Wikipedia

Ero sivun ”Etelänkylän isosilta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lisätty tekstiä; editoitu; wl
Rivi 29:
}}
[[Tiedosto:Etelänkylän isosilta Pyhäjoki 20120516.JPG|thumb|225px|Lankkukansi.]]
'''Etelänkylän isosilta''' on vuonna 1837 valmistunut puurakenteinen tukiansasssilta [[Pyhäjoki|Pyhäjoen kunnassa]]. 77 metriä pitkä neliaukkoinen silta muodostaa vaikuttavan näyn [[Pyhäjoki (joki)|Pyhäjoen eteläisen]] [[suuhaara]]n koskimaisemassa. Se on Suomen vanhin liikennöity puusilta. Silta valittiin [[Museosilta|museosillaksi]] vuonna 1982.<ref>Konttijärvi, 2009, s.7</ref>
 
== Siltapaikka ==
Rivi 35:
 
== Rakenne ==
SiltaEtelänkylän isosilta on neliaukkoinen, kiilatuille kivituille perustettu [[tukiansassilta]]. Kussakin aukossa on kuusi kaksoistukiansasta molemmin puolin. Silta on 77,5 metriä pitkä ja 5,8 metriä leveä.<ref>Konttijärvi, 2009, s.7</ref> Kannen hyötyleveys on noin 5,4 metriä ja sillan alituskorkeus on noin 2,2 metriä.<ref>Konttijärvi, 2009, Liite 2</ref> Sillan kansilankutus oli alun perin kaksinkertainen, nykyään sillan kannessa on yksinkertainen syrjälankutus. Sillan kaiteet ovat puuta.<ref>Aitta, 2004, s.112-113</ref> Maatuet ja kolme virtapilaria on rakennettu kallion ja pohjakivien varaan.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25</ref>
 
=== Kantavien puurakenteiden ikä ===
Rivi 41:
 
== Rakentaminen ==
=== SillanpidonSillanpito, suuri taloudellinen rasitus ===
Sillat tehtiin Suomessa 1800-luvun alkuvuosikymmenelle saakka puusta. Suurissa silloissa oli kivitäytteiset hirsiarkut. ja niidenNiiden perustaminen oli puutteellista, usein ne rakennettiin vain maan varaan ilman mitään perustuksia., Ensimmäisetjosta kivisillatsyystä onniitä rakennettupiti 1700-luvunkunnostaa lopullausein. Siltojen rakentaminen ja kunnossapito oli talonpojille taloudellinen rasitus ja sitä vihattiin.<ref>Konttijärvi, 2009, s.7</ref> Kunnossapidon laiminlyönneistä oli määrätty runsaasti sakkoja. HuonokuntoisillaSillat silloillaolivat huonokuntoisia, jopa tärkeillätärkeät sillat ja silloillaniillä sattui tuhoisia onnettomuuksia.<ref>Aitta, 2004, s.112</ref> Siltojen kuntoa valvoi [[vouti|siltavouti]], joka myös johti kunnostustöitä. Ylin valvoja oli [[nimismies (talonpoika)|nimismies]].
 
=== Päätöksenteko vanhan sillan uusimisesta ===
Pyhäjoensuun siltojen edeltäjien huono kunto ja korjaustarve oltiin todettu jo vuonna 1818 tehdyssä tarkastuksessa. Säilyneissä asiakirjoissa on ehdotus korjausmateriaaleiksi kustannusarvioineen. Siltojen kunnostamiseen tarvittavat rakennusaineet kerättiin, mutta muuta mainintaa korjauksen toteuttamisesta ei löydyole. Seuraavat asiakirjamerkinnät ovat vasta vuodelta 1832, jolloin siltakorjauksia käsiteltiin [[pitäjänkokous|pitäjänkokouksessa]]. Korjauksesta oli tehty myös kustannusarvio. Pohjankylän silta korjattiinkin seuraavana talvena, Etelänkylän silta jäi ilmeisesti korjaamatta. Vuonna 1833 pitäjänkokous päätti rakentaa uuden Pohjankylän sillan ja korjata Etelänkylän siltaa niin, että se vielä kestäisi vielä muutaman vuoden. Määräys siltasuunnitelman, rakennusmestarin ja tarveaineluettelon tekemisestä annettiin. Saman vuoden marraskuussa pidetyssä pitäjänkokouksessa päätettiin kuitenkin päätettiin rakentaa uusi Etelänkylän silta. Salon[[Salo]]n [[kruununvouti]] G.A. Hårdh oli tarkastanut yhdessä katselmusmiesten kanssa sillat ja todennut Etelänkylän sillan kiviarkut rapistuneiksi ja puuosat niin lahoiksi, että silta pitäisi rakentaa ennen seuraavaa tulvaa., Siltaasitä ei voisi enää korjata. Hårdh lähetti marraskuun 1833 puolivälissä lausuntonsa [[Tie- ja vesirakennushallitus#Historia|Suomen koskenperkausjohtokunnan]] Oulun piirin päällikölle, everstiluutnantti F.A. Hällströmille.<ref>Konttijärvi, 2009, s.9</ref>
 
