Wikipedia

Ero sivun ”Versailles’n rauha” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ashoka (keskustelu | muokkaukset)
42 591 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 183 muokkausta
Hiomista
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli| käsittelee ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtyä rauhansopimusta. Versailles'nVersailles’n rauha voi tarkoittaa myös [[Ranskan–Preussin sota|Ranskan–Preussin sodan]] vuonna [[1871]] lopettanutta rauhansopimusta}}
{{rauhansopimus
|nimi=Traité de Versailles<br>Treaty of Versailles
Rivi 11:
}}
 
'''Versailles’n rauha''' solmittiin [[Ympärysvallatympärysvallat|ympärysvaltojen]] ja [[Saksa]]n välillä [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen [[28. kesäkuuta|28.&nbsp;kesäkuuta]] [[1919]], ja siinä [[Saksan keisarikunta|Saksa]] tuomittiin yksin sotasyylliseksi ja maksamaan huomattavat sotakorvaukset. Sopimus koostui 440 artiklasta viidessätoista osassa.
 
Versailles’n rauhan ehdoista neuvoteltiin kuusikuukautisessa [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa vuonna [[1919]]. (Samassa rauhankonferenssissa neuvoteltiin rauhansopimukset myös [[Itävalta|Itävallan]], Unkarin[[Unkari]]n, Bulgarian[[Bulgaria]]n ja [[Turkki|Turkin]] kanssa.)
 
Neuvottelut käytiin voittajavaltioiden kesken, joten Saksalle annettiin kesäkuussa 1919 valmis sopimus allekirjoitettavaksi periaatteella ”hyväksy tai alistu miehitykseen”. Tämä herätti suunnatonta katkeruutta saksalaisissa, jotka alkoivat pian kutsua Versailles’n rauhaa ”häpeärauhaksi” ([[saksan kieli|saks.]] ''Schandfrieden'').
Rivi 24:
[[Tiedosto:Eurooppa 1914-24.png|thumb|350px|Eurooppa vuosina 1914 ja 1924]]
 
[[Moresnet]] ja [[Eupen]]-[[Malmedy|Malmédy]] siirrettiin Belgialle, [[Elsass]] ja [[Lothringen]] Ranskalle, suurin osa Ylä-[[Sleesia]]a Tšekkoslovakialle ja Puolalle, [[Länsi-Preussi]] ([[Puolan käytävä]]) ja [[Poznań|Posenin]] seutu Puolalle. [[Memelin alue]], nykyinen [[Klaipėda]] ympäristöineen, jäi liittoutuneiden valvontaan, josta se annettiin myöhemmin Liettualle. Pohjois-[[Schleswig-Holstein|Schleswig]] päätyi kansanäänestyksen jälkeen Tanskalle. Aluesiirrot perustuivat löyhästi eri alueiden kansallisuuksien jakaumaan, tosin strategisista syistä ja merkittävästä saksalaisenemmistöstä huolimatta Danzigista ([[Gdańsk]]) tehtiin [[vapaakaupunki]] ja [[Saar]]in alue siirtyi [[Kansainliitto|Kansainliiton]] valvontaan viideksitoista vuodeksi. Kaikkiaan Saksa menetti 13 &nbsp;% pinta-alastaan; näillä alueilla oli kuitenkin tuotettu 75 &nbsp;% sen rautamalmista, 30 &nbsp;% teräksestä ja 26 &nbsp;% kivihiilestä.<ref name="BBC">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.bbc.co.uk/history/worldwars/wwone/versailles_01.shtml | Nimeke = Versailles and Peacemaking | Julkaisija = British Broadcasting Company BBC | Kieli = {{en}} | Viitattu = 15.1.2012}}</ref>
 
== Muut rajoitukset ==
Sopimuksen neljännessä osassa Saksa menetti siirtomaansa pääasiassa [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isolle-Britannialle]], ja viides osa rajoitti sen armeijan enintään 100 &nbsp;000 miehen ammattisotilasjoukkoon. Saksalta kiellettiin myös raskas tykistö sekä sukellusveneet[[sukellusvene]]et, ilmavoimat ja panssarivaunut[[panssarivaunu]]t.▼
 
