Ero sivun ”Dehumanizer” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 35:
Alkuperäinen basisti [[Geezer Butler]] oli vieraillut lavalla lokakuussa 1990 yhtyeen konsertissa Hammersmith Odeonilla ja joulukuussa hän liittyi yhtyeeseen Murrayn tilalle<ref name="iommi">Tony Iommi: Iron Man - My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press 2011</ref>. Murray itse on todennut hyväksyneensä Butlerin paluun, olihan tämä yhtyeen alkuperäisjäsen ja monien mielestä ainoa oikea basisti<ref name="nicholls"/><ref name="iommi"/>. Butler oli myös vieraillut ex-vokalisti Ronnie James Dion [[Dio]]-yhtyeen konsertissa elokuussa 1990 ja miehet olivat tuolloin keskustelleet mahdollisesta yhteistyöstä<ref name="sabbathcom">http://www.black-sabbath.com/theband/timeline/ aikajana Black-Sabbath.com-sivustolla</ref>. Myös Dion silloinen ja Sabbathin entinen levy-yhtiö [[Warner Bros.]] näki Dion ja Sabbathin yhtälössä mahdollisuuden suureen menestykseen, olivathan 1980-luvun alun Dion aikaiset Sabbath-albumit myyneet kultaa ja platinaa<ref name="nicholls"/>. Lisäksi Dion sooloura oli tuolloin hienoisessa laskussa kolmen ensimmäisen albumin menestyksen jälkeen. Näin ollen seuraavana siirtona vokalisti Tony Martin sai lähteä yhtyeestä, tosin omien sanojensa mukaan häntä "ei koskaan varsinaisesti erotettu, vaan kiellettiin tulemasta treeneihin"<ref name="nicholls"/>. Vahvasta äänestä huolimatta Martinin uskottavuutta heavy-laulajana oli epäilty<ref name="nicholls"/> ja joidenkin mielestä Sabbath tarvitsi karismaattisemman etumiehen.
Rumpalina jatkoi alkuvaiheessa Cozy Powell, vaikkakin Dion ja Powellin välien tiedettiin olevan kireät jo miesten soittaessa [[Rainbow]]-yhtyeessä 1970-luvulla<ref name="iommi"/>. Dio oli ehdottanut silloista rumpaliaan [[Simon Wright]]ia Sabbathin uudeksi rumpaliksi, mutta Iommin ja Butlerin mielestä tämä oli "liian [[AC/DC]]:mainen"<ref name="sabbathcom"/>. Wright oli soittanut aiemmin AC/DC:ssä. Nauhoitukset alkaessa tunnelma alkoi pian olla kireä. Powell ja Dio eivät tulleet toimeen ja Geoff Nichollsin mukaan he olivat "kuin tuli ja jää"<ref name=sabbathcom/>. Lisäksi Dion työskentelymetodit herättivät hämmennystä tämän halutessa työstää vokaaleita ja kappaleita yksin ilman muuta yhtyettä<ref name="nicholls"/>. Juopaa aiheutti myös Iommin vaatimus, jonka mukaan Dion tulisi hylätä "fantasia ja sateenkaari"-aiheiset lyriikat<ref name="deluxe">''Dehumanizer''-albumin Deluxe Edition-painoksen kansilehti</ref><ref name="iommi"/>. Dio on kertonut olleensa aluksi närkästynyt tästä, mutta alkoi sittemmin kirjoittamaan synkempiä ja tosielämään perustuvia sanoituksia<ref name="nicholls"/>.
Kun levytyksessä pidettiin tauko keväällä 1991, kireä tilanne johti siihen, että Tony Martin sai Iommin toimesta kutsun takaisin yhtyeeseen ja Sabbath alkoi levyttämään hänen kanssaan Dion tietämättä<ref name="nicholls"/><ref name="sabbathcom"/>. Warner Bros. oli kuitenkin sijoittanut suuren summan rahaa albumiin ja tästä syystä albumi päätettiin tehdä loppuun Dion kanssa<ref name="nicholls"/><ref name="sabbathcom"/>. Rumpali Cozy Powell jäi pois kokoonpanosta syyskuussa 1991 sattuneen ratsastusonnettomuuden takia<ref name="sabbathcom"/>, jossa hän loukkaantui vakavasti ja joutui pitkälle toipumislomalle<ref name="nicholls"/>. Powellin tilalle tuli Vinnie Appice, joten kokoonpanosta muodostui lopulta vuosien 1980-1982 ''[[Mob Rules]]'' ja ''[[Live Evil]]''-albumien kokoonpano. Demonauhoituksia näiltä ajoilta, joissa Powell on mukana, on julkaistu myöhemmin bootlegeina.
Rivi 45:
Levyn avaa "Computer God", joka kertoo ihmiskunnasta, jossa tietokoneet ovat ottaneet vallan. Keskitempoinen kappale sisältää nopeamman loppuosan. Kappaleen oli alunperin säveltänyt Geezer Butler, ja hänen sooloyhtyeensä oli soittanut sitä 1980-luvun puolivälissä<ref name="nicholls"/>. Myös "Master of Insanity" oli alun perin Butlerin yhtyeen materiaalia ja sen on säveltänyt Butlerin tuolloinen kitaristi Jimi Bell, vaikkakin hän ei saanut krediittiä kappaleesta<ref name="nicholls"/>.
Singlenä ja videona julkaistu nopeatempoinen "TV Crimes" kertoo raha-ahneesta tv-evankelismista. Single nousi Brittein listalla sijalle #33. Hitaampaa ja doom-henkisempää tavaraa albumilla edustavat "After All (the Dead)", "Letters from Earth" josta julkaistiin myös hieman erilainen versio "TV Crimes"-singlen b-puolella, "Too Late" ja "Sins of the Father" joka tosin sisältää nopeamman loppuosan. Nopeampi "Time Machine" oli hieman erilaisena versiona [[Wayne's World]]-elokuvan soundtrackilla ja tämä aiemmin nauhoitettu, Leif Masesin tuottama<ref name="iommi"/> versio julkaistiin alunperin Yhdysvaltain CD-version bonuksena. Albumin päättävät [[wah wah]]-kitara-intron sisältävä "I"-kappale ja raskaan riffin ja synkän lyriikan omaava "Buried Alive".
== Albumin vastaanotto mediassa ==
''Dehumanizer'' julkaistiin kesäkuussa 1992. Pohjois-Amerikassa sen julkaisi Warner Bros.in talliin kuulunut Reprise Records ja muualla maailmassa I.R.S. Records. Positiivisesta vastaanotosta huolimatta listasijoitukset (US #44 ja UK #28) jäivät odotetumpaa alhaisiksi ja varsinkin paljon rahaa sijoittanut Warner Bros. pettyi tuloksesta<ref name="nicholls"/>. Tosin albumin julkaisun aikoihin perinteinen heavy metal-musiikki ei ollut valtavirtaa ja listoja hallitsivat grunge- ja alternative-yhtyeet, joista tosin moni oli ottanut vaikutteita Sabbathilta<ref name="iommi"/>. Albumilla Sabbath oli kuitenkin pitänyt raskaan, ja jopa aiempaa raskaamman, linjansa eikä lähtenyt kosiskelemaan valtavirran yleisöä.
Odotuksia heikommasta menestyksestä huolimatta albumi on fanien suosikki<ref name="sabbathcom"/> ja se on saanut pääosin positiivisia arvosteluja metallimaailmassa<ref>http://www.metal-archives.com/reviews/Black_Sabbath/Dehumanizer/529/ arvosteluja albumista Metal Archives-sivustolla</ref>. Myös albumin muusikot ovat pitäneet albumia arvossa ja negatiivisessa mielessä ovat todenneet "albumin ilmestyneen huonona ajankohtana"<ref>yhtyeen haastatteluja ''Neon Nights''-DVD:llä 2010</ref>. Tosin kosketinsoittaja Geoff Nicholls ja kesken levytyksen lähtenyt rumpali Cozy Powell ovat todenneet myöhemmin koko reunionin ja Dion paluun olleen turha, koska yhtyeen ''Headless Cross'' ja ''Tyr''-albumit tehneen kokoonpanon noste oli vahva<ref name="nicholls"/> ja levy-yhtiöllä oli Powellin mielestä liian ylioptimistiset odotukset Dion paluusta vaikka jäsenet (lue Dio ja Powell) eivät edes tulleet toimeen keskenään<ref name="nicholls"/>. Tony Iommi on jälkeenpäin todennut hienoista kappaleista huolimatta nauhoitusten kärsineen yhtyeen kireästä ilmapiiristä<ref name="iommi"/>.
Myös jotkut arvostelijat ovat pitäneet tätä albumia "tarpeettomana sivuloikkana" niin Dion kuin Sabbathinkin uralla, koska Diolla oli vahva sooloura tuolloin ja Sabbath oli löytänyt hienon laulajan Tony Martinista<ref>http://www.levyarvostelut.fi/levy/19/black-sabbath-dehumanizer/ arvosteluja Levyarvostelut.fi-sivustolla</ref>. == Albumin kiertue ja kokoonpanon hajoaminen ==
| |||