Ero sivun ”Kolera-allas” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rigetti (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rigetti (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6:
Kaupungin kehittyessä satamaan tarvittiin yhtäjaksoinen laituri. Ranta oli matala ja siksi rantaviivaa ryhdyttiin siirtämään ulommaksi täyttämällä. Työ kesti vuosia. Pieniä höyryaluksia, soutu- ja purjeveneitä varten rakennettiin kolme allasta. Sataman luoteisnurkkaan sijoitettiin ns. Kala-allas. Altaan nimi oli asiakirjoissa Stadsfiskarens båthamn eli kaupungin kalastajain venesatama, Fiskarhamnen eli kalastajasatama.
 
Vuoden [[1893]] syksyllä [[Silakkamarkkinat|Silakkamarkkinoille]] tullut [[nauvo]]lainen laivuri kuoli [[kolera]]an aluksessaan. (Ks. uutinen Päivälehdessä 1.10.1893: [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationIdaction=4page&actiontype=lq&conversationId=entryPage7&id=569157&pageFrame_currPage=3 (ks. uutinen Päivälehdessä 1.10.1893: Koleraa Helsingissä?)]) Sittemmin selvisi, että sairastuneen ulosteet ja oksennukset oli kaadettu satama-altaaseen. Turvatoimenpiteinä silakka-alukset hinattiin pois satamasta, ja rantaan määrättiin vartijat joksikin aikaa, koska pelättiin kaupunkilaisten ryhtyvän käyttämään saastunutta vettä. Tapahtuneen jälkeen altaan kansanomaisemmaksi nimitykseksi vakiintui Kolerabassängen – Kolera-allas.
 
Kalastajasataman ja koko [[Eteläsatama (Helsinki)|Eteläsataman]] vesi oli vielä 1800-luvun lopulla viemäreiden saastuttamaa. Satamassa vilisi [[Rotta|rottia]]. Katajanokan pohjoisrannassa oli jätelaituri, josta tuli myös likaa ja hajuja. Ulkokäymälöiden tuotteet lastattiin siellä proomuihin, jotka veivät ne maaseudulle lannoitteeksi.