Ero sivun ”Pitkien puukkojen yö” versioiden välillä

'''Pitkien puukkojen yö''' (saks. ''{{k-de|Reichsmordwoche''}}, ''Röhm-Putsch'' tai ''Nacht der langen Messer'') oli [[Adolf Hitler]]in kesällä 1934 toimeenpanema poliittinen puhdistus, jonka yhteydessä surmattiin hänen tunnettuja vastustajiaan. Pitkien puukkojen yöksi sanotaan [[30. kesäkuuta]] ja [[1. heinäkuuta]] [[1934]] välistä yötä. Hitler itse ilmoitti [[13. heinäkuuta]] [[Saksan valtiopäivät|valtiopäivillä]], että kuolleita olisi ollut 77,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = William L. Shirer | Nimeke = Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I| Vuosi = 2001| Sivu = 261 | Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Gummerus| Tunniste = ISBN 951-20-4601-6}}</ref> mutta uhrien todellisen määrän epäillään nousseen yli tuhannen.<ref>Shirer s. 261</ref>. Puhdistuksen kohteiksi joutuivat johtavat [[strasserismi]]n kannattajat [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|NSDAPnatsipuolueessa]]-puolueessa, useat Hitleriä vastustaneet [[konservatismi|konservatiiviset]] poliitikot sekä erityisesti [[Sturmabteilung]]in eli SA:n johto.

SASturmabteilung oli kesällä [[1933]] saavuttanut [[natsipuolue]]ennatsipuolueen sisällä merkittävän aseman. Siinä oli 2,5 miljoonaa miestä.<ref>Shirer s. 250</ref>. Monet SA:n jäsenet ottivat vakavasti puolueen nimeen sisältyvät sanat [[sosialismi]] ja [[kansallissosialismi]] ja paheksuivat Adolf Hitleriä ja muita puolueen johtohahmoja näiden toisenlaisista ajatuksista. Tuloksena oli, että SA alkoi erkaantua puoluejohdosta. Se halusi muutoksia puolueeseen tavoitteenaan merkittävät sosiaaliset ja taloudelliset muutokset. Tavoitteena oli myös Saksan armeijan[[Reichwehr]]in ja SA:n sulauttaminen siten, että Röhmistä tulisi sotaministeri.<ref>Shirer s. 251</ref>.

Vuonna 1934 Hitlerillä oli jo [[natsi-Saksa|Saksassa]] kaikki valta käsissään, mutta hän pelkäsi [[vallankaappaus]]ta ja asemansa menettämistä. Salaliittoja koskevat huhut lisäsivät jännitteitä<ref>Shirer s. 253</ref> tilanteessa, jossa [[Hermann Göring]], [[Joseph Goebbels]], [[Heinrich Himmler]] ja [[Reinhard Heydrich]] muodostivat toisen puolen ja SA:n johtaja [[Ernst Röhm]] toisen. SA oli siten Hitlerin vallalle ainoa jäljellä ollut uhka.

Röhmin ja hänen väkivaltaisen järjestönsä voima pelotti muita. Göring ja Himmler pyysivät Heydrichia väärentämään todisteet, joiden mukaan Röhm olisi saanut [[Ranska]]sta 12 miljoonaa D-markkaa Hitlerin syrjäyttämiseksi.{{lähde}} Himmler esitti "todisteet"”todisteet” Hitlerille ja lisäsi oman epäilynsä, että Röhmillä olisi aikomus käyttää SA:ta apunaan Hitlerin syrjäyttämisessä.