Saksan laivasto rajoitettiin 15 &nbsp;000 mieheen, kuuteen alle 10 &nbsp;000 tonnin [[taistelulaiva]]an, kuuteen [[risteilijä]]än ja kahteentoista [[Hävittäjähävittäjä (laiva)|hävittäjään]]. [[Sukellusvene]]et kiellettiin kokonaan. Tätä kuten muitakin ehtojaEhtoja Saksa kuitenkin rikkoi myöhemmin muun muassa valmistuttamalla sukellusveneitä Hollantiin perustetun insinööritoimiston välityksellä ulkomailla, muun muassa Turussa [[Crichton-Vulcan]]in telakalla ja järjestämällä sotaharjoituksia [[Neuvosto-Venäjä]]n ja Saksan välisen [[Rapallon sopimus |Rapallon sopimuksen]] salaisen lisäpöytäkirjan perusteella. Saksa siirsi lentokoneteollisuutensa Alankomaihin ([[Fokker]]) ja Ruotsiin (muun muassa [[Svenska Aero]], josta kehittyi 1930-luvun lopulla [[SAAB]]). ▼
▲Sopimuksen neljännessä osassa Saksa menetti siirtomaansa pääasiassa Britannialle, ja viides osa rajoitti sen armeijan enintään 100 000 miehen ammattisotilasjoukkoon. Saksalta kiellettiin myös raskas tykistö sekä sukellusveneet, ilmavoimat ja panssarivaunut.
 
▲Saksan laivasto rajoitettiin 15 000 mieheen, kuuteen alle 10 000 tonnin [[taistelulaiva]]an, kuuteen [[risteilijä]]än ja kahteentoista [[Hävittäjä (laiva)|hävittäjään]]. [[Sukellusvene]]et kiellettiin kokonaan. Tätä kuten muitakin ehtoja Saksa kuitenkin rikkoi myöhemmin muun muassa valmistuttamalla sukellusveneitä Hollantiin perustetun insinööritoimiston välityksellä ulkomailla, muun muassa Turussa [[Crichton-Vulcan]]in telakalla ja järjestämällä sotaharjoituksia [[Neuvosto-Venäjä]]n ja Saksan välisen [[Rapallon sopimus |Rapallon sopimuksen]] salaisen lisäpöytäkirjan perusteella. Saksa siirsi lentokoneteollisuutensa Alankomaihin ([[Fokker]]) ja Ruotsiin (muun muassa [[Svenska Aero]], josta kehittyi 1930-luvun lopulla [[SAAB]]).
 
Saksan oli sitouduttava pitämään kaikki sotilaat palveluksessa kahdentoista vuoden ajan ja upseerit 25 vuoden ajan, jottei merkittävä osa asepalvelusikäisistä saisi sotilaskoulutusta eikä reservejä näin muodostuisi. Armeijan esikunnan muodostamista ei sallittu. Yleisesikuntaupseereille maksettiinkin palkkaa tutkijoina muun muassa museoalalla.
Rivi 37 ⟶ 36:
[[Image:Pieni 3 0805.jpg|thumb|Keski-Eurooppa 1925]]
Artikla 231 määräsi Saksan hyväksymään täyden vastuun sodan aloittamisesta. Tämän perusteella maa määrättiin korvaamaan kaikki sodassa aiheutetut menetykset ja vahinko, joiden laajuus määrättiin myöhemmin. Sotakorvausten maksun varmistamiseksi kaikki [[Rein]]in länsipuoliset alueet, mukaan lukien [[Ruhrin alue|Ruhrin laakson teollisuuskeskus]] miehitettiin. Tammikuussa [[1921]] korvauksiksi määrättiin 226 miljardia kultamarkkaa. Myöhemmin summa alennettiin 132 miljardiin, jota edelleen pidettiin tähtitieteellisenä summana. Tätä kuvaa se, että laskennallisesti Saksa olisi saanut sotakorvaukset maksettua loppuun vasta 1980-luvulla, jos toista maailmansotaa ei olisi tullut.
Saksa aloitti sotakorvausten maksun uudestaan vuonna 1996 ja maksoi viimeisen 69,9 miljoonan euron erän 3.10. lokakuuta 2010.<ref>http://www.bild.de/BILD/politik/2010/09/28/ende-1-weltkrieg/am-sonntag-endet-fuer-deutschland-der-1-weltkrieg.html </ref><ref name="iltalehti"/>
 
