Wikipedia

Ero sivun ”Vanha Suomi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 156 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[File:Coat of arms of Vyborg Governorate 1797.jpg|thumb|Vaakuna Viipurin kuvernementin kartastossa 1797, Kansallisarkisto]] '''Vanha Suomi''' on [[Viipuri]]n kuvernementin alue, joka siirtyi [[Ruotsi]]lta [[VenäjäVenäjän keisarikunta|Venäjän]]n valtaan vuosina [[1721]] ja [[1743]]. Vanha Suomi yhdistettiin [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an vuonna [[1812]]. Vuodesta 1803 '''Viipurin kuvernementti''' tunnettiin nimellä '''Suomen kuvernementti'''.<ref>[http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=AM&avain=19818.KA Arkistonmuodostaja: Viipurin kuvernementinhallitus II] - kansallisarkisto</ref> Nimitys Vanha Suomi on suomalaisittain katsottuna hieman epäjohdonmukainen. Ymmärrettäväksi se tulee katsottaessa asiaa venäläisittäin: Vanhan Suomen alue liitettiin keisarikuntaan lähes sata vuotta ennen muuta (Uutta) Suomea.
 
== Suuri Pohjan sota — Vanha Suomi syntyy ==
[[Image:Kartta_vanha_suomi.png|right|350px|thumb|Vanhan Suomen kartta]]
{{Pääartikkeli|[[Suuri Pohjan sota]]}}
Vanha Suomi syntyi [[Suuri Pohjan sota|suuren Pohjan sodan]] seurauksena vuonna 1721. Ruotsi joutui vuonna [[1700]] yksin sotaan Venäjää, [[Tanska]]-[[Norja]]a, [[Preussi]]a ja [[Saksi]]-[[Puola]]a vastaan. Alkumenestyksestään huolimatta kääntyi sota Ruotsille tappiolliseksi kuningas [[Kaarle XII]]|Kaarle XII:n]] kärsittyä murskatappion Venäjää vastaan [[Pultavan taistelu]]ssa vuonna [[1709]]. Etulyöntiasemansa turvin Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta vuosien [[1710]]–[[1715]] kuluessa. Suomen valtauksesta alkoi [[isoviha]], vuoteen 1721 saakka kestänyt venäläismiehitys Suomessa.
 
Ruotsin ja Venäjän väliset vihollisuudet suuressa Pohjan sodassa päättänyt [[Uudenkaupungin rauha]] solmittiin vuonna 1721. Rauhansopimuksen yhteydessä siirtyi [[Käkisalmen lääni]]n etelä- ja keskiosat sekä pääosa [[Viipurin lääni]]stä Venäjän haltuun. Alueliitoksen myötä syntyi Viipurin kuvernementti, myöhemmin Vanhaksi Suomeksi kutsuttu alue. Alkuperäiseen Vanhan Suomen alueeseen sisältyivät myös [[Viipuri]]n, [[Käkisalmi|Käkisalmen]] ja [[Sortavala]]n kaupungit.
Rivi 10 ⟶ 11:
 
== Hattujen sota — Vanha Suomi laajenee ==
{{Pääartikkeli|[[Hattujen sota]]}}
 
Ruotsin revanssinhaluinen [[hattupuolue]] ryhtyi Venäjän vastaiseen sotaan vuonna [[1741]] tavoitteenaan kostaa suuren Pohjan sodan aikaiset nöyryytykset ja vallata ainakin osa Ruotsin sodassa menettämistä alueista takaisin. Ruotsin armeija oli varustautunut sotaan heikosti ja Suomen alue joutui venäläismiehityksen alaiseksi kuten suuressa Pohjan sodassakin. Vuonna [[1743]] solmittuun rauhaan saakka kestänyttä miehitystä kutsutaan [[pikkuviha]]ksi.
 
