Ero sivun ”Kytäjän kolmoissurma” versioiden välillä

Marja-Leenan palattua seuraavana päivänä leiripaikalle hän löysi kaikki kolme poikaa surmattuina. Surmaaja oli ilmeisesti ampunut heitä pään alueelle. Marja-Leena hälytti paikalle [[ambulanssi]]n, mutta uhrien hyväksi ei ollut enää tehtävissä mitään. Paikallinen [[poliisi]] totesi, että oli tapahtunut vakava henkirikos. Poliisi otti yhteyden nimismieheen, joka puolestaan otti yhteyttä poliisitarkastajaan, joka edelleen kutsui paikalle [[KRPKeskusrikospoliisi]]:n etsivät.

Tapaus sai myös [[lehdistö|lehtimiehet]] liikkeelle. Helatorstain jälkeen Suomessa oli päättynyt toimittajalakko, ja kevään aikana tapahtunut murha oli merkittävä uutisaihe Etelä-Suomessa. Toimittajat haastattelivat kytäjäläisiä ja hyvinkääläisiä sekä tapausta tutkivia poliiseja. Myös Marja-Leena Uusimäkeä haastateltiin. Kytäjän kartanon isäntä Kai Vähäkallio ei kuitenkaan haastateltavaksi suostunut. Hän ei salannut sitä, ettei pitänyt julkisuudesta.

==''Ilta-Sanomien'' artikkeli Kytäjän kartanon herrasta==

''[[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]]'' rikostoimittaja [[Hannes Markkula]] ja valokuvaaja [[Martti Peltonen]] olivat ainoat toimittajat, jotka pääsivät Vähäkallion puheille, hekin vasta monen mutkan kautta. Markkula oli onnistunut saamaan Vähäkallion salaisen puhelinnumeron ja pyytänyt haastattelua. Vähäkallio oli ollut hyvin vastahakoinen, mutta viimein suostunut. [[24. toukokuuta]] Markkula ja Peltonen haastattelivat Vähäkalliota tämän omassa työhuoneessa. Haastattelutilanteessa Vähäkallio oli ollut hyvin jäykkä ja pidättyväinen ja jonkin verran hermostunut. Hän kiisti olleensa missään tekemisissä poikien kanssa. Myöskään laukausia hän ei ollut kuullut. Surmailtana Vähäkallio oli ollut pikkuserkkunsa Anna Siikarlan kanssa päärakennuksessa katsomassa [[televisio]]ta, ensin [[uutiset|uutisia]] ja sitten erästä [[elokuva]]aelokuvaa.

Aseharrastuksestaan Vähäkallio kertoi sen verran, että oli innostunut [[pistooli]]ammunnasta [[RUK]]:ssa [[HaminaReserviupseerikoulu]]ssa. Vähäkallio oli rakentanut mailleen ampumaradan omaan käyttöönsä. Hän oli kuitenkin yhtäkkiä juuri murhan jälkeen lopettanut ampumaharrastuksen. Perusteluksi hän sanoi hermostumisensa. Markkula kysyi, mitä mieltä Vähäkallio on murhasta. Tähän hän sanoi vain, että ellei murhaajaa saada kiinni, niin Kytäjän kartano kaivetaan aina esiin ikävien asioiden johdosta. Tällä hän viittasi siihen, että kartanon aiempi omistaja [[Hjalmar Linder]] oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin [[1920-luku|1920-luvun]] alussa ja muuttanut [[Marseille]]'hin [[Ranska]]an, jossa oli tehnyt [[itsemurha]]n vuonna [[1921]].

Valokuvaaja Peltonen otti Vähäkalliosta [[valokuva]]nvalokuvan tämän istuessa työhuoneessaan. Kuva on harvinainen, sillä Vähäkalliosta ei ollut muuta hyvää lähikuvaa. Pian kuvan ottamisen jälkeen Vähäkallio kiitti Markkulaa ja Peltosta ja audienssi oli päättynyt.

[[7. kesäkuuta]] KRP pidätti Vähäkallion. Pidätyksestä ei heti kerrottu julkisuudessa, sillä tuolloin poliisilla oli käytettävissään 17-vuorokautinen pidätysaika, mahdollinen matka-aika mukaan laskettuna. Vasta [[13. kesäkuuta]] KRP:n apulaispäällikkö [[Toivo Laento]] ilmoitti, että tilanomistaja Kai Vähäkallio on pidätetty kolmoismurhasta. Vähäkallio oli tunnustanut ampuneensa pojat Colt Magnum -pistoolilla. Vähäkallio oli [[helatorstai]]nhelatorstain jälkeisenä [[yö]]nä nähnyt poikien leiritulen ja kiivastunut, sillä hän oli hyvin kiinnostunut luonnosta ja viimeaikainen luonnon raiskaaminen ja roskaaminen kartanon mailla suututti häntä. Niinpä Vähäkallio oli televisioelokuvan jälkeen ladannut [[pistooli]]nsa, mennyt poikien teltan luokse ja ampunut heitä päähän. Vähäkallio ei tekonsa aikana ollut ollut [[alkoholijuomat|alkoholin]] vaikutuksen alaisena. Vähäkallio vangittiin ja siirrettiin Helsingin [[lääninvankila]]an [[Katajanokka|Katajanokalle]].