Hällström kävi tarkastamassa molemmat sillat. HänkinHän totesi Etelänkylän sillan surkean kunnon ja totesimyös, että Pohjankylän sillan kunnossapidossa oli toivomisen varaa. HänHällström laati työsuunnitelman, jonka mukaan vuonna 1835 tehtäisiin Etelähaaraan ja seuraavana vuonna Pohjoishaaraan kiviarkut, sitten vuonna 1837 tehtäisiin maantie siltojen väliselle saarelle ja kahtena seuraavana vuonna sillat, Etelänkylän silta ensin. Hällström lähetti aikatauluehdotuksensa lääninkanslialle, kuten myös suunnitelmat ja kustannusarvion sekä puusillasta että kiviarkkusillasta. PuusillanHän kustannukseksisai hänpuusillan saikustannukseksi 7&nbsp;862 ruplaa ja 95 kopeekkaa ja kiviarkkusillan kustannukseksi 13&nbsp;882 ruplaa ja 10 kopeekkaa. Hällström suositteli kiviarkkusiltaa, koska se olisi vahvempi ja sen kunnossapito tulisi ajan myötä halvemmaksi.<ref>Konttijärvi, 2009, s.10</ref>
 
Etelänkylän sillan rakentamista käsiteltiin seuraavaksi Salon kihlakunnan talvikäräjillä helmikuussa 1834, jossa siltaosakkaita vaadittiin osallistumaan uuden kiviarkkusillan
rakentamiseen. Kruununnimismies pyysi osakkaita kiinnittämään huomiota kiviarkkusillan kestävyyteen ja halvempiin kunnossapitokustannuksiin. Siltaosakkaat myönsivät nykyisen sillan huonon kunnon ja uusimistarpeen sekä kiviarkkusillan kunnossapidon edullisuuden, mutta pitivät sitä kuitenkin liian kalliina. OliSilloin oli ollut useita katovuosia ja siltaosakkailla ei ollut varaa noinniin kalliiseen siltaan. Kihlakunnanoikeus oli kiviarkkusillan rakentamisen kannalla, mutta antoi päätösvallan Oulun ja Kajaanin läänin maaherralle [[Robert Wilhelm Lagerborg]]ille.
 
Maaherra määräsi keväällä 1834 rakentamaan kiviarkkusillan ja antoi kaksi vuotta työaikaa, joka alkoi 1. toukokuuta 1834. Lisäksi hän määräsi rakennettavaksi väliaikaisen sillan ja siltaosakkaat huolehtimaan sen kunnossapidosta. Maaherran päätös annettiin tiedoksi yleisessä pitäjänkokouksessa 12. toukokuuta, jossa maaherran päätökseen ei tyydytty. Kokous päätti korjata vanhan sillan ja rakentaa uuden sillan puusta kevääksi 1835. Päätettiin myös lähettää [[Venäjän keisari|Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen]] valitus. Perusteluna maaherran määräyksen muuttamiselle mainittiin siltaosakkaiden köyhyys, katovuosienjoka takiajohtui katovuosista. Valituskirjelmässä epäiltiin jopa kiviarkkujen kestävyyttä, koska joki oli savipohjainen. Ja vaikka kiviarkkusillan rakentamisvelvoite säilyisi, aikatauluun anottiin joka tapauksessa parin vuoden lykkäystä.<ref>Konttijärvi, 2009, s.11</ref>
 