Hitler oli aina pitänyt Röhmistä, olihan tämä ensimmäisiä natsipuolueen jäseniä ja osallistunut Hitlerin kanssa muun muassa vuonna 1923 [[Oluthallikaappausoluttupavallankaappaus|Oluthallikaappaukseenoluttupavallankaappaukseen]]. Mutta Hitler oli kasvavan paineen alla, ja siksi SA:n valtaa oli vähennettävä. Saksalaiset sotilasjohtajat eivät pitäneet Röhmin ehdotuksista, joiden mukaan armeija pitäisi sulauttaa suurempaan SA:han, ja Hitleriä kannattaneet teollisuusjohtajat olivat huolissaan SA:n sosialistisista ajatuksista. Armeija oli myös huolissaan SA:n koosta: alkuvuodesta 1934 sen jäsenmäärä oli 2,5 miljoonaa, kun taas armeijan koko oli rajoitettu [[Versaillesin rauhansopimus|Versaillesin rauhansopimuksessaVersailles’rauha]]nsopimuksessa 100&nbsp;000 mieheen. Kansallissosialistisen puolueen jäsenet eivät myöskään pitäneet Röhmistä ja muutamasta muusta SA:n johtajasta näistä esitettyjen [[homoseksuaalisuus]]väitteidenhomoseksuaalisuusväitteiden vuoksi.{{lähde}}

Koska nämä kaikki ryhmät olivat Röhmiä vastaan, Hitler päätti toimia. Hän määräsi kaikki SA:n johtajat osallistumaan [[Bad Wiessee]]ssä [[München]]in ulkopuolella olevassa Hanselbauer-nimisessä täysihoitolassa järjestettävään kokoukseen. Hitler määräsi 30. kesäkuuta henkilökohtaisesti Röhmin pidätyksestä, minkä [[Alfred Rosenberg]]in päiväkirjat todistavat. Hitler itse osallistui Bad Wiesseen operaatioon.<ref name="Shirer s. 259">Shirer s. 259</ref>.

Seuraavien tuntien aikana myös muut SA:n johtajat pidätettiin, ja monet heistä ammuttiin heti. Todennäköisesti Hitlerin alkuperäinen tarkoitus oli tuomita Röhm oikeudessa, mutta hän päätti kuitenkin, että Röhmin on kuoltava. Hitler käski, että Röhmille on tarjottava mahdollisuutta [[itsemurha]]an, mutta loppujen lopuksi hänet ammuttiin.<ref name="Shirer s. 259"/>. Hitler selvitti puhdistuksella välinsä moneen vanhaan vastustajaansa, joista [[Gregor Strasser]], [[Gustav Ritter von Kahr]], kenraali [[Kurt von Schleicher]] ja [[Edgar Julius Jung]] murhattiin, [[Franz von Papen]] määrättiin kotiarestiin.

[[3. heinäkuuta]] annettiin lakiesitys ''Gesetz über Maßnahmen zur Staatsnotwehr'', joka oikeutti tehdyt toimet jälkikäteen "laillisen”laillisen valtion itsepuolustuksen"itsepuolustuksen” nimissä.

Hitler ilmoitti puhdistuksesta [[13. heinäkuuta]] väittäen, että 61 oli teloitettu, 13 ammuttu heidän vastustaessaan pidätystä ja kolme oli tehnyt itsemurhan. Ilmoituksessa hän sanoi: "Jos”Jos joku moittii minua ja kysyy, miksi en vienyt asiaa normaaliin tuomioistuimeen, en voi sanoa muuta kuin, että sillä hetkellä olin vastuussa Saksan kansan kohtalosta ja siksi minusta tuli Saksan kansan korkein tuomiovallan haltija ({{k-de|oberster Gerichtsherr}})."”<ref>Shirer s. 264</ref>

Puhdistuksen seurauksena Hitler vahvisti kannatuksensa [[Reichswehr]]issaReichswehrissa. [[SS]]-joukot irrotettiin SA:sta [[26. heinäkuuta]], ja [[Reichsführer-SS]] Himmleristä tuli Saksan poliisin ylin johtaja (''Chef der Deutschen Polizei''), joka oli vastuussa ainoastaan Hitlerille. [[Victor Lutze]]sta tuli SA:n uusi johtaja, ja SA menetti pian merkityksensä natsien hallintokoneistossa.