Wikipedia

Ero sivun ”Ydinaseriisunta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 122 muokkausta
Hiomista
Rivi 9:
Ydinaseriisuntaa ja rauhan tavoittelua koskeva ''periaatteellinen'' yhteisymmärrys on selkeimmin lausuttu asiaa koskevissa, ratifioineita maita sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Yleisimmällä tasolla rauha on sovittu kansakuntien yhteiseksi tavoitteeksi ''Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjassa'', joka periaattessa sitoo [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneiden kansakuntien]] (YK) jäsenmaita, ja joka alkaa seuraavasti:
 
:''Me Yhdistyneiden kansakuntien kansat, vakaana tahtonamme pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta, joka jo kahdesti nykypolven eläessä on tuottanut ihmiskunnalle sanomattomia kärsimyksiä...kärsimyksiä…''
 
Peruskirjan 2. artiklan 3. kohta määrää, että
Rivi 17:
Lähes kaikki maailman maat ovat siis sitoutuneet rauhantavoitteeseen liittyessään YK:n jäseniksi. Kun peruskirja laadittiin 1940-luvun puolivälissä ei ydinaseiden olemassaolo tai ainakaan niiden merkitys ollut vielä yleisesti tiedossa. Näin ollen peruskirja ei vielä erikseen mainitse ydinseita. Hyvin pian [[kylmä sota|kylmän sodan]] alettua kävi kuitenkin selväksi, että ydinaseet muodostavat erittäin merkittävän uhan maailman turvallisuudelle, ellei peräti [[sivilisaatio]]n olemassololle. Ymmärrettiin, että ydinasevarastojen tuhovoima kasvaisi pian niin suureksi, että ydinsota puhjetessaan voisi lähes täydellisesti hävittää ihmiskunnan ja sen saavutukset. Kun tämä käsitettiin, alettiin toimenpiteitä vaaran purkamiseksi suunnitella. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous päätöslauselmassaan 715 vuodelta 1953 antoi YK:n Aseistariisuntakomission tehtäväksi selvittää ydinaseriisunnan aloittamisen mahdollisuutta. Saman vuoden joulukuussa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] presidentti [[Dwight Eisenhower]] piti YK:n yleiskokoukselle puheen, joka johti YK:n ydinaseriisuunnasta vastaavan järjestön, [[Kansainvälisen atomienergiajärjestö]]n perustamiseen.
 
=== "Atomit”Atomit rauhan puolesta"puolesta” -puhe ===
[[Tiedosto:Eisenhower in the Oval Office.jpg|230px|thumb|''Presidentti Dwight D. Eisenhower''.]]
 
Puheessaan YK:n yleiskokoukselle 1953<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iaea.org/About/history_speech.html| Nimeke = Atoms for Peace| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = International Atomic Energy Agency| Viitattu = | Kieli = {{en}}}}</ref> presidentti Eisenhower lausui seuraavaa:
 
:”''"Jos Yhdysvaltoja vastaan tehtäisiin ydinhyökkäys, vastauksemme olisi nopea ja tuhoisa. Mutta kun sanon, että Yhdysvaltain kyky puolustautua on riittävä tuottamaan hirvittävää tuhoa hyökkääjälle [...…] en ilmaise totuudenmukaisesti Yhdysvaltain tarkoitusperiä enkä sen toiveita. Jos tyytyisimme tähän, vahvistaisimme sen lopullisen toivottoman uskon, että kaksi ydinasekolossia on pysyvästi tuomittu pahantahtoisesti silmäilemään toisiaan halki vapisevan maailman. Silloin hyväksyisimme avuttomina sivilisaation tuhon ja ihmiskunnan korvaamattoman, halki sukupolvien kuljetetun perinnön todennäköisen hävittämisen [...…]"''”
 
Eisenhowerin sanojen koruttomuus ja toivottomuus ilmaisee hyvin ajan synkkää ilmapiiriä. Eisenhower kuitenkin päätti puheensa toiveikkaasti:
 
:”''"Ei riitä, että tämä voima riistetään sotilaiden käsistä. Se täytyy antaa niille, jotka osaavat riisua sen sotilaallisesta kuorestaan ja soveltaa sitä rauhanomaiseen käyttöön. [...…] Jos ydinasevarustelun pelottava kehityskulku voidaan kääntää, atomin valtaisa voima voidaan kehittää suureksi siunaukseksi, koko ihmiskuntaa hyödyttäväksi voimaksi. Yhdysvallat painottaa, että ydinenergian rauhanomainen voima ei ole tulevaisuuden unelma. Tämä mahdollisuus, jo toteutuskelpoiseksi todistettu, on käytössä nykyään. Onko epäilystäkään, että jos maailman tiedemiehet ja insinöörit saisivat mahdollisuuden edistää rakentavia ideoitaan riittävällä määrällä fissiiliä materialia, etteikö tämä mahdollisuus pian kehittyisi yleismaailmalliseksi, tehokkaaksi ja taloudelliseksi voimavaraksi."''”
 