Ranskan sotakorvausvaatimukset olivat alun perin paljon raskaammat. Sopimuksen ehdot olivat kiistanalaiset jo neuvottelupöydässä, ja niistä käytiin myöhemmin julkista keskustelua. [[John Maynard Keynes|J. M. Keynes]] ennusti sotakorvausten johtavan Saksan talouden romahdukseen. Yhdysvaltain [[Yhdysvaltain kongressi|senaatti]] ei ikinä hyväksynyt sopimusta, joten Saksan ja USA:nYhdysvaltain välillä tehtiin erillisrauha [[1921]].
 
== Japanin palkitseminen ==
Artikla 156 siirsi Saksan keisarikunnan kiinalaisen siirtomaa-alueen [[Shandong]]in [[Japani|Japanin keisarikunnalle]] sen sijaan, että alueet olisi palautettu Kiinalle[[Kiina]]lle. Tämä johti Kiinassa syvään pettymykseen, joka purkautui mielenosoituksina ja synnytti ”[[toukokuun neljännen päivän liike|toukokuun neljännen päivän liikkeen]]”. Kiina ei luonnollisestikaan allekirjoittanut rauhansopimusta. Kiina julisti Saksaa vastaan käydyn sodan päättyneeksi vasta syyskuussa 1919 ja teki erillisen rauhansopimuksen Saksan kanssa vuonna 1921. Kiinaa koskeva ”häpeärauha” oli ehkä Saksan kokemusta synkempi.▼
 
▲Artikla 156 siirsi Saksan keisarikunnan kiinalaisen siirtomaa-alueen [[Shandong]]in Japanin keisarikunnalle sen sijaan, että alueet olisi palautettu Kiinalle. Tämä johti Kiinassa syvään pettymykseen, joka purkautui mielenosoituksina ja synnytti ”[[toukokuun neljännen päivän liike|toukokuun neljännen päivän liikkeen]]”. Kiina ei luonnollisestikaan allekirjoittanut rauhansopimusta. Kiina julisti Saksaa vastaan käydyn sodan päättyneeksi vasta syyskuussa 1919 ja teki erillisen rauhansopimuksen Saksan kanssa vuonna 1921. Kiinaa koskeva ”häpeärauha” oli ehkä Saksan kokemusta synkempi.
 
== Kansainliitto ==
Versailles’n rauhansopimuksessa sovittiin myös [[Kansainliitto|Kansainliiton]] perustamisesta. Kansainliitto aloitti toimintansatoimintansan [[10. tammikuuta]] [[1920]], ja sen pysyvänä sijaintipaikkana oli [[Geneve]]. Kansainliitto oli presidentti [[Woodrow Wilson]]in idea, mutta Yhdysvallat ei ikinä liittynyt siihen. Kansainliitto valvoi [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] ja Saksan maiden siirtoa voittoisille ympärysvalloille muodollisesti Kansainliiton alaisuudessa. ▼
 
▲Versailles’n rauhansopimuksessa sovittiin myös [[Kansainliitto|Kansainliiton]] perustamisesta. Kansainliitto aloitti toimintansa [[10. tammikuuta]] [[1920]], ja sen pysyvänä sijaintipaikkana oli [[Geneve]]. Kansainliitto oli presidentti [[Woodrow Wilson]]in idea, mutta Yhdysvallat ei ikinä liittynyt siihen. Kansainliitto valvoi [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] ja Saksan maiden siirtoa voittoisille ympärysvalloille muodollisesti Kansainliiton alaisuudessa.
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Versailles’n_rauha”