Ero sivun ”Sointiväri” versioiden välillä

17 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Sävelen sointiväri syntyy pääosin ns. osavärähtelyjen aiheuttamien osaäänesten lukumäärän ja voimakkuuden perusteella. Luonnolliset äänet sisältävät aina useamman kuin yhden värähtelytaajuuden. Kaikissa sävelissä on mukana välittömästi kuultavan perussävelen lisäksi vaihteleva määrä tätä korkeampia [[äänes|osaääneksiä]], [[yläsävel]]iä, jotka noudattavat tiettyä intervallirakennetta ([[Yläsävelsarja]]). Äänessä soivat ja korostuvat erilaiset ylä-äänet vaikuttavat sointiväriin. Ylä-äänten voimakkuussuhteita kuvataan harmonisen spektrin avulla.
 
Sointivärin havaitsemiseen liittyvät myös [[Peittoilmiö|kriittiset kaistat]]. Jos kaksi tai useampi voimakasta ylä-ääntä osuu samalle kriittiselle kaistalle, auditorinen systeemi käsittelee näitä yhtenä äänenä. Mitä enemmän tällaisia saman kaistan jakavia ylä-ääniä on, ja mitä voimakkaampia ne ovat, (suhteessa muihin), sitä "karkeampana" äänenväri koetaan.
 
Formantti on spektrissä todettavissa oleva vahvistunut osavärähtelyalue tai tämän taustalla vaikuttava siirtofunktio-ominaisuus. Formantit ovat useiden äänteiden kvalitatiivisten erojen perusta.
29

muokkausta