene (1984)]]
{{Pääartikkeli|[[Kylmä sota]]}}
Sodan jälkeen Neuvostoliiton oli kilpailtava länttä[[länsimaat|länsimaita]] vastaan kaikessa mahdollisessa hinnalla millä hyvänsä. Neuvostoliitto otti käyttöön ohjelman, jolla kilpailla länttälänsimaita vastaan jos ei laadulla, niin määrällä. Sukellusveneitä tuotettiin edelleen kovaan tahtiin sodanjälkeisinä vuosina. Myöhemmin Neuvostoliitto paransi sukellusvenekalustonsa tasoa, silti pysytellen askeleen jäljessä NATO:a[[Pohjois-Atlantin liitto|Natoa]]. Oli yleistä että vanhentuneetkin veneet jäivät laivaston vahvuuteen. 1950-luvulla rakennetut dieselsukellusveneet olivat käytössä 1980-luvulle ja 1950-luvun lopulla rakennetut ensimmäiset ydinsukellusveneet vielä 1990-luvulla.▼
 
Kylmän sodan alkuvuosina Neuvostoliitto tuotti vahvan joukon hyvin aseistettuja risteilijöitä ja pitkän matkan dieselsukellusveneitä, jotka uhkasivat NATO:aNatoa Atlantilla. Sukellusveneisiin ryhdyttiin pikaisesti asentamaan [[ydinase|ydinohjuksia]] vastaamaan [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] pommikoneiden[[pommikone]]iden tuomaan uhkaan. Ohjusten tuolloisen lyhyen kantomatkan vuoksi ne pystyivät uhkaamaan Yhdysvaltoja vain läheltä sen rannikkoa.▼
▲Sodan jälkeen Neuvostoliiton oli kilpailtava länttä vastaan kaikessa mahdollisessa hinnalla millä hyvänsä. Neuvostoliitto otti käyttöön ohjelman, jolla kilpailla länttä vastaan jos ei laadulla, niin määrällä. Sukellusveneitä tuotettiin edelleen kovaan tahtiin sodanjälkeisinä vuosina. Myöhemmin Neuvostoliitto paransi sukellusvenekalustonsa tasoa, silti pysytellen askeleen jäljessä NATO:a.
Oli yleistä että vanhentuneetkin veneet jäivät laivaston vahvuuteen. 1950-luvulla rakennetut dieselsukellusveneet olivat käytössä 1980-luvulle ja 1950-luvun lopulla rakennetut ensimmäiset ydinsukellusveneet vielä 1990-luvulla.
 
▲Kylmän sodan alkuvuosina Neuvostoliitto tuotti vahvan joukon hyvin aseistettuja risteilijöitä ja pitkän matkan dieselsukellusveneitä, jotka uhkasivat NATO:a Atlantilla. Sukellusveneisiin ryhdyttiin pikaisesti asentamaan ydinohjuksia vastaamaan Yhdysvaltain pommikoneiden tuomaan uhkaan. Ohjusten tuolloisen lyhyen kantomatkan vuoksi ne pystyivät uhkaamaan Yhdysvaltoja vain läheltä sen rannikkoa.
 
[[Kuva:Soviet Navy Bases 1984.png|thumb|Neuvostoliiton laivastotukikohdat 1984]]
 
1950-luvulla Neuvostoliiton suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat Yhdysvaltain Pohjois-Atlantilla ja Tyynellämerellä operoivat lentotukialusryhmät[[lentotukialus]]ryhmät, joita vastaan varauduttiin raskain [[meritorjuntaohjus|meritorjuntaohjuksin]]. Tärkeäksi tavoitteeksi muodostui kehittää vahva [[risteilyohjus|risteilyohjuksin]] aseistettu sukellusvenelaivasto, joka pystyisi hyökkäämään lentotukialuksia vastaan ennen kuin ne pääsivät iskuetäisyydelle Neuvostoliitosta. Neuvostoliittolaiset varustivat nopeasti myös [[pinta-alus|pinta-aluksensa]] ohjuksilla. Neuvostoliittolaisten alusten tuntomerkiksi muodostui se, että suhteellisen pieniinkin aluksiin asennettiin suuriakin ohjuksia.
Neuvostoliittolaiset varustivat nopeasti myös pinta-aluksensa ohjuksilla. Neuvostoliittolaisten alusten tuntomerkiksi muodostui se, että suhteellisen pieniinkin aluksiin asennettiin suuriakin ohjuksia.
 
