Ero sivun ”Neuvostoliiton asevoimat” versioiden välillä

'''Neuvostoliiton asevoimat''', (lyhyemmin ''neuvostoarmeija'') oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] armeija, joksi [[puna-armeija|työläisten ja talonpoikien punainen armeija]] muutettiin [[1946]]. Samana vuonna muutettiin aatteellisesta valtiollisemmaksi myös muita Neuvostoliiton instituutioita. Kansankomissariaateista tuli ministeriöitä ja kansankomissaareista ministereitä.

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] seurauksena neuvostolaisia joukkoja jäi [[Itä-EurooppaanEurooppa]]an [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin rauhansopimuksenkin]] tultua allekirjoitetuksi. Se päätti toisen maailmansodan monen maan osalta. Jännitystä aiheuttavaksi kysymykseksi jäi [[Saksan jako]] sekä mahdollinen kysymys Saksan yhdistämisestä samoin kuin Itä-Euroopan maiden ulkopolitiikka suhteessa Neuvostoliittoon. [[Eurooppa|Euroopan]] ulkopuolella Neuvostoliiton armeija antoi asiantuntija-apua ja teknistä apua monissa [[siirtomaasota|siirtomaasodissa]] Aasiassa[[Aasia]]ssa, [[Latinalainen Amerikka|Latinalaisessa Amerikassa]] ja [[Afrikka|Afrikassa]] entisiä [[siirtomaavalta|siirtomaavaltoja]] vastaan taistelleille [[Marxismimarxilaisuus|marxilaisille]] tai sellaisiksi julistautuneille vapautusliikkeille. [[Korean sota|Korean sodassa]] Neuvostoliiton ilmanvoimat tarjosi jopa hävittäjälentäjiä [[Korean demokraattinen kansantasavalta|Pohjois-Korealle]] kiinalaisten[[kiina]]laisten tapaan ja [[Vietnamin sota|Vietnamin sodassa]] tekninen apu oli merkittävää muun muassa ilmatorjunnan osalta.

[[Kuva:Sowjetischer Soldat Sowjetisches Ehrenmal (Berlin-Tiergarten).jpg|thumb|right|Neuvostosotilaan patsas [[Berliini|Berliinissä]]ssä]]

Jako idän ja lännen välillä vakiintui [[Kreikan sisällissota|Kreikan sisällissodan]] jälkeen, jonka länsi voitti. [[Tšekkoslovakia]] ajautui Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Molemmat osapuolet pitivät Euroopassa vaikutuspiireistään kiinni eivätkä vakavasti uhanneet tasapainoa tapahtuneiden kriisien, kuten [[Itä-Saksan kansannousu]]n [[1953]], Unkarissa[[Unkari]]ssa [[1956]] tai Tšekkoslovakiassa [[1968]]. Lännen tuki [[Varsovan liitto|Varsovan liiton]] maiden oppositiolle jäi sanalliseksi. Toisaalta Neuvostoliittokaan ei pyrkinyt aktiivisiin toimiin kommunististen puolueiden kautta [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]:n]] jäsenvaltioissa.

Sen sijaan [[Aasia|Aasiassa]] ja [[Afrikka|Afrikassa]] osapuoluet tukivat poliittisia salamurhia, vallankaappauksia, taistelutoimintaa ja osallistuivat itsekin pääasiassa teknisenä ja poliittisena apuna myös väkivaltaisiin tapahtumiin [[Etelä-Aasia]]ssa, [[Kaakkois-Aasia]]ssa, kuten [[Indokiina]]ssa sekä [[Afrikka|Afrikassa]].

