Ero sivun ”Tuulimylly” versioiden välillä

Ns. jalka- eli [[varvasmylly]]n jalusta eli varvas, johon myllyn ristikkojalka kiinnittyy, on matala. Myllyn pystytukki eli tammi voi olla kuitenkin pitkä, niin että koko myllyn korkeus on useita metrejä. Jos myllyrakennus eli -aitta on kevyt, siivet on joskus tarpeen tukea jalustaan kiinnitetyllä A-pylväällä. Mylly seisoo ja kääntyy tammen varassa eli tuulta vastaan käännetään koko myllyaitta. Isossa jalkamyllyssä on välilattia, jonka yläkerroksessa sijaitsevat voimansiirtolaitteet ja monesti myös jauhinkivet, alakerroksessa taas jauhotorvi ja mahdollinen siipien jarrulaite. Pienissä myllyissä koko koneisto on yhdessä kerroksessa. Jalkamyllyn koneistossa on rautainen vaakasuora siipiakseli, joka pyörittää puisen hammasrattaan kautta pystysuorassa olevaa katkaistun kartion muotoista voimansiirtoratasta eli ns. lyhtyä. Siihen on kiinnitetty myllynkiven silmään menevä rautainen pystyakseli, joka taas pyörittää ns. siiliraudan avulla ylempää myllynkiveä. Jauhettavat jyvät valutetaan kivien väliin laajemmasta jyvätuutista ohuemman putken eli ns. porsaan kautta. Valmiit jauhot valuvat säkkeihin puista jauhotorvea myöten, jonka päässä on suljettava luukku. Jauhatuksen karkeutta säädetään kivien etäisyyden avulla. Esimerkiksi kainuulainen [[rieska]]jauho on karkeaa, muu leipäjauho hienompaa ja [[ohra]]vellin jauho hyvin hienoksi jauhettua. Myllynkiviä joudutaan välillä myös teroittamaan.

 

Kehittyneemmässä myllyssä vain osa myllyrakennuksesta käännetään tuuleen. Ylimmältä osaltaan käännettäviä tuulimyllyjä on Suomessa kutsuttu [[harakkamylly]]iksi, koska niissä on pitkä häntäpuu, eli ne muistuttavat pyrstöään heiluttavaa kääntyilevää [[harakka]]a. Harakkamyllyn jauhatuslaitteet ovat myllyn alaosassa, koneet ja siivet yläosassa. Kehittynein eli ns. mamsellimylly toimii samalla periaatteella, mutta siinä erikseen liikkuva yläosa on laakeroitu alaosaan, jonka kanssa se muodostaa yhtenäisen ääriviivoiltaan leningin kaltaisen rakennelman. Hollantilaiset myllyt ovat yleensä juuri mamsellityyppisiä. Etelä- ja Lounais-Suomeen sekä [[Häme]]eseen ensin tulleet mamsellimyllyt yleistyivät sisämaassa vasta [[1800-luku|1800-luvun]] lopulla eivätkä koskaan ehtineet [[Savo]]on, ennen kuin tullimyllyjen aika oli jo ohi.