Syyttäjänä mukaan Vähäkallio oli nähnyt poikien teltan ja tulen jo [[10. toukokuuta]]. Illalla [[12. toukokuuta]], katsottuaan pikkuserkkunsa kanssa televisiosta erästä elokuvaa kello 23.50 saakka, hän oli puolen yön jälkeen ladannut pistoolinsa kuudella luodilla ja lähtenyt järven etelärannalle tutkimaan luvatonta leiriä. Vähäkallio oli suuttunut siitä, että pojat olivat kaataneet leppiä ja vaurioittaneet maastoa muun muassa roskaamalla. Vähäkallio heitti kirveen ja puukon veteen kostoksi. Vähäkalliolla oli kädessään ladattu [[pistooli]] ja toisessa kädessä [[taskulamppu]]. Avattuaan teltan vetoketjun hän valaisi taskulampulla nukkuvia poikia. Hän ojensi pistoolin vuorotellen kunkin pojan päätä kohti. Muutamassa minuutissa hänHän ampui kuoliaaksi kaksi poikaa. Kolmannen, Kai Hyväkän, surmaamiseen hän tarvitsi kolme laukausta, joista yksi osui päähän ja kaksi rintaan.

Hyvinkään kihlakunnanoikeuden päätös annettiin [[6. helmikuuta]] [[1973]]. Ensin todettiin, että mielentilatutkimuksessa Kai Vähäkallion oli todettu olleen poikien ampumishetkellä täyttä ymmärystä vailla. Vähäkallion tuomio oli kolmesta taposta yhteensä 15 vuotta [[kuritushuone]]tta. [[Helsingin hovioikeus]] vahvisti tuomion saman vuoden elokuussa, mutta [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkeimman oikeuden]] yhdistetty rangaistus aleni kolme vuotta eli tuomioksi jäi 12 vuotta kuritushuonetta. Syynä oli Obstbaumin esittämä näkemys, ettei kolmen pojan ampuminen peräkkäin muutamassa sekunnissa ollutkaanollut jatkettu rikos vaan kolme erillistä rikosta.

Tutkintavankeuden aikana Vähäkallio maksoi omilla rahoillaan sellinsä kalusteet, [[kokolattiamatto|kokolattiamaton]] ja väri[[televisio]]nväritelevision. Vähäkallion [[ruoka]] tilattiin eräästä [[ravintola]]sta. Kaiken tämän hän maksoi itse.

Vankilassa Vähäkallio eristäytyi ja eli hyvin hiljaista elämää. Hän sai hyvän työtehtävän, vankilan [[kirjastonhoitaja]]n viran. Vähäkallio vietti kaltereiden takana yhteensä kuusi vuotta, [[1972]]-[[1978]]1972–1978.

Vähäkallio erosi vaimostaan heti vankilasta päästyään ja meni naimisiin vankilan sairaanhoitajan kanssa. Entinen vaimo nai myöhemmin [[Kytäjän kartano]]nkartanon palkollisen, josta tuli myöhemmin kartanon toimitusjohtaja. Vähäkallio oli kärsinyt kunnialla ensikertalaiselle langetetun tuomionsa, mutta sen jälkeen hän ei kestänyt vapautta. Sekavat ajatukset täyttivät hänen mielensä. Vähäkallio pelkäsi muun muassa, että Suomessa tapahtuisi lähivuosina [[vallankumous]], joka sitten, kun yhteiskuntamalli olisi muutettu, estäisi häntä hallitsemasta omaisuuttaan.

Kai Vähäkallion elämä päättyi [[20. heinäkuuta]] vuonna [[1979]] [[Kytäjän kartano]]ssakartanossa, jossa hän [[itsemurha|ampui itsensä]]. Koska Vähäkallio oli syyllistynyt [[valuutta]]säännöstenvaluuttasäännösten rikkomiseen, käynnistyi Vähäkallion kuoleman jälkeen [[Vantaa]]n kihlakunnanoikeudessa oikeusprosessi vuonna [[1980]] kun asia tuli esille. Syyttäjä vaati leskelle tuomiota salakuljetuksesta, mutta oikeus katsoi, että tekoon oli syyllistynyt Kai Vähäkallio eikä hänen puolisonsa, joten syyte hylättiin. Rahat palautettiin Vähäkallion kuolinpesään, jota tämän lasten alaikäisyyden takia hoiti tämän aikaisempi vaimo.