Maaherra laati keisarille muistion, jossa hän totesi, että puusillan rakennuskustannukset nousisivat erinäisten hankittavien tarvikkeiden takia noin 144 ruplaa enemmän kuin kiviarkkusillan kustannukset. Lisäksi puusillan rakentamisessa kuluisi päivälaistenpäiväläisten palkkaamiseen enemmän rahaa kuin puuaineksen hankintaan. Kiviarkkusillassa voitaisiin käyttää sillan läheisyydestä hankittuja lohkottuja kiviä. Hän piti myös neljän vuoden rakennusaikaa liian pitkänä – väliaikaisen sillan hoitokustannukset nousisivat turhan suuriksi.<ref>Konttijärvi, 2009, s.11</ref>
 
Valitus ei tuottanut toivottua tulosta,. vaan keisariKeisari määräsi 14. lokakuuta 1834, että kiviarkkusilta oli rakennettava ja kaikkien siltaosakkaiden oli osallistuttava sillan rakentamiseen. Sillan rakentamisaikataulu pysyi samana kuin maaherran päätöksessä.<ref>Konttijärvi, 2009, s.16</ref>
 
Epäselväksi jääneestä syystä pitäjänkokous luki keisarin päätöksen julki vasta 24. tammikuuta 1835, joten sillan valmistuminen siirtyi heti vuodella eteenpäin.<ref>Konttijärvi, 2009, s.16</ref>
 
== Rakentaminen ==
Varsinaisesta sillanrakennuksesta on jäänyt vähän asiakirjatietoa. Kivenlouhinta alkoi kuitenkin kesällä 1835 ja sen hoitivat kaksi talonpoikaa palkkanaan neljä hopearuplaa. Heitä avustamaan palkattiin [[Oulu]]sta ammattitaitoiset miehet. Kiviarkut pyydettiin rakentamaan jokiuomaan vuosina 1836 ja 1837. Sillan rakentaminen annettiin huutokaupalla urakoitsijalle. Urakoitsijan ja rakennusmestarin nimet eivät ole tiedossa.<ref>Konttijärvi, 2009, s.16</ref>
 
Siltaosakkaat olisivat halunneet F.A. Hällströmin valvomaan rakennustyötä, mutta Koskenperkausjohtokunta ei tätä sallinut. Myöhemmin Hällströmin todettiin kuitenkin ottaneen osaa sillanrakennukseen.<ref>Konttijärvi, 2009, s.16</ref>
 
=== Valmistuminen ===
SiltakatselmusToukokuun pidettiin1837 15puolivälin jälkeen ilmoitettiin sillan olevan valmis katselmukseen. heinäkuutaKaksi 1837[[lautamies]]tä, jolloinPehr sillanHimanko ja Johan Kivioja tekivät katselmuksen 15. heinäkuuta. Sillan todettiin olevan vaatimusten mukainen, tosin tervaus ja punamultamaalaus oli vielä tekemättä ja maantienmaantie rakenteisiinvaati piti tehdä pieniä muutoksialisätäyttöä. Puuttuvat työt lienee tehty loppuvuoden aikana.<ref>Konttijärvi, 2009, s.19</ref>
 
== Sillan käyttö ==
=== Siltaraha ===
Molemmilla Pyhäjoen silloilla perittiin siltarahaa kaikilta matkustajilta. Kunta antoi vuodeksi kerrallaan siltarahankannon eniten tarjoavalle. Vuonna 1895 siltarahan kannosta maksettiin 46 markkaa. Siltarahaa perittiin vuoden 1897 loppuun saakka.<ref>Konttijärvi, 2009, s.21</ref>
 
=== Tansseja ja kokoontumisia ===
Etelänkylän silta oli nuorison suosima kokoontumis- ja tanssipaikka, kuten muutkin sillat ja myös maantiet Pyhäjoella. Kuitenkin lopulta tanssiminen ja "temmeltäminen" koettiin ilmeisesti häiriöksi "matkustavaisille" ja "aroille hevosille". Oltiin huolissaan myös juopuneiden tappelun ja riitelyn aiheuttamasta nuorten "sivellisestä turmeltumisesta". Niinpä vuonna 1887 kokoontuminen ja tassiminen silloilla kiellettiin. Sota-aikoina "piirinpyöriäiset" olivat sallituja.<ref>Konttijärvi, 2009, s.21</ref>
 