Laivojen lisäksi laivastolla oli vahva ilma-ase, johon kuului tiedustelukoneita[[tiedustelulentokone|tiedustelu-]] ja pommikoneita. Laivaston ilmavoimilla oli 1990-luvun alussa 65&nbsp;000 miestä, 750 taistelukonetta, 320 helikopteria[[helikopteri]]a ja 400 muuta tukikonetta.<ref name="Miller_110">Miller, s. 110</ref>
 
Merijalkaväki perustettiin uudelleen 1961 ja se laajeni käsittämään [[divisioona]]n ja kolme [[prikaati]]a sekä useita erikoisjoukkojen[[erikoisjoukko]]jen prikaateja.<ref name="Miller_110"/>
 
==Ydinaseet==
{{Pääartikkeli|[[Ydinase]]}}
 
Laivasto muodosti ydintriadin kolmannen osan mannerten [[ballistinen ohjus|ballististen ohjusten]] ja pommikoneiden lisäksi.
Ydinohjukset sijoitettiin erityisiin ohjussukellusveneisiin, joiden tehtävä oli [[kauhun tasapaino]]n periaatteen vastaisku siinä tapauksessa, että Neuvostoliittoa vastaan hyökättäisiin [[strateginen ydinase|strategisin ydinasein]] ja ilmavoimat tai maalta laukaistavat ohjuksin menetettäisiin.
 
Ensimmäisinä 1950-luvulla ydinohjuksien kuljetuksiin käytettiin risteilyohjuksia, joita kuljettavien sukellusveneet alkoivat partioida Yhdysvaltain itärannikolla ja myöhemmin länsirannikolla. Tekniikan kehittyessä veneiden havaitseminen ja siten torjunta helpottui. Risteilyohjuksia ei enää käytetty strategisiin tarkoituksiin, ydinkärjet sijoitettiin pidemmän kantomatkan ballistisiin ohjuksiin.
 
Ydinkäyttöisten ohjussukellusveneiden viimeistä polvea edustivat valtavat [[Projekti 941]] "Akula"”Akula” (Typhoon) -veneet joihin mahtui 20 ydinohjusta, joissa kussakin 10 ydinkärkeä. Nämä veneet partioivat vain [[Pohjoinen jäämeri|Pohjoisella Jäämerelläjäämerellä]], eikä niitä ikinä tarvinnut siirtää Atlantille ohjuksen yli 10&nbsp;000 km kantaman ansiosta.
 
Neuvostoliitto "linnoitti"”linnoitti” omat lähivetensä pohjoisessa [[Barentsinmeri|Barentsinmerellä]] ja Tyynellämerellä [[Ohotanmeri|Ohotanmerellä]] omien ohjusveneittensä suoja-alueeksi, jonne pyrkivät Yhdysvaltain hyökkäyssukellusveneet pyrittiin havaitsemaan.
 
Laivastolla oli runsaasti taktisia ydinaseita, lentotukialuksen tuhoamiseen pystyviä ydinkärkisiä torpedoita[[torpedo]]ita oli lähes jokaisessa sukellusveneessä ja joiden alusten varustukseen kuului myös ydinkärkisiä [[syvyyspommi|syvyyspommeja]] sukellusveneitä vastaan.
 
==Tukikohdat ulkomailla==
1950-luvulla Neuvostoliiton laivasto aloitti läsnäolonsa Välimerellä vastatakseen NATO:nNaton joukkoihin siellä ja tukeakseen Moskovan[[Moskova]]n intressejä [[Lähi-itä|Lähi-idässä]]. Vuonna 1958 Neuvostoliitto perusti sukellusvenetukikohdan Albanian [[Vlyora]]an, mutta maiden välien huonontumisen vuoksi se jouduttiin sulkemaan. Sen jälkeen Neuvostoliitto ei saanutkaan tukikohtaa [[Välimeri|Välimereltä]], vaan vahvan 5. laivasto-osaston oli ankkuroiduttava puolueettomien Tunisian[[Tunisia]]n ja Libyan[[Libya]]n rannikoille. Vuosina 1964–1977 Neuvostoliitolla oli pieni huoltotukikohta Egyptissä[[Egypti]]ssä [[Aleksandria]]ssa ja [[Mersa Matruh]]issa sekä 1967–1972 [[Port Said]]issa. Nämä tukikohdat olivat pieniä ja niiden infrastruktuuri oli minimaalinen. Kun Neuvostoliiton ja Egyptin suhteet huononivat, nekin jouduttiin sulkemaan ja ne korvattiin 1984 vastaavilla asemilla Syyrian [[Tartus]]issa ja [[Latakia]]ssa, joissa neuvostoalukset olivat ajoittain ankkuroineet vuodesta 1971.<ref name="asian">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.asianaffairs.com/july2003/strategic_russian.htm |Nimeke=Russia in the Mediterranean|Julkaisija=Moscow Defense Brief|Tekijä=Barabanov, Mikhail|Luettu=03.08.2007}}</ref>▼
 
