Ero sivun ”Fresko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w tiiv kh |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 10:
Kemialliselta koostumukseltaan freskoihin sopivia värejä ovat esimerkiksi kadmiumpunainen, musta kobolttioksidi ja mangaanimusta. [[Pigmentti|Väripigmentit]] on jauhettava hienoksi ja sekoitettava oikeaan vesimäärään. Tämän tekivät yleensä taiteilijan apulaiset. Mikroskoopilla katsottuna freskon väripinta näyttää hyvin pienistä mosaiikkimuruista kootulta. Freskoon voidaan jälkeenpäin tehdä muutoksia tai lisäyksiä ainoastaan kuivalle laastille "''al secco''" (''italiaksi secco, kuiva''). Sekkomaalaus ei ole yhtä pitkäikäinen kuin märälle pinnalle maalattu fresko. Siinä käytetään kiinnitysaineena usein munaa.
Freskotekniikkaa on käytetty tuhansien vuosien ajan eri sivilisaatioissa. Egyptiläiset hautamaalaukset olivat yleensä [[seccomaalaus|sekkomaalauksia]], kun taas [[Rooma]]n ja [[Pompeji]]n seinämaalaukset olivat freskoja. Erikoisen suosituksi freskomaalaus tuli Italiassa [[
==Katso myös==
| |||