Afrikassa Neuvostoliiton ulkopolitiikan tavoitteena oli ensiksi tukea [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnanIson-Britannian]] siirtomaavallan purkautumista tukemalla muun muassa Israelin itsenäisyyttä ja sittemmin arabimonarkioita nykyaikaistamaan tukevia kansallishenkiä [[Arabisosialismiarabisosialismi|arabisosialistisia]] liikkeitä, joille [[Israel]] oli vihollinen. [[Suezin kriisi]]n jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan ja [[Ranska]]n menetettyä itsenäisen suurvaltansa aseman siksi, että ne eivät kyenneet ilman Yhdysvaltoja hoitamaan aloittamaansa sotilaallista konfliktia loppuun, tuli brittiläisen imperiumin seuraajaksi Afrikassa taustalla Yhdysvallat, jolloin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vastakkainasettelu kärjistyi Afrikassa. Aasiassa [[Indokiinan sota]] periytyi Ranskalta [[Yhdysvallat|Yhdysvalloille]] [[Vietnamin sota|Vietnamin sodaksi]], jolloin asetelma alkoi olla samankaltainen kuin Aasiassa kuin Afrikassa sillä poikkeuksella, että kolmantena maiden välisiin suhteisiin itsenäisesti vaikuttavana tekijänä oli [[Kiinan kansantasavalta]].

[[Varsovan liitto|Varsovan liiton]] ensimmäinen aalto, noin 1  500  000 sotilasta oli sijoitettu [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattiseen tasavaltaan]]. Se tultua torjutuksi, toinen aalto, noin 700  000 sotilasta oli varattu Puolan tasolle. NATO oli maajoukkojen osalta alivoimainen, minkä vuoksi se korosti ilmavoimien kykyä tasoittaa voimasuhteet. Lisäksi NATO oli valmistautunut rintamien mahdollisesti murruttua keinolla millä hyvänsä käymään pienimuotoisia häirintähyökkäyksiä Varsovan liiton iskukyvyn heikentämiseksi sisältä ja sivuilta.

Kun usko Yhdysvaltain haluun ottaa maailmanlaajuisen ydintuhon riski NATO:n vuoksi joutui Ranskassa epäilyksen alaiseksi sekä [[Charles de Gaulle]]n yleisen amerikkalaisvastaisuudenyhdysvaltalaisvastaisuuden vuoksi Ranska jättäytyi NATO-yhteistyöstä pois ja varustautui ydinasein[[ydinase]]in.

Turvatakseen tuon puskurivyöhykkeen olemassaolon neuvostojoukot kukistivat kaikki sosialisminvastaiset kansannousut [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisessa tasavallassa]] [[1953]], [[Unkari]]ssa [[1956]] ja [[Tšekkoslovakia]]ssa 1968. [[1968Puola]]. Puolassassa ei päädytty neuvostojoukkojen osallistumiseen [[1981]], mikä olisi ollut mahdollista, ellei Puolan marsalkka [[Wojciech Jaruzelski]] olisi lannistanut [[Solidaarisuus (liike)|Solidaarisuus]]-ammattiliikettä kansallisin voimin.

{{pääartikkeliPääartikkeli|[[Korean sota]]}}

Neuvostoliitto kuitenkin toimitti [[Korean demokraattiselledemokraattinen kansantasavallallekansantasavalta|Pohjois-Korealle]] [[MiG-15]]-hävittäjiä, jotka vaikuttivat Yhdysvaltain kykyyn järjestää strategisia pommituksia sitä vastaan ja ajoittain poistivat yhdysvaltalaisten ilmaylivoiman. Osa [[MiG-15]]-hävittäjälentäjistä oli neuvostoliittolaisia ilman neuvostoliittolaista univormua tai kansallisuustunnuksia. Lentäjien valtaosa oli palvelukseen käskettyjä [[kansan vapautusarmeija]]n ilmavoimien lentäjiä, jotka myös olivat saaneet neuvostoliittolaisilta koulutuksellista tukea ja apua.