▲1950-luvulla Neuvostoliiton laivasto aloitti läsnäolonsa Välimerellä vastatakseen NATO:n joukkoihin siellä ja tukeakseen Moskovan intressejä Lähi-idässä. Vuonna 1958 Neuvostoliitto perusti sukellusvenetukikohdan Albanian [[Vlyora]]an, mutta maiden välien huonontumisen vuoksi se jouduttiin sulkemaan. Sen jälkeen Neuvostoliitto ei saanutkaan tukikohtaa Välimereltä, vaan vahvan 5. laivasto-osaston oli ankkuroiduttava puolueettomien Tunisian ja Libyan rannikoille. Vuosina 1964–1977 Neuvostoliitolla oli pieni huoltotukikohta Egyptissä [[Aleksandria]]ssa ja [[Mersa Matruh]]issa sekä 1967–1972 [[Port Said]]issa. Nämä tukikohdat olivat pieniä ja niiden infrastruktuuri oli minimaalinen. Kun Neuvostoliiton ja Egyptin suhteet huononivat, nekin jouduttiin sulkemaan ja ne korvattiin 1984 vastaavilla asemilla Syyrian [[Tartus]]issa ja [[Latakia]]ssa, joissa neuvostoalukset olivat ajoittain ankkuroineet vuodesta 1971.<ref name="asian">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.asianaffairs.com/july2003/strategic_russian.htm |Nimeke=Russia in the Mediterranean|Julkaisija=Moscow Defense Brief|Tekijä=Barabanov, Mikhail|Luettu=03.08.2007}}</ref>
 
Vielä 1960-luvun alussa Neuvostoliiton laivasto kykeni lähinnä rannikkopuolustukseen. [[Kuuban ohjuskriisi]] 1962 teki selväksi valtamerikelpoisen laivaston tarpeen. 1960-luvun lopulla puolestaan saatiin raportteja Yhdysvaltain Polaris-ohjussukellusveneiden sijoittumisesta Intian valtamerelle.<ref name="asian"/>
Rivi 66 ⟶ 62:
[[Image:Novorossijsk Kiev-class 1986.jpg|thumb|Kijev-luokan Novorossijsk vuonna 1986]]
 
Vuosina 1968 ja 1969 otettiin käyttöön ensimmäiset Moskva-luokan helikopteritukialukset (Projekt 1123 "Kondor"”Kondor”) ja niitä seurasi neljän [[Kijev-luokka|Kijev-luokan]] lentotukialuksen (Projekt 1143 Kretšjet) sarja vuodesta 1973. Nämä alukset pystyivät kantamaan vain helikoptereita tai V/STOL-hävittäjiä kuten [[Jak-38]] "Forger"”Forger”.
 
Vasta 1991 Neuvostolaivasto sai ensimmäisen oikean lentotukialuksensa [[Admiral Kuznetsov|TbilisiTbilisin]]n. Vuonna 1988 alettiin rakentaa myös supertukialus Uljanovskia, jonka työt kuitenkin keskeytettiin puolivalmiina marraskuussa 1991.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/1143_7.htm |Nimeke= Project 1143.7 Orel Ul'yanovsk class|Julkaisija=Global Security|Luettu=03.08.2007}}</ref>.
 
==Lähteitä==
 
*{{Kirjaviite | Tekijä = Miller, David| Nimeke = World's Navies | Vuosi = 1992| Kappale = | Sivu = 102–111 | Selite = | Julkaisupaikka = London | Julkaisija = Salamander Book Limited | Tunniste = ISBN 0-86101-642-4 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.11.2008 | Kieli = {{en}} }}
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_laivasto”