Koska puheessa vaadittiin ydintekniikan käyttöä rauhan pikemminkin kuin sodan palveluksessa, käytetään puheesta nykyään yleensä "Atomit”Atomit rauhan puolesta"puolesta” (englanniksi "{{k-fi|Atoms for Peace"}}) -puheen nimeä. Puhetta pidetään yleisesti YK:n konkreettisen ydinaseiden vastaisen ja rauhanomaista ydintekniikkaa edistävän toiminnan käynnistäneenä puheena, sillä puheensa lopuksi Eisenhower antoi YK:n yleiskokoukselle seuraavan ehdotuksen:
 
:”''"Siksi teen seuraavanlaisen ehdotuksen: pääasiallisten osaanottajamaiden tulisi, sikäli kun varotoimenpiteet sallivat, nyt ja myöhemmin antaa yhdessä varastoistaan luonnonuraania ja fissiilejä materiaaleja jonkinlaiselle kansainväliselle atomienergiajärjestölle. Uskoakseni sellainen järjestö voitaisiin perutaa Yhdistyneiden kansakuntien suojissa. [...…] Tämän kansainvälisen atomienergiajärjestön tärkeäksi velvoitteeksi tulisi selvittää millä keinoin fissilejä materiaaleja voitasiin asettaa käytettäväksi ihmiskunnan rauhanomaisten tavoitteiden edistämiseksi. Asiantuntijoita tulisi asettaa tutkimaan ydintekniikan hyödyntämistä maanviljelyksessä, lääketieteessä ja muissa rauhanomaisissa tarkoituksissa. Erityisesti tulisi tutkia riittävän sähkönsaannin takaamista maailman energiapulasta kärsiville alueille. Näin osanottajat käyttäisivät voimaansa pikemminkin ihmiskunnan tarpeiden kuin pelkojen palveluksessa."''”
 
=== Kansainvälinen atomienergiajärjestö ===
[[Tiedosto:Flag of IAEA.svg|230px|thumb|''IAEA:n lippu'' kuvaa atomia rauhaa symboloivien oliivinlehvien ympäröimänä.]]
 
Eisenhowerin asettamien suuntaviivojen mukaisesti Yhdistyneiden kansakuntien alaisuuteen perustettiin [[Kansainvälinen atomienergiajärjestö]] (IAEA) vuonna 1957. Järjestön nimi ja luonne tulivat suureksi osaksi Yhdysvaltain presidentti Eisenhowerin muutamaa vuotta aiemmin pitämän "Atomit rauhan puolesta" -puheen mukaisiksi. Järjestön tehtäväksi asetettiin toisaalta ydintekniikan sotilaallisen käytön estäminen ja vähentäminen, sikäli kuin se järjestölle vain suinkin on mahdollista, ja toisaalta ydintekniikan rauhanomaisen käytön edistäminen. Näitä tehtäviään IAEA toteuttaa edelleen. Olemassaolonsa aikana se on merkittävästi edistänyt [[ydinenergia]]n käyttöä ja mm.muun muassa säteilyn käyttöä maanviljelyssä ja lääketieteessä (lisää säteilyn käyttötarkoituksista artikkelissa [[ionisoiva säteily]]). Toisaalta IAEA ylläpitää maailmanlaajuista [[fissiili]]en aineiden seurantaa ja läpitunkevaa [[ydinainevalvonta|tarkastusohjelmaa]], joita ilman ydinmateriaalien käytön nykyisenkaltainen rajoittaminen ja täsmällinen seuranta olisi hyvin vaikeaa ellei peräti mahdotonta. IAEA myös valvoo kansainvälisten sopimusten noudattamista ja toimii aseistariisunta-asioissa neuvonantajana YK:n yleiskokoukselle, turvallisuusneuvostolle ja muille elimille.
 
IAEA:n työ ydinaseriisunnan ja ydinvoiman rauhanomaisen käytön edistämiseksi palkittiin vuonna 2005 [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnolla]], joka jaettiin järjestön ja sen pääsihteerin [[Mohamed ElBaradei]]n kesken. Perusteeksi Nobel-komitea mainitsi palkittujen "ponnistelut ydintekniikan sotilaallisen käytön ehkäisemiseksi sekä ydinvoiman rauhanomaisen käytön parhaan mahdollisen turvallisuuden varmistamiseksi". Lisäksi Nobel-komitea korosti "menneinä”menneinä vuosikymmeninä keskittäneensä tarmonsa vähentääkseen ydinaseiden merkitystä kansainvälisessä politiikassa, tähdäten niiden kieltämiseen. Se, ettei maailma ole tässä suhteessa kokenut juurikaan edistystä viime aikoina, tekee ydinaseiden vastustamisen entistäkin tärkeämmäksi."”
 
