Ero sivun ”August Langhoff” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Mitäpä samaa informaatiota kahdesti toistamaan. |
Laajennetan hieman. |
||
Rivi 2:
'''Carl Fredrik August Langhoff''' ([[14. helmikuuta]] [[1856]] [[Heinola]] – [[18. marraskuuta]] [[1929]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[vapaaherra]], [[kenraali]] ja [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] [[ministerivaltiosihteeri]]. Hän oli viimeinen suomessa aateloitu.
Langhoff polveutui tanskalaisesta Langgaard-suvusta ja hänen isänsä oli [[apteekkari]] Fredrik Langhoff. Langhoff suoritti 1870 [[kadettikoulu]]n
Langhoff nimitettiin 1906 Suomen ministerivaltiosihteeriksi [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] erotetun [[Constantin Linder]]in tilalle. Langhoff oli virkaan keisari [[Nikolai II]]:n ehdokas, ei suomalaisten. Hän kuitenkin omaksui [[Perustuslailliset|perustuslaillisen]] linjan, ja yritti huonolla menestyksellä jarruttaa [[Toinen sortokausi|toisen sortokauden]] kehitystä. Protestiksi asioiden kehitykselle Langhoff jätti 1911 alkaen useita keisarin hylkäämiä eroanomuksia ja erosi lopulta 1913, jolloin hänen seuraajakseen nimitettiin suomenvenäläinen [[Vladimir Markov]]. Langhoff oli 1906 alkaen myös yliopiston vt. sijaiskansleri ja samana vuonna hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi.<ref name="KB" />
Langhoff sai tammikuussa 1912 [[vapaaherra]]n aatelisarvon ja hänen sukunsa introdusoitiin Suomen [[Ritarihuone]]elle saman vuoden lokakuussa vapaaherrallisena sukuna nro 63.<ref name="Rh">[http://www.ritarihuone.fi/fin/suvut_ja_vaakunat/ Langhoff] Ritarihuone. Viitattu 24.3.2012.</ref> Langhoff on siten Suomessa viimeinen ja ainoa [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|säätyvaltiopäivien]] lakkauttamisen jälkeen aateloitu sekä ainoa suoraan vapaaherran arvoon korotettu henkilö.<ref>Matti Klinge: ''Keisarin Suomi'', s. 470. Schildts 1997.</ref>
Langhoff sai [[jalkaväenkenraali]]n arvon Venäjän armeijassa 21.4.1913 ja uudelleen itsenäisessä Suomessa 13.4.1918, jolloin hänestä tuli itsenäisen Suomen armeijan järjestyksessä toinen kenraali [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|C. G. E. Mannerheimin]] jälkeen. Hän ei kuitenkaan toiminut valkoisessa armeijassa rintamakomentajana ja erosi palveluksesta pian [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] päätyttyä.<ref>Langhoff, August. ''Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918–1996. Biografiat''. WSOY, Helsinki 1996.</ref> Sisällissodan jälkeen Langhoff oli vielä eräiden komiteoiden jäsenenä, mutta vietti lähinnä hiljaiselämää Helsingissä ja maatilallaan [[Espoo]]ssa sekä julkaisi vuosina 1922–1923 kolmiosaiset muistelmat ''Sju år såsom Finlands representant inför tronen: minnen och anteckningar åren 1906–1913''.<ref name="KB" />
Langhoffin aatelissuku sammui mieslinjalta hänen kuollessaan ja lopullisesti vuonna 1975.<ref name="Rh" />
| |||