== Sillan korjaukset ==
Siltaa on huollettu ja korjattu useaan otteeseen. Sillan kansi eli lava [[terva]]ttiin 1843<ref>Konttijärvi, 2009, s.19</ref> ja vuonna 1954 se uusittiin tervatuista lankuista. Samassa korjauksessa uusittiin kaidetolppien nupit ja kaiteet maalattiin [[keittomaali|punamultamaali]]lla ja tolpat öljymaalilla. Vuoden 1872 korjauksessa uusittiin lava, lavan alla pääkannattajien päällä olleet sillan pituussuuntaan nähden poikittaiset [[pelkka]]hirret uusittiin myös. Uudet osat tervattiin. Seuraava huoltotyö oli kannen tervaus 1887.<ref>Konttijärvi, 2009, s.21</ref> Lava uusittiin ja tervattiin taas vuonna 1895. Tuolloin uusittiin myös kaiteet, jotka maalattiin öljymaalilla kertaalleen harmaiksi. Pelkkahirret ja sillan "pännärit" eli poikkisiteet tervattiin 1902. Lava uusittiin ja tervattiin vuonna 1918.<ref>Konttijärvi, 2009, s.22</ref> Merkittävää korjausta varten pyydettiin puutavaratarjouksia vuonna 1921, mutta korjaus ei toteutunut.<ref>Aitta, 2004, s.112</ref>
 
Vuonna 1927 Pyhäjoen kunnanhallitus sai Oulun lääninkansliasta lähetepäätöksen molempien Pyhäjoen siltojen uusimisesta, mukana oli myös suunnitelmat ja kustannusarvio, jotka kunnanhallitus hyväksyi. Siltoja ei jostain syystä kuitenkaan rakennettu uudelleen.<ref>Konttijärvi, 2009, s.22</ref>
 
[[Oulainen|Oulaisten]] tiemestari Lundman tarkasti sillat useaan otteeseen ja hänen ehdotuksestaan uusittiin talvella 1929 päällimmäinen lankkukerros, joka oli Lundmanin mukaan "niin laho, että seipäällä alas kolistelee". Samassa yhteydessä uudistettiin myös pikkusiltojen kansia. Pikkusillat uusittiin vuonna 1934. Maantietä oikaistiin korjauksen yhteydessä. Seuraavan kerran sillan kansi uusittiin vasta sodan jälkeen vuonna 1948, jolloin myös osa sillan tuista uusittiin. TVH oli myöntänyt korjausiin 400&nbsp;000 markan määrärahan.<ref>Konttijärvi, 2009, s.22</ref> 1950-luvun alkupuolella sillalla sattui onnettomuus, jossa tansseihin matkalla ollut kuorma-auto ajoi kaiteesta läpi ja päätyi jokeen pyörät ylöspäin. Auton lavalla olleet ihmiset pääsivät pelastautumaan hyppäämällä, kukaan ei loukkaantunut.<ref>Konttijärvi, 2009, s.29</ref> Sillan kaiteet korjattiin tuolloin.<ref>Aitta, 2004, s.113</ref>
 
== Paikallisliikenteelle ja museosillaksi ==
[[Valtatie 8]] ylitti sillan vuoteen [[1963]] asti, jolloin uudet Pyhäjoen etelä - ja pohjoishaaran betonisillat valmistuivat. Etelänkylän ja Pohjankylän isosillat jäivät [[paikallistie]]lle.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25</ref> Molemmat puusillat olivat huonokuntoisia ja niiltä kiellettiin moottoriajoneuvoliikenne.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25</ref> Etelänkylän isonsillan purkamista harkittiin, purku-uhasta huolimatta silta kuitenkin tervattiin ja kaiteet korjattiin vuonna [[1966]].<ref>Konttijärvi, 2009, s.27</ref> Silta avattiin jalankulku- ja polkupyöräliikenteelle, jonkin ajan päästä myös moottoripyörien sallittiin ylittää silta. Aluksi suunnitelmissa oli korvata vanha silta edullisella kevytrakenteisella kevyen liikenteen sillalla. Sillan lakkauttamista kokonaankin pohdittiin, mutta kulkuyhteys päätettiin säilyttää. Ei haluttu, että kevyt liikenne kulkisi [[Valtatiet Suomessa|valtatie]]sillan kautta. Uuden sillan rakentaminenkin olisi tullut kalliiksi, joten silta päätettiin säilyttää ja korjata se kevyttä ajoneuvoliikennettä varten.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25</ref> Korjaustyö tehtiin vuosina 1974–1975 ja sillalle sallittiin kevyt ajoneuvoliikenne, painorajoitus oli 6 tonnia.<ref>Konttijärvi, 2009, s.2726</ref>▼
 
