Wikipedia

Ero sivun ”Suhdannevaihtelu” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p +{{Talous}}
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 207 muokkausta
Minifix
Rivi 1:
{{Talous}}
'''Suhdannevaihtelu''' tarkoittaa talouden [[talouskasvu|kasvun]] vaihtelua sen pitkän aikavälin [[trendi]]stä. Vaihtelu voidaan jakaa osiin, jotka ovat '''noususuhdanne''', '''korkeasuhdanne''', '''laskusuhdanne''' ja '''matalasuhdanne'''. [[Taantuma]] on pitkittynyt, noin muutaman vuosineljänneksen kestoinen matalasuhdanne. Erityisen syvä ja pitkittynyt taantuma on puolestaan [[lama (talous)|lama]]. Suhdannevaihtelua mitataan tavallisesti reaalisella [[bruttokansantuote|bruttokansantuotteella]]. Yksi hallituksen harjoittaman talous- tai finanssipolitiikan tärkeimmistä tehtävistä talouskasvun edistämisen ohella on tasoittaa talouden suhdannevaihteluita mm.muun muassa työllisyyden ja yritysten kannattavuuden turvaamiseksi.
 
==Suhdannevaihtelun hallinta==
Koska talouden matalasuhdanne aiheuttaa ongelmia etenkin [[työttömyys|työttömäksi]] jääville ihmisille, [[talouspolitiikka|talouspolitiikalla]] yritetään tasoittaa suhdannevaihtelua. Laman torjunta nousi tärkeäksi tavoitteeksi 1930-luvun [[Suurisuuri lama|suuren kansainvälisen laman]] myötä. Toisaalta hallinnon puuttuminen talouden toimintaan sisältää riskejä. Esimerkiksi 1929-19331929–1933 Yhdysvaltojen presidenttinä toimineen [[Herbert Hoover]]in politiikan, johon kuului verojen nosto, katsotaan lisänneen talouden ongelmia.▼
 
[[Taloustiede|Taloustieteen]] näkökulmasta suhdannevaihtelu on hankala ilmiö, koska se edellyttää toimien vaikutusten arviointia kaikilla talouden sektoreilla. 1930-luvulta aina 1970-luvulle asti ajateltiin yleisesti, että [[keynesiläisyys|keynesiläinen]] talousteoria tarjoaa selkeän perustan talouspolitiikalle. 1970-luvulla muut [[makrotaloustiede|makrotaloustieteen]] edustajat alkoivat kasvavassa määrin kritisoida keynesiläistä teoriaa johtuen mm.muun muassa öljyn hinnan äkillisen nousun aiheuttamasta stagflaatiosta (taantuman ja voimakkaan inflaation samanaikaisuus taloudessa). Näistä kriitikoistam joita myöhemmin alettiin kutsua ns. monetaristeiksi, tunnetuimpia ovat [[monetarismi|monetaristeja]] edustanut [[Milton Friedman]] sekä [[mikrotaloustiede|mikrotaloudellisia]] perusteita ja rationaalisia odotuksia korostanut [[Robert Lucas Jr]]. Nykyään makrotaloustieteen valtavirta on yhdistelmä sekä uusklassista että keynesiläistä taloustiedettä. Tämä tarkoittaa sitä, että lyhyellä aikavälillä korostetaan talouden elvyttämisen ja suhdanteiden tasoittamisen tärkeyttä, joka tapahtuu valtion menoja ja investointeja lisäämällä tai verotusta alentamalla, kun taas pitkällä aikavälillä (yli viisi vuotta) painopiste on talouskasvun edistämisessä muun muassa panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja alentamalla työn verotusta sekä edistämällä yritystoiminnan edellytyksiä (byrokratian vähentäminen).▼
▲Koska talouden matalasuhdanne aiheuttaa ongelmia etenkin [[työttömyys|työttömäksi]] jääville ihmisille, [[talouspolitiikka|talouspolitiikalla]] yritetään tasoittaa suhdannevaihtelua. Laman torjunta nousi tärkeäksi tavoitteeksi 1930-luvun [[Suuri lama|suuren kansainvälisen laman]] myötä. Toisaalta hallinnon puuttuminen talouden toimintaan sisältää riskejä. Esimerkiksi 1929-1933 Yhdysvaltojen presidenttinä toimineen [[Herbert Hoover]]in politiikan, johon kuului verojen nosto, katsotaan lisänneen talouden ongelmia.
 
