Ero sivun ”Mundan taistelu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Mundan Taistelu''' käytiin maaliskuun 17. päivä vuonna [[45 eaa]]. Vastakkain asettuivat [[Julius Caesar]]in ja [[Sextus Pompeius|Sextus Pompeiuksen]], [[Gnaeus Pompeius|Gnaeus Pompeiuksen]] ja [[Titus Labienus|Titus Labienuksen]] johtamat joukot. Mundan taistelu oli viimeinen Julius Caesarin aloittaman kansalaissodan taisteluista. Taistelu oli todella verinen ja sen päätyttyä Titus Labienus menetti päänsä. Sextus Pompeius ja Gnaeus Pompeius onnistuivat pakenemaan, mutta Gnaeus jäi kiinni huhtikuun 12. päivä.
==Taistelu==
Armeijat kohtasivat lähellä Osunaa, Etelä-Espanjassa. Pompeiuksen poikien johtama armeija oli ryhmittynyt kukkulalla noin puolentoista kilometrin päähän Mundan muureista. Pompeiuksen sotilaat tiesivät kuoleman koittavan jos häviäisivät, sillä useat heistä olivat jo kertaalleen antautuneet Caesarille. Tästä syystä he taistelivat epätoivon vimmalla. Toisaalta myös Caesar oli teloituttanut vankejaan, joten myös Caesarin sotilailaat taistelivat epätoivoisesti. Caesar yritti ajaa Pompeiusten joukot alas kukkulalta, tässä kuitenkaan onnistumatta. Tästä syystä hän aloitti voimakkaan hyökkäyksen suoraan edestä.
Caesar itse komensi armeijansa oikeaa siipeä, missä taisteli myös hänen suosikkilegioonansa [[X Equestris]]. Oikea siipi painostikin voimakkaasti Pompeiusten vasempaa siipeä, mistä syystä se joutui vetäytymään. Tämän takia Gnaeus Pompeiuksen oli irroitettava legioona oikeasta siivestään saadakseen tuetuksi perääntyvää vasenta siipeään. Tämän huomattuaan Caesarin ratsuväki käynnisti hyökkäyksen joka muutti tasitelun kulun. Caesarin ratsuväki hyökkäsi takaapäin Pompeiusten leirin kimppuun. Pompeiusten ratsuväen komentaja Titus Labienus huomasi tämän, ja lähti vastahyökkäykseen. Valitettavasti legioonat arvelivat Labienuksen lähteneen karkuun varmana tappiosta. Tästä syystä linjat murtuivat sotilaiden kääntyessä pakoon ja Caesarin joukot alkoivat jahdata heitä.
==Jälkivaikutukset==
Palattuaan Roomaan Caesar julistettiin elinikäiseksi [[Rooman diktaattori|diktaattori]]ksi ja hän vietti loisteliaan [[triumfi]]n voittonsa kunniaksi. Tätä Rooman kansa ei kuitenkaan katsonut hyvällä, sillä triumfin aiheena oli kuitenkin voitto Rooman kansalaisista. Pian taistelun jälkeen Mundan kaupunkikin valloitettiin. Myös Gnaeus Pompeius jäi kiinni ja hänet teloitettiin huhtikuun 12. päivä vuonna [[45 eaa]]
{{tynkä/sota}}
| |||