== Sopimukset ==
Rivi 47:
[[Tiedosto:UN building, Genevra.jpg|230px|thumb|''YK:n aseistariisuntakonferenssi'' kokoontuu Genevessä järjestön Euroopan päämajassa.]]
 
Vuonna 1968 neuvottelut saatettiin päätökseen ja [[1. kesäkuuta|kesäkuun 1. päivä]] samana vuonna ydinsulkusopimus avattiin allekirjoituksille. Irlanti sai sopimusta esittäneenä maana kunnian allekirjoittaa sen ensimmäisenä ja myös Yhdysvallat ja Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen ensimmäisten joukossa. 40 muun maan, Suomi mukaan lukien (sopimusteksti Suomen lakikokoelmassa: <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700011/19700011_2| Nimeke = SOPIMUS ydinaseiden leviämisen estämisestä| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = Finlex| Viitattu = | Kieli = }}</ref>), allekirjoitettua sen, sopimus astui voimaan 5. maaliskuuta 1970. Sittemmin lähes kaikki maailman maat ovat liittyneet ydinsulkusopimukseen ja tätä nykyä allekirjoittajia on 189. Sopimuksen noudattamista [[ydinainevalvonta|valvoo]] IAEA pitämällä kirjaa fissiileistä materiaaleista ja tekemällä tarkastuksia ydinlaitoksiin allekirjoittajamaissa.
 
Uusien ydinaseiden hankkimisen estäminen on toki vasta puolittainen saavutus, mutta sopimuksessa painotetaankin, että se on laadittu "uskoen”uskoen, että ydinaseistuksen leviäminen vakavasti lisäisi ydinasesodan vaara"vaara”. Sopimuksen ja sen valvonnan pääasiallisena tavoitteena on siis estää ydinaseiden leviäminen ja sen sijaan taata ydintekniikan rauhanomaisen käytön edistyminen. Siten sopimuksen mukaan "kaikki”kaikki sopimuksen osapuolet ovat oikeutettuja osallistumaan tieteellisten tietojen mahdollisimman täydelliseen vaihtoon sekä yksin tai yhteistoiminnassa muiden valtioiden kanssa atomienergian rauhanomaisen käytön edelleenkehittämiseen"edelleenkehittämiseen”.
 
Edelleen sopimuksen allekirjoittajat sitoutuvat lainvoimaisesti ydinaseriisuntaan, sillä sopimuksen solmineet valtiot ilmoittavat siinä "tarkoituksenaan”tarkoituksenaan olevan päästä niin pian kuin mahdollista ydinasekilpailun lopettamiseen ja ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin ydinaseriisunnan saavuttamiseksi"saavuttamiseksi”.
 
Yksikään ydinsulkusopimuksessa mukana olevista maista ei ole tähän päivään mennessä hankkinut ydinasetta. Sopimuksen nojalla IAEA pystyy ulottamaan tarkastuksensa ja kaukovalvontalaitteilla tapahtuvan valvonnan kaikkiin allekirjoittajamaihin, joten asia voidaan myös varmentaa.
Rivi 61:
Ydinsulkusopimus kattaa lähes kaikki maailman maat, poikkeuksia on vain kolme: [[Israel]], [[Pakistan]] ja [[Intia]]. Ydinsulkusopimuksen ulkopuolisista maista Israel on tiettävästi hankkinut ydinaseen, mutta ei virallisesti kiellä eikä myönnä aseen olemassaoloa. Ydinenergiaa Israel sitä vastoin ei käytä. Intia ja Pakistan hankkivat ydinaseen 1990-luvun lopulla. Niiden ydinaseiden olemassaolo on varmennettu, sillä maat ovat tehneet [[ydinkoe|ydinkokeita]]. [[Etelä-Afrikka]] oli vuoteen 1991 saakka ydinsulkusopimuksen ulkopuolella ja hankki oman ydinaseen 1980-luvulla. Se kuitenkin luopui aseestaan todistettavasti ennen [[apartheid]]-hallinnon päättymistä vuosina 1990–1991. Nykyään Etelä-Afrikka on ydinsulkusopimuksen jäsen ja työskentelee aktiivisesti ydinaseriisunnan puolesta.<ref>[http://www.fas.org/nuke/guide/rsa/nuke/stumpf.htm#08 Stumpf, W. (1995) Birth and death of the South African nuclear weapons Programme.] Viitattu 2.5.2007</ref>
 