Etelänkylän isosilta valittiin [[Museosilta|museosillaksi]] vuonna 1982.<ref>Konttijärvi, 2009, s.7</ref>
== Museosillaksi ==
▲[[Valtatie 8]] ylitti sillan vuoteen [[1963]] asti, jolloin uudet Pyhäjoen etelä - ja pohjoishaaran betonisillat valmistuivat. Etelänkylän ja Pohjankylän isosillat jäivät [[paikallistie]]lle.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25</ref> Molemmat puusillat olivat huonokuntoisia ja niiltä kiellettiin moottoriajoneuvoliikenne.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25</ref> Etelänkylän isonsillan purkamista harkittiin, purku-uhasta huolimatta silta kuitenkin tervattiin ja kaiteet korjattiin vuonna [[1966]].<ref>Konttijärvi, 2009, s.27</ref> Silta avattiin jalankulku- ja polkupyöräliikenteelle, jonkin ajan päästä myös moottoripyörien sallittiin ylittää silta. Aluksi suunnitelmissa oli korvata vanha silta edullisella kevytrakenteisella kevyen liikenteen sillalla. Sillan lakkauttamista kokonaankin pohdittiin, mutta kulkuyhteys päätettiin säilyttää. Ei haluttu, että kevyt liikenne kulkisi [[Valtatiet Suomessa|valtatie]]sillan kautta. Uuden sillan rakentaminenkin olisi tullut kalliiksi, joten silta päätettiin säilyttää ja korjata se kevyttä ajoneuvoliikennettä varten. Korjaustyö tehtiin vuosina 1974–1975 ja sillalle sallittiin kevyt ajoneuvoliikenne, painorajoitus oli 6 tonnia.<ref>Konttijärvi, 2009, s.27</ref>
 
Silta kuuluu [[Museovirasto]]n inventoimiin [[Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa|valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin]] parinkymmenen muun [[Tiehallinto|Tiehallinnon]] museosillan kanssa ''Museosilta''-teemakohteessa.<ref>{{RKY|id=4845| Nimi = Museosilta - Pyhäjoki}}</ref>
 
== Pyhäjoensuun muut sillat ==
=== Pikkusillat ===
Etelänkylän siltapaikallaisonsillan rakentamisen aikaan uusittiin keväällä 1837 myös neljä pikkusiltaa. Pikkusillat ja niiden alla olleet tulvauomat sillan nousupenkereessä ja maantiessä vähensivät siltaan ja tiehen kohdistuvia [[tulva]]sta aiheutuvia rasituksia. Pikkusillat olivat puurakenteisia yksiaukkoisia siltoja ja sijaitsivat peräkkäin noin 150 metrin matkalla. Sittemmin lisäuomat on täytetty ja pikkusillat purettu, viimeisenä purettiin lähinnä isosiltaa sijainnut Etelänkylän pikkusilta n:o 1 vuonna 1981.<ref>Konttijärvi, 2009, s.16-18</ref>
 
=== Pohjankylän isosilta ===
Pyhäjoen pohjoisen suuhaaran ylittänyt Pohjankylän isosilta valmistui hieman Etelänkylän siltaa myöhemmin, tiettävästi keväällä 1849. Silta oli rakenteeltaan Etelänkylän sillan kaltainen, paitsi että siinä oli vain yhdenkertaiset vinotuet. Pohjankylän sillan perustus oli samantapainen kuin Etelänkylän sillassa, mutta paremmin tehty.<ref>Konttijärvi, 2009, s.20</ref> Valtatien uusien siltojen valmistuttua myös Pohjankylän vanha puusilta todettiin huonokuntoiseksi, mutta korjauskelpoiseksi ja silta korjattiin. Se uusittiin vuonna [[1981]] rakentamalla vanhan sillan kiilakivisten maatukien ja virtapilareiden varaan uusi 66 metriä pitkä ja 12 metriä leveä betonisilta.<ref>Konttijärvi, 2009, s.26</ref>
 
Rivi 80 ⟶ 102:
 
===Viitteet===
{{Viitteet|sarakkeet=3}}
 
== Aiheesta muualla ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Etelänkylän_isosilta”