[[Hattujen sota]] päättyi [[Turun rauha]]an, jossa Ruotsin ja Venäjän välistä rajaa siirrettiin edelleen lännemmäksi ja uudeksi rajaksi muodostui [[Kymijoki]] ja siihen laskeva [[Mäntyharjun reitti]]. Pohjoisemmassa rajalinja halkoi [[Saimaa]]ta pirstoen sen useampaan osaan rajanaapureiden kesken. Raja teki koukkauksen [[Savonlinna]]n kohdalla liittäen tämän Saimaan solmukohdan osaksi Venäjää. Sen sijaan [[Puumala]], toinen Saimaan kapeikko, jäi Ruotsille. Vesitie eteläiseltä Saimaalta pohjoiselle kulki väistämättä sekä Puumalan että Savonlinnan kautta. Viipurin kuvernementtiin liitetyillä alueilla sijaitsivat Savonlinnan lisäksi [[Hamina]]n ja [[Lappeenranta|Lappeenrannan]] kaupungit sekä kyseisissä kaupungeissa sijainneet Ruotsin rajalinnoitukset.
 
== Lahjoitusmaajärjestelmä ==
Vanhan Suomen yhteiskunnallisia oloja vaikeimmin vaivannut ongelma oli [[lahjoitusmaajärjestelmä]]. Keisarille palveluksia tehneelle yläluokalle lahjoitetut lahjoitusmaat kavensivat merkittävästi niillä asuneiden [[talonpoika|talonpoikien]] vapautta ja taloudellista toimeentuloa. Lahjoitusmaiden talonpoikien asema heikkeni lähelle Venäjän [[maaorjamaaorjuus|maaorjien]] asemaa. Erityisesti lahjoitusmaiden isäntien eli [[donataari]]en oikeus määrätä alustalaistensa verotuksesta hiersi heidän ja talonpoikien välejä niin Vanhan Suomen aikana kuin alueen Suomen suuriruhtinaskuntaan liittämisen jälkeenkin. Samoin isäntien käyttämät ruumiilliset kuritukset, kuten maaorjille Venäjällä, olivat törkeä loukkaus talonpoikien oikeuksia kohtaan.▼
 
▲Vanhan Suomen yhteiskunnallisia oloja vaikeimmin vaivannut ongelma oli [[lahjoitusmaajärjestelmä]]. Keisarille palveluksia tehneelle yläluokalle lahjoitetut lahjoitusmaat kavensivat merkittävästi niillä asuneiden [[talonpoika|talonpoikien]] vapautta ja taloudellista toimeentuloa. Lahjoitusmaiden talonpoikien asema heikkeni lähelle Venäjän [[maaorja|maaorjien]] asemaa. Erityisesti lahjoitusmaiden isäntien eli [[donataari]]en oikeus määrätä alustalaistensa verotuksesta hiersi heidän ja talonpoikien välejä niin Vanhan Suomen aikana kuin alueen Suomen suuriruhtinaskuntaan liittämisen jälkeenkin. Samoin isäntien käyttämät ruumiilliset kuritukset, kuten maaorjille Venäjällä, olivat törkeä loukkaus talonpoikien oikeuksia kohtaan.
 
Lahjoitusmaakysymys ratkesi vasta autonomian aikana 1870-luvulle mennessä kun [[Suomen valtio]] osti lahjoitusmaat donataareilta. Talonpojat saivat lunastaa viljelemänsä maat [[perintötila|perintötiloikseen]] edullisten ja pitkäaikaisten valtionlainojen avulla.
Rivi 31:
Venäjään liittäminen toi Vanhan Suomen [[ortodoksisuus|ortodoksiselle väestölle]] helpotusta Ruotsin vallan aikaiseen syrjintään verrattuna. Ortodoksit saattoivat harjoittaa uskontoaan vapaasti ja [[Laatokka|Laatokan]] alueen [[luostari]]t pystyivät käynnistämään toimintansa uudestaan. Monikansallinen ja useista uskontokunnista koostuva Venäjä suvaitsi Vanhan Suomen luterilaisen väestön uskontoa varsin hyvin. Vanhan Suomen luterilaiset papit saivat käydä koulunsa edelleen [[Turku|Turussa]] ja [[Turun piispa]] vihki edelleen pappeja virkoihinsa myös Vanhan Suomen alueella. Rajaseudun halkaistujen [[seurakunta|seurakuntien]] jäsenet saivat myös käydä kirkossa valtakunnan rajan yli. Kirkon ylin valta siirtyi kuitenkin venäläisten käsiin. Vanhan Suomen luterilaista kirkkoa hallinnoitiin yhdessä Venäjän muiden ei-ortodoksisten kirkkokuntien kanssa.
 