Ydinsulkusopimuksen 10.1 artiklan mukaan kaikilla sopimusmailla on oikeus erota sopimuksesta kolmen kuukauden irtisanomisajalla, mikäli maan kansallinen turvallisuus vaatii sitä välttämättä. Ilmoitus irtisanoutumisesta on toimitettava YK:n turvallisuusneuvostolle sekä kaikille muille sopimusmaille. Tähän mennessä ainoa oikeuttaan käyttänyt maa on [[Korean demokraattinen kansantasavalta|Pohjois-Korea]], joka on irrottautunut ydinsulkusopimuksesta ja väittää hankkineensa ydinaseita. Ydinaseiden hankintaa ei ole kuitenkaan varmistettu, sillä Pohjois-Korean tekemäksi väitetty ydinkoe oli niin heikko, että räjähdys olisi voitu saada aikaan myös tavanomaisin asein.
 
=== SALT ja ABM ===
Rivi 74:
SALT-sopimuksen mukaisesti osapuolet jatkoivat rajoitusneuvotteluja, joille annettiin nimi ''[[SALT II]]''. [[Vladivostok]]issa 1974 saavutettiin läpimurto kun presidentti [[Gerald Ford|Ford]] ja puoluesihteeri Brežnev sopivat selkeät rajat eräiden strategisten ydinaseiden määrille. Merkittävimmät rajoitukset olivat:
 
* 24002&nbsp;400 kappaleen raja ydinaseiden kuljetusvälineille (strategiset ohjukset, pommikoneet ym.)
* 13201&nbsp;320 kappaleen raja monikärkisille ([[MIRV]]) ohjuksille
* kielto rakentaa uusia mannertenväliesten ohjusten laukaisualustoja
* kielto uudentyyppisten strategisten hyökkäysaseiden rakentamiselle
Rivi 82:
 
=== START I ja START II ===
SALT-sopimukset ainoastaan rajoittivat aseiden määrää, ne eivät varsinaisesti johtaneet olemassa olevien aseiden vähentämiseen. Ydinaseetonta maailmaa henkilökohtaisena missionaan pitäneen [[Ronald Reagan]]in<ref name=huff-giu>[http://www.huffingtonpost.com/2010/04/07/giulianis-obama-nuke-crit_n_528439.html Giuliani's Obama-Nuke Critique Defies And Ignores Reagan], Huffington Post 04- 7-10</ref><ref name=legacy>[http://www.heritage.org/Research/Lecture/President-Reagans-Legacy-and-US-Nuclear-Weapons-Policy President Reagan's Legacy and U.S. Nuclear Weapons Policy], Heritage.org, July 20, 2006</ref><ref name=HS9510/> vaatimuksesta neuvottelujen nimessä sana "Limitation"”Limitation” (rajoittaminen) muutettiin muotoon "Reduction" (vähentäminen)<ref name=legacy/>, ja nämä varsinaisiin vähennyksiin tähtäävät neuvottelut aloitettiin vuonna 1982. Lyhenne muutettiin osuvasti muotoon alku eli ''START'', joka on lyhenne sanoista ''St''rategic ''A''rms ''R''eduction ''T''reaty. Neuvottelut saatiin päätökseen vasta 1991 ja sopimuksen ([http://www.defenselink.mil/acq/acic/treaties/start1/text.htm]) allekirjoittivat presidentit [[George H. W. Bush|Bush]] ja [[Gorbatšov]] [[Washington (DC)|Washingtonissa]].
 
Reaganin missiolle naurettiin yleisesti Euroopassa<ref name=HS9510>"Hyvästi, ydinpommi", [[Helsingin Sanomat]] 2010-09-05, p. D1-D2</ref>, mutta START:ssa sovittiin ydinaseiden vaiheittaisesta vähentämisestä. Vähennysten toteutuksesta ja varmentamisesta määrättiin myös sopimuksessa. Aseiden maksimimäärät, kummallekin puolelle yhtäsuuret, sovittiin seuraavanlaisiksi:
Rivi 113:
|}
 
Lähes samanaikaisesti [[Berliinin muuri]] murtui ja hieman myöhemmin Neuvostoliitto romahti. Kylmän sodan päättyminen johti aseistariisunnalle otolliseen ilmapiiriin. START-sopimusta seurasi hyvin pian ''START II'' -sopimus ([http://www.defenselink.mil/acq/acic/treaties/start2/text.htm]), jonka allekirjoittivat presidentit [[George H. W. Bush|Bush]] ja [[Jeltsin]] vuonna [[1993]]. Sopimus kielsi monikärkiset maalta laukaistavat ydinohjukset (MIRV) kokonaan.
 
=== Kylmän sodan päättyminen ja tulevaisuus ===
Rivi 152:
 
== Katso myös ==
* [[ydinaseonnettomuusYdinaseonnettomuus]]
* [[Pohjolan ydinaseeton vyöhyke]]
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinaseriisunta”