Digitaalinen maastomalli

Digitaalinen maastomalli

Maastomallina käsitetään tarkka pintamalli, joka sisältää pistemäistä geometriatietoa x-, y- ja z-koordinaattien muodossa, mutta kuvailevia ominaisuustietoja ei maastomallista saada ulos. Sen sijaan maastomallista saadaan tyypillisesti esimerkiksi tietoja maaston korkeuksien vaihteluista. Maastomallit sisältävät useita päällekkäisiä ja keinotekoisia rakenteita, joista esimerkkejä ovat maalajit tai metsäluokitukset.

Tänä päivänä maastomaalit ovat digitaalisia maastomalleja (DTM, Digital Terrain Model). Tällainen maaston ominaisuuksia kuvaava ja käsittelevä malli perustuu siihen, että tietokoneen muistissa olevia, esimerkiksi fotogrammetrisestä aineistosta tuotuja, tasokoordinaattien pisteitä järjestellään tietyllä tavalla, jotta malli saadaan aikaiseksi.

Maastomalli pyrkii kuvaamaan maastoa sellaisenaan kuin tämä luonnossa esittäytyy, joten sen takia mallissa voi olla mukana erilaisia kohteita, joita luonnossa esiintyy, kuten taloja tai puita. Vaikka malli kuvaakin luontoa, on se varsin pelkistetty esitys luonnosta, koska se perustuu pelkkiin viivoihin sen sijaan, että se kuvaisi luontoa pintojen avulla. Toinen ongelma maastomallien tapauksessa koskee niiden kustannuksia, koska korkealla resoluutiolla tuotetut maastomallit ovat suurille aloille tuotettuina varsin kalliita tuottaa.

Digitaalinen korkeusmalli

Siinä missä maastomalli sisältää informaatiota maan eri kerroksista, antaa maastomallin erikoismuoto, korkeusmalli (DEM, Digital Elevation Model), tietoa pelkästään maan korkeuseroista maaston muotojen esityksenä. Korkeusmalli korvaa korkeuskäyrien mittaamisen, koska korkeusmallin avulla mallinnetaan maaston korkeuden vaihteluita. Ulottuvuuksina korkeusmallissa käytetään x-, y- ja z-koordinaatteja, joita yhdistetään säännöllisellä ruutu- tai kolmioverkolla. Korkeusmallin avulla voidaan maastosta saada uusia tietoja esimerkiksi kaltevuuksien ja kaarevuuksien muodossa.

Katso myös: Geodesia