Vanhan Suomen alue kärsi varsin paljon toistuvien sotien seurauksena, mutta jälleenrakennusta auttoi [[Suomenlahti|Suomenlahden]] pohjukkaan perustetun Pietarin kaupungin ostovoima. Alueen talous monipuolistui ja kaupunkiin rahdattiin elintarvikkeita, rakennustarpeita ja polttopuuta. Venäjä ei harjoittanut Ruotsin kaltaista [[merkantilismi|merkantilistista talouspolitiikkaa]], mikä osaltaan edisti Vanhan Suomen talouskehitystä. Vanhan Suomen alueella sai kaataa metsää sahateollisuuden tarpeisiin, minkä ansiosta alueelle nousi kukoistava [[sahateollisuus]]. Vanhassa Suomessa otettiin käyttöön Ruotsin mallin mukaisia sahauskieltoja vasta [[1700-luku|1700-luvun]] lopulla. Nämäkään kiellot eivät ulottuneet yläluokan hallitsemille lahjoitusmaille. Vanhan Suomen alueella sai myös harjoittaa kaupankäyntiä maaseudulla eikä maatilojen halkomiselle asetettu Ruotsin kaltaisia rajoituksia. Toisaalta alueen poikki kulki useita maatullirajoja, jotka vaikeuttivat liikkumista ja kauppaa.
 
Aluetta hallinneen apatian ja vierasmaalaisen yläluokan takia sieltä ei ole juurikaan jäänyt merkittäviä henkilöitä historiaan. Ainoa muita huomattavampi on [[Frans David Alopaeus|David Alopaeus]], Viipurissa syntynyt virkamies, joka toimi keisarillisessa hallinnossa monissa tehtävissä, mm.muun muassa Venäjän lähettiläänä [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopan]] maissa.
 
== Venäjä kiristää otettaan Vanhasta Suomesta ==
Vanhan Suomen, kuten monien muidenkin keisarikunnan osien, itsenäisyyttä ryhdyttiin rajoittamaan 1700-luvun loppupuolella keisarinna [[Katariina II]]|Katariina II:n]] käynnistämän venäläistämisohjelman myötä. Venäjästä ryhdyttiin luomaan yhtenäisesti hallittua valtakuntaa. Osa keisarinnan uudistuksista jouduttiin myöhemmin kumoamaan, mutta hajanaisen keisarikunnan ja alueellisten erioikeuksien aika alkoi olla ohi. Merkittävimmän poikkeuksen venäläistämiskehityksestä teki vuonna [[1809]] syntynyt Suomen autonominen suuriruhtinaskunta.▼
 
▲Vanhan Suomen, kuten monien muidenkin keisarikunnan osien, itsenäisyyttä ryhdyttiin rajoittamaan 1700-luvun loppupuolella keisarinna [[Katariina II]]:n käynnistämän venäläistämisohjelman myötä. Venäjästä ryhdyttiin luomaan yhtenäisesti hallittua valtakuntaa. Osa keisarinnan uudistuksista jouduttiin myöhemmin kumoamaan, mutta hajanaisen keisarikunnan ja alueellisten erioikeuksien aika alkoi olla ohi. Merkittävimmän poikkeuksen venäläistämiskehityksestä teki vuonna [[1809]] syntynyt Suomen autonominen suuriruhtinaskunta.
 
Toinen Vanhaa Suomea tiukemmin Venäjään kiinnittänyt 1700-luvun loppupuolen hanke oli Ruotsia vastaan käydyn [[Kustaa III:n sota|Kustaa III:n sodan]] kokemusten perusteella käynnistetty laajan [[Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä]]n rakennustyö. Maineikkaan kenraali [[Aleksandr Suvorov]]in johdolla toteutetun hankkeen myötä luotiin Vanhaan Suomeen useista sisäkkäisistä linnoitusketjuista koostuva linnoitusjärjestelmä jonka tehtävänä oli torjua mahdollisen Ruotsin puoleisesta Suomesta Pietaria kohti suunnatut hyökkäykset. Tällöin Suomen alueelle muutti pysyvästi tuhansia ei-suomalaisia, lähinnä venäläisiä sotilaita ja [[baltiansaksalaiset|baltiansaksalaisia]] upseereita ja virkamiehiä.
 