Uudempaa tutkimusta edustaa muun muassa uuskeynesiläinen taloustiede sekä niin sanottu "Real”Real business cycle"cycle” -teoria. Uuskeynesiläinen teoria lähtee malleissaan mikrotaloudellisista perusteista, mutta painottaa hinta- ja palkkajäykkyyksien merkitystä. Nämä jäykkyydet tarkoittavat sitä, että mm.muun muassa työehtosopimusneuvottelut ja hintojen tarkistukset tehdään tietyin määräajoin. Vaikka nämä jäykkyydet olisivatkin pieniä, voivat ne uuskeynesiläisten mukaan silti selittää talouden lyhyen aikavälin vaihtelua. "Real”Real business cycle"cycle” -teoria lähtee taas siitä, että satunnaiset shokit tuottavuudessa ovat suhdannevaihtelun lähde. Tällöin puhutaan myös ns. "luovasta”luovasta tuhosta"tuhosta”, jossa voittoa tuottamattomat yritykset kuolevat ja uusia voittoa tuottavia yrityksiä syntyy tilalle. Sen mukaan taantumat ja nopean kasvun jaksot ovat markkinoilta tehokas reaktio shokkeihin. Keynesiläisten taloustieteilijöiden enemmistön mukaan talous ei koskaan sopeudu välittömästi tai kitkatta shokkeihin kuten esim. ulkomaankaupan äkilliseen laskuun tai öljyn hinnan äkilliseen nousuun.▼
▲[[Taloustiede|Taloustieteen]] näkökulmasta suhdannevaihtelu on hankala ilmiö, koska se edellyttää toimien vaikutusten arviointia kaikilla talouden sektoreilla. 1930-luvulta aina 1970-luvulle asti ajateltiin yleisesti, että [[keynesiläisyys|keynesiläinen]] talousteoria tarjoaa selkeän perustan talouspolitiikalle. 1970-luvulla muut [[makrotaloustiede|makrotaloustieteen]] edustajat alkoivat kasvavassa määrin kritisoida keynesiläistä teoriaa johtuen mm. öljyn hinnan äkillisen nousun aiheuttamasta stagflaatiosta (taantuman ja voimakkaan inflaation samanaikaisuus taloudessa). Näistä kriitikoistam joita myöhemmin alettiin kutsua ns. monetaristeiksi, tunnetuimpia ovat [[monetarismi|monetaristeja]] edustanut [[Milton Friedman]] sekä [[mikrotaloustiede|mikrotaloudellisia]] perusteita ja rationaalisia odotuksia korostanut [[Robert Lucas Jr]]. Nykyään makrotaloustieteen valtavirta on yhdistelmä sekä uusklassista että keynesiläistä taloustiedettä. Tämä tarkoittaa sitä,
että lyhyellä aikavälillä korostetaan talouden elvyttämisen ja suhdanteiden tasoittamisen tärkeyttä, joka tapahtuu valtion menoja ja investointeja lisäämällä tai verotusta alentamalla, kun taas pitkällä aikavälillä (yli 5 vuotta) painopiste on talouskasvun edistämisessä mm. panostamalla tutkimukseen & tuotekehitykseen ja alentamalla työn verotusta sekä edistämällä yritystoiminnan edellytyksiä (byrokratian vähentäminen).
 
▲Uudempaa tutkimusta edustaa muun muassa uuskeynesiläinen taloustiede sekä niin sanottu "Real business cycle" -teoria. Uuskeynesiläinen teoria lähtee malleissaan mikrotaloudellisista perusteista, mutta painottaa hinta- ja palkkajäykkyyksien merkitystä. Nämä jäykkyydet tarkoittavat sitä, että mm. työehtosopimusneuvottelut ja hintojen tarkistukset tehdään tietyin määräajoin. Vaikka nämä jäykkyydet olisivatkin pieniä, voivat ne uuskeynesiläisten mukaan silti selittää talouden lyhyen aikavälin vaihtelua. "Real business cycle"-teoria lähtee taas siitä, että satunnaiset shokit tuottavuudessa ovat suhdannevaihtelun lähde. Tällöin puhutaan myös ns. "luovasta tuhosta", jossa voittoa tuottamattomat yritykset kuolevat ja uusia voittoa tuottavia yrityksiä syntyy tilalle. Sen mukaan taantumat ja nopean kasvun jaksot ovat markkinoilta tehokas reaktio shokkeihin. Keynesiläisten taloustieteilijöiden enemmistön mukaan talous ei koskaan sopeudu välittömästi tai kitkatta shokkeihin kuten esim. ulkomaankaupan äkilliseen laskuun tai öljyn hinnan äkilliseen nousuun.
 
Taloustieteessä on myös koulukuntia, joilla on valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. [[Itävaltalainen taloustiede]] ei usko, että suhdannevaihtelut kuuluvat [[vapaat markkinat|vapaaseen markkinatalouteen]]. Seuraten [[Ludwig von Mises]]tä he pitävät korkotason säätelyä keinotekoisena rahan [[hinta|hinnan]] säätelynä, mikä kuuluu [[suunnitelmatalous|suunnitelmatalouteen]]. Tämä taas haittaa markkinoiden hintamekanismin toimintaa ja johtaa suhdannevaihteluun. Nousukaudella löysän rahapolitiikan takia korkotaso on matalampi kuin luonnollinen korkotaso, jolloin ihmiset kuvittelevat resurssien olevan suurempia kuin ne todellisuudessa ovat, säästävät liian vähän, pankit myöntävät luottoja vääriin kohteisiin ja sijoittajat investoivat vääriin kohteisiin. Syntyy kupla, joka väistämättä puhkeaa. Rahapoliittisella elvytyksellä vain pidennetään kuplaa ja pahennetaan tilannetta.
Rivi 16 ⟶ 14:
 
== Osakemarkkinat ==
 
Pörssikurssien ajatellaan usein ennakoivan talouden tilaa. Nyrkkisääntönä pidetään puolen vuoden ennakointia,<ref>[http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=681464 Pekka Seppänen: Osakkeita jonotetaan taas]. Talouselämä.</ref> mutta jopa vuoden ennakointia pidetään mahdollisena. Jos kurssit laskevat muutaman viikon ajan, voidaan olettaa, että kurssitaso alkaa laskea. Vastaavasti, jos kurssit kohoavat lyhyellä aikavälillä, odotettavissa on pitkäaikasta nousua. Pääomamarkkinoilla tuotannon kasvulukuja sekä [[kulutus]]- ja [[investointi|investointikysynnän]] kehitystä seurataan tarkasti.<ref>[http://www.porssisaatio.fi/default.aspx?path=4;163;200#mikavaikuttaa Sirkka Roine: Mitä arvopapereista pitäisi tietää?]. Pörssisäätiö.</ref>
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhdannevaihtelu”