Ero sivun ”Vuoden 1914 konklaavi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ZéroBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: de:Konklave 1914
p muutama linkki
Rivi 9:
Konklaavin kokoontuessa valitsemaan uutta paavia, [[ensimmäinen maailmansota]] oli jo syttynyt. Eräskin kardinaaleista oli jo menettänyt kaksi veljenpoikaansa [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsirintamalla]]. Konklaavi haki kuolleen ja hyvin hurskaan [[Pius X]]:n seuraajaksi diplomaattista paavia ja se päätyikin lopulta pasifistiseen ja sovitteluhaluiseen della Chiesaan.
 
Kardinaalien joukossa oli viisi vakavaa ehdokasta uudeksi paaviksi: [[Bologna]]n arkkipiispa ja kardinaali della Chiesa, [[Pisa]]n [[Pietro Maffi]], kardinaalivikaari [[Basilio Pompilj]] sekä kardinaalivaltiosihteeri [[Rafael Merry de Val]]. Myöhemmin myös [[Domenico SerafiniäSerafini]]ä tarjottiin kompromissiehdokkaaksi ja viimeisessä äänestyksessä hän oli della Chiesan ainoa varteenotettava vastaehdokas.
 
== Konklaavin kulku ==
Rivi 15:
=== 1. syyskuuta ===
[[Kuva:Lightmatter Sistine Chapel ceiling.jpg|thumb|300px|left|[[Sikstuksen kappeli]]n kattoa. Kappelin ilmapiirin toivotaan tuovan kardinaalikollegion lähemmäs Jumalaa vaalin aikana.]]
Wienin kardinaaliarkkipiispan muistiinpanojen mukaan ensimmäisessä äänestyksessä Maffi ja della Chiesa saivat molemmat saman verran ääniä, eli kaksitoista kumpaisellekin. Lisäksi Pompilj sai puolelleen yhdeksän kardinaalia ja Merry de Val seitsemän. Näiden neljän lisäksi kardinaalit Serafini ja Ferrata olivat ainoat yli yhden äänen saaneet kardinaalit; DerafiniäSerafiniä paavinistuimelle kannatti neljä henkeä ja Ferrataa kaksi. Kuuden ehdokkaan lisäksi kardinaalit Gasparri, Falconio, Agliardi, Ferrari, Gotti, De Lai, Francia Nava sekä van Rossum saivat kukin yhden äänen.
 
Toisessakin äänestyksessä Maffin ja della Chiesan äänet menivät tasan kummankin saadessa kuusitoista kannattajaa itselleen. Myös Pompiljin äänisaalis kasvoi yhdellä, kun taas Merry del Valin kannattajamäärä pysyi samana. Kardinaali Serafini menetti kaksi ääntä ja kaikki ensimmäisellä äänestyskerralla yhden äänen saaneet kardinaalit eivät saaneet enää taakseen kannattajia. Kuitenkin kardinaali [[Agostino Richelmy|Richelmyä]] äänesti yksi kardinaali, vaikkei kukaan ollut äänestänyt häntä ensimmäisen kierroksen aikana.
 
Kolmannella äänestyskerralla della Chiesa ohitti Maffin kannatuksessaan, joka nyt oli kahdeksantoista ääntä. Maffin kannattajien määrä pysyi entisellään, mutta Pompilj menetti yhden äänen. Samoin ensimmäisen ja toisen äänestyskerran aikanakin, Merry del Valia äänesti seitsemän kardinaalia. Toisen äänestyskerran aikana kaksi ääntä saanut Serafini ei ollut menettänyt kannatustaan, toisin kuin nyt vain yhden äänen saanut kardinaali Ferrata. Kolmannella äänestyskerralla nousi esiin uusi ehdokas, kardinaali Bacilieri, joka ei ollut edellisissä äänestyksissä saanut ääntäkään mutta nyt kaksi konklaavin jäsentä kannatti häntä paavinistuimelle. Della Chiesan ja Bacilierin lisäksi Riechelmy oli ainoa kardinaali, joka kasvatti kolmannella kierroksella äänisaalistaan. Hänelle ilmaantui uusi kannattaja nostaen hänen äänimääränsä kahteen, mutta seuraavan kierroksen aikana hänenkin kannatuksensa putosi yhteen ja pysyi sellaisena konklaavin loppuun saakka.