{{pääartikkeliPääartikkeli|[[Vietnamin sota]]}}

Vietnamin sodassa, missäjossa Yhdysvallat päätyi antamaan teknisen avun asemesta jopa 500  000 sotilasta taisteluun presidentti [[Lyndon B. Johnson]]in laajennettua sotaa sotilasneuvonantajista ja ilmavoimista taisteleviin maavoimien yksiköihin saakka. [[Neuvostoliitto]] ei tarjonnut Vietnamille[[Vietnam]]ille omia sotilaitaan maavoimien taistelutoimintaa, kuten Kiinan kansantasavalta Korean demokraattiselle kansantasavallallePohjois-Korealle Korean sodassa, mutta se otti suoraa vastuuta ilmatorjuntaohjuksista yhdysvaltalaisten pommituksia vastaan epävirallisesti. Neuvostoliitto tarjosi myös torjuntahävittäjiä Vietnamin kansantasavallalle.

Neuvostoliitto on tarjonnut Vietnamille teknistä apua muun muassa rajasodassa Kiinaa vastaan 1979, kun Kiina hyökkäsi rajoitetuin voimin Vietnamiin siksi, että Vietnam oli miehittänyt Kiinan liittolaisena pitämänsä [[Kamputsea]]n vapauttaakseen maan [[punaiset khmerit|punaisten khmerien]] vallasta.

Merkittävä sota, johon neuvostoarmeija osallistui, [[Afganistanin sota|Afganistanin sisällissota]], oli seurausta siitä, ettei Neuvostoliiton tukema [[marxilaisuus|marxilainen]] kumous menestynyt, vaan afgaanit ryhtyivät laajaan vastarintaan. Vuonna 1979 neuvostoarmeija puuttui sisällissotaan, joka riehui [[Afganistan]]issa. Neuvostoliiton tavoitteena oli tukea ystävällismielistä maallista hallintoa, jota uhkasivat muslimisissit (joihin kuului muun muassa [[Osama bin Laden]]). Yhdysvallat, [[Saudi-Arabia]] ja [[Pakistan]] tukivat näitä sissejä taloudellisesti ja sotilaallisilla varusteilla, muun muassa toimittamalla niille amerikkalaisiayhdysvaltalaisia [[Stinger]]-ilmatorjuntaohjuksia, joilla oli tarkoitus taistella neuvostojoukkojen ilmaherruutta vastaan.

Stinger-olkapääohjukset olivat menestys, jotka aiheuttivat Neuvostoliiton helikoptereilla vuoristoisessa maassa suoritetavan ilmatoiminnan lamaantumista Afganistanissa, jolloin neuvostoarmeijan oli yhä selkeämmin pitäydyttävä vain kaupungeissa ja asutuskeskuksissa, jolloin vastarinta kykeni pitämään asemansa paremmin myös maajoukkoja vastaan vuoristossa, koska taisteluhelikoptereita ei kyetty käyttämään tehokkaasti. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA järjesti Stinger-ampujien koulutuksen Pakistanissa. Neuvostoarmeijan vastaista toimintaa rahoitti Yhdysvaltain lisäksi myös [[Pakistan]], [[Saudi-Arabia]] sekä Neuvostoliiton vaikutusvallan lisääntymistä Aasiassa niin ikään pelkäävä [[Kiinan kansantasavalta]], jonka suhteet olivat Neuvostoliiton kanssa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa erittäin kireät.

[[Itämeri|Itämerellä]] Yhdysvallat vastasi Neuvostoliiton uhkaan solmimalla virallisesti puolueettoman Ruotsin[[Ruotsi]]n kanssa salaisen puolustussopimuksen, joka mahdollisti Yhdysvalloille sen omien sukellusveneiden sijoittamisen yleensä matalan Itämeren syvänteeseen [[Gotlanti|Gotlannin]] lähelle. Neuvostoliitto pyrki tiedustelemaan NATO:n ja Ruotsin meripuolustuksen tehokkuutta omilla sukellusveneillään[[sukellusvene]]illään Itämerellä.