Ero sivun ”Maatila” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Maatilat Suomessa: typo |
w, f |
||
Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{korjattava/Suomi}}
[[Kuva:Ontario farm.jpg|thumb|Maatila
'''Maatila''' on yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostama [[maatalous|maatilataloudellinen]] kokonaisuus, joka kuuluu samalle omistajalle tai yhteisesti samoille omistajille. Nykyään [[Suomi|Suomessa]] maatila on joko yksityinen, [[tilayhtymä]] tai [[osakeyhtiö]], joka voi tarkoittaa esimerkiksi vanhan isännän ja emännän sekä uuden isännän ja emännän tai sisarusten yhteistä tilaa. [[Sukupolvenvaihdos|Sukupolvenvaihdoksissa]] tila on ensin ostettava vanhemmilta. Perinnöksi tila voidaan saada vasta, kun jompikumpi vanhemmista kuolee. Perheessä on myös yleensä useampi kuin yksi lapsi, eli osa tilasta on ostettava sisaruksilta. Tilanjatkaja voi olla tytär tai poika
==Maatilat Suomessa==
[[Kuva:Borgboda2006 web.jpg|thumb|[[Ahvenanmaa]]lainen maatila.]]
Ennen 1900-luvun alkupuoliskolla tapahtunutta pientilavaltaistumista suurta, vanhaa maatilaa sanottiin Suomessa '''[[talo]]ksi'''. Siihen kuuluivat rakennusten lisäksi viljelykset, [[metsä]]t, [[karja]]t ja ihmiset. Talon omistajaa eli isäntää sanottiin [[Talonpoika|talolliseksi]]. [[Kirkonkirja|Kirkonkirjoissa]] kylien ihmiset on luetteloitu taloittain. Useimmiten myös talollisen perhe alkoi sukunimien yleistyessä käyttää talon nimeä [[sukunimi|sukunimenään]]. Varsinkin suurissa taloissa saattoi tällöin joskus asua koko suku{{Lähde}} ja tila siirtyi isältä pojalle. Perheen vanhat ihmiset saattoivat jäädä asumaan tilalle ja heille oli turvattu ns. [[syytinki]], joka tavallaan vastaa nykyistä [[eläke]]ttä. Seuraava sukupolvi viljeli maata ja kasvatti edelleen uuden sukupolven tilan jatkajaksi.
Talollisten lisäksi vielä 1900-luvun alussa oli tilatonta väestöä, johon kuuluivat [[torppari]]t eli tilanosan vuokraajat, [[mäkitupalainen|mäkitupalaiset]] eli asuntotontin vuokraajat, [[muonamies|muonamiehet]] ja muu maataloustyöväki, sekä suurtiloja eli [[kartano]]ita, joiden alaisuudessa saattoi olla torppien ja maataloustyöväen ohella myös talonvuokraajia eli [[lampuoti|lampuoteja]] ja suuremmissa kartanoissa usein myös kartanon keskitetysti johtamia sivutiloja. Varsinkin 1920-luvulta alkaen [[Laki vuokra-alueiden lunastamisesta|torppien itsenäistymisen myötä]], mutta jo tästä riippumatta myös sitä aiemmin joko entisistä torpista ja mäkituvista mutta myös perintöosina ja vapaaehtoisilla kaupoilla muodostui vanhojen talojen ja kartanoiden ohelle suuri joukko eri kokoisia itsenäisiä [[pientila|pientiloja]]. Kun näitä usein oli enemmän kuin varsinaisia vanhoja taloja, saattoi enemmistö maatiloista monilla alueilla lopulta jo ennen toista maailmansotaa olla pientiloja. Kun [[Luovutettu Karjala|luovutetun Karjalan]] [[siirtoväki]] 1940-luvulla asutettiin ja sille osoitettiin maata [[maanhankintalaki|
Suomessa maatiloista suurin osa on ollut ja on edelleen lähinnä perheiden yksityisomistuksessa. Suomen maaseudun asuttamisen aikoihin
==Elinkeino==
Maatilojen elinkeino on maitotalous, [[lihakarja|liha-]] tai
Maatalot ovat olleet ennen vanhaan{{selvennä}} hyvin omavaraisia kaiken suhteen. Nykyisin erikoistumisen ja tehokkuuden nimissä maatilat keskittyvät vain joidenkin elintarvikkeiden ja raaka-aineiden tuottamiseen ja ostavat muun tarvitsemansa muualta. Kuitenkin esimerkiksi maitokarjatiloilla pyritään viljelemään tarvittava säilörehu ja kuivaheinä tai vilja itse.<!---Eikös se uudenaikaistuminen alkanut jo nälkävuosista?--->
Rivi 21 ⟶ 20:
Suomessa [[kartano]]ja ja suurtiloja on vieläkin paikoin runsaasti. Kartanot omistivat maat ja karjan ja torpparit tekivät työn. Myöhemmin kartanoiden merkitys väheni kun vuonna 1918 voimaan astunut Laki vuokra-alueiden lunastamisesta antoi torpparille mahdolisuden lunastaa torppa itselleen. 1920-luvulla useat aiemmat pienet vuokraviljelmät siirtyivät torppareiden omistukseen. Silti kartanot ja vanhat talot useissa tapauksissa jäivät vielä suurtiloiksi.
Nyt elämme
==Katso myös==
|