==Vanha Suomi liitetään Suomen suuriruhtinaskuntaan==
Vaikka Vanha Suomi ei yleisen käsityksen vastaisesti varsinaisesti taantunutkaan Venäjän vallan alla, se jäi etenkin yhteiskunnallisessa kehityksessä jälkeen Ruotsin puoleisen Suomen ripeästä kehityksestä 1700-luvulla. Talonpoikiin kohdistunut venäläisen aateliston mielivalta loi aluetta leimanneen apatian taloudessa muutenkin. Loputkin Suomesta liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuosina [[1808]]—–[[1809]] käydyn [[Suomen sota|Suomen sodan]] ja sitä seuranneen [[Haminan rauha]]n yhteydessä. Samalla ryhdyttiin niin Suomessa kuin keisarin hovissa puuhaamaan Vanhan Suomen liittämistä muun Suomen, eli Venäjältä käsin katsottuna Uuden Suomen yhteyteen.
 
Yhdistymishankkeella tavoiteltiin kansallisesti yhtenäisen [[autonomia|autonomisen]] alueen muodostamista ikään kuin Ruotsin mallin mukaisen modernin valtion kokeilukentäksi ja näyteikkunaksi [[Eurooppa]]an keisarin hyväntahtoisuuden merkkinä. Samalla uskottiin taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti Ruotsin puoleisesta Suomesta jälkeenjääneen Vanhan Suomen kurovan isoveljensä etumatkan kiinni. Alueliitoksen toivottiin myös kasvattavan suomalaisten uskollisuutta uutta hallitsijaansa kohtaan. Elettiinhän Euroopassa yhä [[Napoleonin sodat|Napoleonin sotien]] levotonta aikakautta. Lopullisesti päätös Vanhan Suomen liittämisestä Suomen suuriruhtinaskuntaan sinetöityi keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I:n]]:n vuoden [[1811]] lopulla antamalla dekreetillä (käskykirjeellä). Liitos astui voimaan vuodenvaihteessa [[1812]]. Entisen Vanhan Suomen alue muodosti siitä lähtien [[Viipurin lääni]]n.
 
Uuteen Suomeen liittämisen jälkeen ulottuivat suuriruhtinaskunnan lait ja autonominen asema myös Vanhaan Suomeen. Alueliitos toteutui olosuhteisiin nähden varsin kivuttomasti, ja Vanha Suomi kuroi nopeasti kiinni suuriruhtinaskunnan edellisellä vuosisadan ottaman etumatkan yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Alueen läheisyys alati kasvavaan Pietarin kaupunkiin auttoi etenkin Vanhan Suomen taloudellista kehitystä. Ainoastaan lahjoitusmaajärjestelmä ja sen edelleen aiheuttamat ristiriidat jäivät pidemmäksi aikaa (lunastus kesti lähes 60 vuotta) muistuttamaan Uuden ja Vanhan Suomen satavuotisesta valtiollisesta erosta.
 
== Vaakunat ==
 
[[File:Coat of arms of Vyborg Governorate.jpg|thumb|Vanhan Suomen vaakuna 1788–1811]]
Viipurin kuvernementin ensimmäisessä vaakunassa oli punainen yläkenttä ja sininen alakenttä. Edellisen aseistetut käsivarret edustivat [[Viipurin lääni]]ä ja jälkimmäisen kurki [[Käkisalmen lääni]]ä. Vuonna 1788 tämä vaakuna siirrettiin [[ Käkisalmi | Käkisalmen kaupungille]] ja korvattiin [[Karjalan historiallinen maakunta | Karjalan vaakunaan]] pohjautuvalla vaakunalla. Molemmat sapelit olivat kuitenkin suippoja ja kumpikin käsivarsi oli kultahaarniskoitu: vaakuna ei kuvannut sotaa, vaan aseveljeyttä. Kruunuja oli kaksi allekkain: entinen kuninkaallinen alue oli keisarin suojeluksessa.<ref>Aulis Oja: Viipurin kuvernementon ja sen kaupunkien vaakunat, Kalevalaseuran vuosikirja 1973</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanha_Suomi”