Ero sivun ”Emil Schybergson” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo, kh |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Emil Schybergsonin isä oli turkulainen [[oikeusneuvosmies]] Arvid Magnus Schybergson. Schybergson kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1872 ja valmistui filosofian maisteriksi 1877, lakitieteen kandidaatiksi 1880 ja varatuomariksi 1887. Hän työskenteli [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] eri konttoreissa ja 1890–1896 [[Helsinki|Helsingin]] [[maistraatti|maistraatin]] [[oikeusneuvosmies|oikeusneuvosmiehenä]]. Schybergson siirtyi kuitenkin asteittain liike-elämän puolelle noustessaan Helsingin Kansanpankin puheenjohtajaksi 1893; kun Kansanpankin seuraajaksi perustettiin liikepankki [[Privatbanken i Helsingfors]] vuonna 1896, hänestä tuli sen täysipäiväinen toimitusjohtaja.
Schybergson oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen ja hänet valittiin [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|valtiopäiville]] porvarissäädyn edustajaksi toistuvasti vuosina 1885–1900 sekä 1905–1906. Ruotsalaisen puolueen muiden poliitikkojen tavoin hän kannatti [[sortokaudet|sortovuosien]] aikana perustuslaillista vastarintaa, ja kuului lähetystöön, joka kävi valittamassa keisarille Helsingissä 1902 tapahtuneesta kasakoiden riehumisesta. Kesällä 1904 Schybergson karkoitettiin mielipiteidensä vuoksi [[
Schybergson oli ahkera yhteiskunnallinen kirjoittaja, osallistui [[Finsk Tidskrift]]in ja [[Aftonposten]]in toimittamiseen sekä useiden lautakuntien ja komiteoiden toimintaan. Hän oli RKP:n edustajana eduskunnassa vuosina 1907–1909 ja 1910–1919 ja kuului myös puolueen keskushallitukseen, joskin erosi puolueen eduskuntaryhmästä kahdesti. Schybergson oli useasti eduskunnan pankkivaliokunnan puheenjohtajana sekä toisena varapuhemiehenä vuosien 1913 ja 1918 valtiopäivillä. Hän kuului myös eduskunnan lähetystöön, joka lokakuussa 1918 matkusti Saksaan ilmoittamaan Hessenin prinssi [[Friedrich Karl]]ille [[Suomen kuningaskuntahanke|Suomen kuninkaanvaali]]n lopputuloksesta.
| |||