Ero sivun ”Petrovski Jam” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Brantberg (keskustelu | muokkaukset)
Brantberg (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 8:
Hävitys- ja tiedustelukomennuskunta Honkasen partioon osallistui neljä 25-miehistä joukkuetta. Päämajan tiedusteluosaston alaisesta [[Osasto Kuismanen|Osasto Kuismasesta]] operaatioon osallistui 35, [[osasto Marttina|Osasto Marttinasta]] 17 ja Vahvennetusta jääkäriprikaatista eli [[Osasto Lagus|Osasto Laguksesta]] 48 sotilasta. Partiota johti [[luutnantti]] [[Ilmari Honkanen]] ja sen varapäällikkönä toimi [[luutnantti]] [[Vladi Marmo]] [[osasto Kuismanen|osasto Kuismasesta]]. Partion vahvuus oli 7+37+56. Upseereita oli edellä mainittujen lisäksi: vänrikit Pentti Juppala ja Eero Naapuri ja Carl-Johan Norrgård.
 
Toinen ja neljäs joukkue koostui [[osasto Kuismanen|osasto Kuismasen]] sotilasta sekä [[osasto Lagus|osasto Laguksen]] jääkäreistä sekä pioneereista. <ref>BrandbergBrantberg 2009, sivu 94</ref> Pioneerit olivat [[osasto Lagus|osasto Laguksen]] pioneeripataljoona 12:sta. <ref>http://www.peda.net/en/magazine/heinavesi/lukio/muistelmia?m=content&a_id=14</ref>
 
Partio lähti [[Voljärvi|Voljärven]] saaresta, jolla oli jääkärimajuri [[Nikke Pärmi]]n komentaman pataljoonan tukikohta. Sadan sotilaan partiota lähti saattamaan kahdenkymmenen sotilan saatto-osasto, jotka johti luutnantti Heikkilä. [[Stalinin kanava]] ylitettiin järven kohdalla, minkä jälkeen saatto-osasto peitteli jälkiä ja ryhtyi harhautusoperaatioon. Matkaa jatkettiin iltaviiteen, jonka jälkeen yövyttiin. Matkaa jatkettiin maanantaina ennen auringonnousua. Partio saavutti [[Kalajärvi|Kalajärven]] parakkikylän, jossa oli toiminut [[sotavankileiri]]. Keskiviikkona iltapäivällä saivat suomalaiset vangiksi kiväärillä varustetun yksinäisen neuvostoliittolaisen sotilaan, jota Vladi Marmo kuulusteli. Torstaina kilometrin päässä huoltokeskuksesta tiedusteltiin asemia. Hyökkäys alkoi 00:45 perjantaina. Suomalaiset tuhosivat rakennuksia kivääri- ja konepistoolitulella, käsikranaateilla ja kasapanoksilla. Lopulta sotilassairaala syttyi palamaan. Suomalaiset yrittivät auttaa joitain potilaita, mutta osa potilaista paloi sairaalan mukanaa. Neuvostoliittolaisilta vartijoilta syntyneessä tilanteessa pääsi karkaamaan kaksikymmentä työleirillä ollutta vankia, joita vartijat yrittivät ampua, mutta jotka hakeutuivat suomalaisten luo. Suomalaiset tarjosivat tupakkaa ja auttoivat murtamaan leirin elintarvikevaraston auki. Työleirivangit ryöstivät varastot.
Rivi 16:
Järven taustalla olevan tien edessä oli kaksi varastoa, jonka takana oli neuvostoliittolaisia. Suomalaiset hiihtivät kiertäen kolonnan sivustoille noin sadan metrin päähän. Sivutien varressa oli ammusvarasto. Suomalaiset eivät päässeet neuvostoliittolaisten tulituksen vuoksi käsikranaattien ja kasapanosten heittoetäisyydelle, vaan joutuivat toisen kerran vetäytymään kylään. Vetäydyttäessä ammusvarasto sytytettiin tuleen.
 
Petrovski Jamissa paloi myös heinävarastona käytetty kirkko. Lisäksi sytytettiin lumen alla olleet polttoainetynnyrit. Kello 02:50 kahdella vihreällä valoraketilla annettiin kokoontumiskäsky vetäytymistä varten. Siihen mennessä oli tuhottu viisitoista rakennusta ja osa autokolonnaa. Noin 30 neuvostoliittolaista sotilasta oli kaatunut itse huoltokeskuksessa. Omia tappioita osastolle tuli viisi kaatunutta ja kuusi vakavasti haavoittunutta. Lisäksi kaksi sotilasta oli saanut lieviä vammoja räjäytystehtävissä ja yksi oli hiihtänyt omaan [[latumiina]]an.<ref>BrandbergBrantberg 2009, sivu 98</ref> Kaatuneiden joukossa oli mm. puhelinmiehenä toiminut fil. yo Lauri Hintsanen, joka sai luodin päähänsä autokolonnan suunnalta tien molemmin puolin olevien varastojen takaa. <ref>http://74.125.77.132/custom?q=cache:zYGrkmnUVSMJ:www.helsinki.fi/keskusarkisto/kaatuneet/Havua.pdf+Petrovski+Jam+Ilmari+Honkanen&cd=2&hl=fi&ct=clnk&client=pub-5386907765195439</ref> Sotasaaliiksi saatiin huoltokeskuksessa harhailleista hevosista viisi, joita käytettiin mm. haavoittuneiden hinaamisen ahkioissa. Osasto lähti etelän suuntaan toivoen, että mahdolliset neuvostoliittolaiset takaa-ajajat lähtisivät suorinta reittiä Suomen suuntaan länteen. Yksi pioneeri oli haavoittunut nilkkaansa, minkä vuoksi häntä oli vedettävä ahkiossa.<ref>http://www.peda.net/en/magazine/heinavesi/lukio/muistelmia?m=content&a_id=14</ref>
 
Päämajan arvioiden mukaan noin 500 neuvostoliittolaista sotilasta oli kaatunut tai haavoittunut, 6000 litraa polttonesteitä sekä 120 paalia heinää oli tuhoutunut. Kaikkiaan noin 70 rakennusta oli tuhottu. Alueella ollut pataljoona, jota olisi voitu käyttää takaa-ajoon, mutta joka ei ollut suorittanut vartiopalvelusta kunnolla, koki suomalaisten radiotiedustelun mukaan tappiota. Neuvostoliittolaiset teloittivat iskun jälkeen pataljoonankomentajan ja vartioinnista vastuulliset.<ref>BrandbergBrantberg 2009, sivu 99</ref> Venäläisten lähteiden mukaan iskussa kaatuneitten neuvostoliittolaisten joukossa olisi ollut lääkintämiehiä, sairaanhoitajia ja sotilaslääkäri Gindin. Haavoittunutta lääkintähenkilökuntaa oli viisi. <ref>http://www.dead-cities.ru/city/Petrovskiy_Yam</ref>
 
==Muistomerkit==