Ero sivun ”Van der Waalsin voima” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Kuva:vanderwaals-atomit.png|frame|200px|Pallomuotoja on yksi kappale, mutta ovaalia voidaan kiertää, joten ovaalimaisia tiloja on useampia kuin pallomaisia.]]
'''Van der Waalsin voimat''' ovat molekyylien välisiä heikkoja voimia, jotka ilmentyvät, kun molekyylit ovat korkeintaan 0,3-03–0,4 [[nanometri]]n (3-4 &times; 10<sup>-10</sup> m) etäisyydellä toisistaan.<ref name="Brock12">{{Kirjaviite | Tekijä=Madigan, Michael et al. | Nimeke=Brock Biology of Microorganisms | Kappale=3 | Sivu=52 | Julkaisupaikka=San Francisco | Julkaisija=Pearson Benjamin Cummings | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 0-321-53615-0 | Viitattu=16.1.2009 | Kieli={{en}} }}</ref> Van der Waalsin voimat johtuvat molekyylien polarisaatiosta dipoleiksi, erityisesti [[Londonin voima|Londonin voimiin]], jotka johtuvat satunnaisesta elektronitiheyden vaihteluista. Voima on nimetty [[Johannes Diderik van der Waals]]in mukaan. Van der Waalsin voimia kutsutaan myös dispersiovoimiksi. Alun perin termiä on käytetty kaikista molekyylien välisistä voimista.
 
Van der Waalsin voimia esiintyy kaikilla aineilla, mutta ne ovat heikkoja. Jalokaasujen koheesio selittyy van der Waalsin voimalla. Jalokaasujen matalat sulamis-, ja kiehumispisteet osoittavat miten heikkoja van der Waalsin voimat yksinään ovat: helium esimerkiksi nesteytyy vain neljä astetta [[Absoluuttinen nollapiste|absoluuttisen nollan]] yläpuolella eikä kiteydy lainkaan normaalipaineessa.