Ero sivun ”Dissonanssi” versioiden välillä

Länsimaisessa musiikissa luetaan tavallisesti intervalleista dissonansseiksi suuri ja pieni [[sekunti]], suuri ja pieni [[septimi]] sekä kaikki ylinousevat ja vähennetyt intervallit. Soinnuista ovat dissonansseja eli riitasointuja ne, joihin sisältyy ainakin yksi dissonoiva intervalli, eli kaikki muut paitsi duuri- ja molli[[kolmisointu|kolmisoinnut]].<ref name=Tammi>{{kirjaviite | Nimeke = Tammen musiikkitietosanakirja, 1. osa | Sivu = 220, art. Konsonanssi | JukaisijaJulkaisija = Tammi | Vuosi = 1983 | Tunniste = ISBN 951-30-5915-4}}</ref> Eri aikoina eri intervallien dissonanssi on kuitenkin koettu eri tavalla, esimerkiksi [[terssi]]ä pidettiin vielä [[keskiajan musiikki|keskiajan musiikissa]] dissonanssisena. Keskiajalla ylinouseva kvartti eli [[tritonus]] oli jyrkästi kielletty dissonanssinsa vuoksi. Sitä pidettiin paholaisen sointuna.